Toiselle sana muutos aiheuttaa vilunväreitä ja sydämen tykytystä, kun taas toisella se saa hymyn huulille ja uteliaisuuden heräämään. Olemme ominaisuuksiltamme erilaisia, mutta aloin hieman pohtimaan tässä omaa elämääni ja sitä, kuinka itse reagoin muutoksiin. Vaikka turvallisuus on minulle tärkeää, ilmenee se eri tavalla, mitä sama asia voi edustaa jollekin toiselle. Teemu arvostaa vakaata arkea, joten rutiinit luovat hänelle turvaa. Itse kyllä pidän tietyistä rutiineista, mutta kaipaan elämään kuitenkin sopivasti muutoksia. Toki urheilijan elämässä rutiinit ovat välttämättömyys ja tämä heijastuu koko perheeseen.
Olen hyvin nopeasti innostuva! Teemu sen sijaan lämpenee hitaasti ja hän tarvitsee aikaa muutoksille. Olen jo lapsuudesta saakka tietyllä tavalla tottunut muutoksiin ympäristön vaihtumisen osalta. Olen muuttanut tuolloin äitini kanssa jonkin verran, mutta ystävät eivät tästä huolimatta juurikaan vaihtuneet. Olen lojaali ja sitoutuvaa tyyppiä, joka näkyy myös parisuhteessani.
Tässä kohtaa elämässä en pelkää muutoksia, vaan tarkastelen niitä uteliaisuudella. “Mitähän hienoa tästäkin voi seurata!”. Olen avoin elämälle ja valmis heittäytymään. Kuitenkin huomasin, että elämään tuo vakautta selvästi ne elementit, joihin kykenen itse vaikuttamaan. En ole siis ulkoistanut omaa turvallisuuttani, joka on hienoa huomata!
Tiedän kuinka moni ihmetteli, kuinka kykenin reilut kaksi vuotta sitten jättämään oman elämäni ja muutamaan tuntemattomaan kaupunkiin. Minulla ei ollut siellä mitään muuta kuin yksi ihminen, Teemu. Olen kuitenkin rakentanut sinne tukiverkoston ja ympäristön, jossa meidän on mahdollisimman hyvä olla. Myös työ on rakentunut sinne juuri omannäköiseksi. Minusta mukautumiskyky muutoksiin tulee olemaan äärimmäisen tärkeä ominaisuus tulevaisuutta tarkastellessa. En kuitenkaan ole kokenut sitä elämän lopullisena pysäkkinä.
Meiltä tullaan vaatimaan jatkuvaa muuntautumiskykyä, erilaista osaamista, ihmissuhdetaitoja ja luovuutta. Enää esimerkiksi urapolku ei ole suora viiva, joka toteutuu kun suoritat tietynlaisen koulutuspolun. Entinen suora polku on nyt täynnä kiemuroita! Sitä on odotettavissa tulevaisuudessa, joten meidän jokaisen on oltava vastaanottavaisia muutokselle. Mitä asioita, ominaisuuksia ja kykyjä meidän kannattaisi itsessämme kehittää ja toisaalta mitä ominaisuuksia vahvistaa vain lisää?
Vaikka uskon vahvasti aina siihen, että kaikki lähtee omasta asenteesta, muuntautumiskyvystä ja kasvusta, on myös tiettyjä asioita, joita ei edes nämä paikkaa. Opin sen elämällä. Elämäni on Turun hyvistä asioista huolimatta Helsingissä, koska sydämeni on kiinnittynyt tänne ihmisiin, paikkoihin ja elämäntyyliin. Oivalsin myös sen, että se on oikeasti todella OK! Tiettyjä tunteita vastaan ei kannatta taistella, sen jos jonkin olen oppinut.
Koska tätä kaipuuta ja osaa elämästäni ei voi paikata, päätin nyt viimein sovittaa nämä palapelin palat yhteen – nyt on se hyvä hetki, jota olen odottanut. Asiat tapahtuvat aina silloin, kun niiden kuuluu. Asumme nyt virallisesti kahdessa kaupungissa! Tämä muutos tulee tottakai sulkemaan joitakin ovia, mutta myös avaamaan uusia! Koen, että Turulla oli oma viestinsä minulle ja sen olen sisäistänyt. Arvot ovat kirkastuneet ja olen jotenkin koonnut itseni uudelleen. Joskus on mentävä taaksepäin, jotta pääsee taas eteenpäin<3
Todella pitkään koin, että koska kaipaan muutosta, minun on katsottava sisäänpäin. Tein sitä yhä uudelleen ja uudelleen, mutta aina lopputulos oli sama. Haluan sanoa tällä sen, että aina kun kokee kaipaavansa muutosta, ei oikeasti välttämättä kaipaa sitä sieltä, mitä tuijottaa. Moni vastaus löytyy meidän sisältä. Koko elämää ei tarvitse välttämättä laittaa uusiksi, vaikka toisinaan siltä tuntuisikin. Kyse voi olla jostain pienestä muutoksesta arjessa, tai keskikokoisesta siirrosta – kuten koen tämän omani olevan. Mikään ei oikeastaan muutu, mutta muuttuu kuitenkin.
On tärkeää miettiä, toteuttaako varmasti myös omia unelmiaan, vai täyttääkö vain toisen toiveita? Parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää sovittaa myös ne omat unelmat, haaveet ja tarpeet yksiin. Tämä muutos on yhteisen elämän luomista, vaikka kyseessä onkin yksilön tarpeet. Jos ei ole yksilöä, ei voi olla meitä<3
Kaikella rakkaudella, Eevi
