Helsingissä ohi kävelevä nainen meinaa törmätä minuun. Hän pysähtyy, katsoo silmiin ja hymyilee. Suusta tulevat sanat “anteeksi”. Naurahdan ja vastaan samalla tavoin. Naurahdus perään ja molemmat jatkavat matkaansa. Selvä ketjureaktio. Vielä viisi metriä ennen tätä kohtaamista olin hieman ahdistunut, eikä kasvoillani ollut hymyä. Tuntematon nainen, pieni ystävällinen ele. Siinä se. Yksi hyvä hetki lisää päivääni.
Helsinki toivottaa aina tervetulleeksi. Kaikkein parasta on törmätä ihmisiin, joita ei ajatellut edes näkevänsä. Saatamme sopia siinä hetkessä menevämme kahville, tai hoitamaan yhdessä asioita. Nämä kohtaamiset tuntuvat siinä hetkessä sattumanvaraisilta, vaikka ne eivät sitä oikeasti olekaan. Ne tuovat päivääni aina lisää tärkeitä hetkiä. On ollut positiivista huomata, että myös tänne Turkuun alkaa muotoutumaan näitä hetkiä uusien ihmissuhteiden myötä.
En koskaan ajatellut, että puoli vuotta poissa Helsingistä voisi herättää niin paljon ahaa-elämyksiä. Rakastuin tuohon kaupunkiin vähän uudelleen ja opin myös sen, etten oikeasti voisi ajatella pysyväni poissa tuosta paikasta lopullisesti. Veikkaan tämän saman fiiliksen syntyvän jokaisella omasta kotikaupungistaan – se on se olo, että on kotona.
Ilman ihmisiä, en saa ideoita. Ilman Helsingin katuja, en löydä uusia kulmia elämääni. Turku rauhoittaa, Helsinki innostaa. Nämä yhdessä inspiroivat ja tuovat uusia kulmia elämääni. Turku maadoittaa, Helsinki kasvattaa. Molemmat tekevät hyvää.
Tämä viikonloppu vietetään aurinkoisessa Turussa ja täällä alkaa selvästi kaupunki (ja ihmiset) heräilemään talviunilta. Nautitaan ystävistä ja yhdessä olosta! Terassit ovat vihdoin auki ja kevät lupailee paljon. Kivaa viikonloppua kaikille <3
Paita – Superdry / Lasit – Specsavers, Karl Lagerfeld /Housut – GT / Kengät – Björn Borg