Istahdan lentokoneeseen ja ajattelen että nyt on se aika. Aika rentoutua ja vaihtaa lomavaihde päälle. Isosti. Dubain matakamme ei olisi voinut parempaan saumaan tulla, sillä olin totaalisessa loman terpeessa. Huomaan kuitenkin nopeasti, että lennosta ei tule mukava. Lapsia ja korvia vihlovaa huutoa. Korvatulpat toimivat ainoastaan oman ääneni vaimentimina, eikä tuon lapsimelun.
Korvani hylkivät niitä ja ne lentelevät korvistani keskelle ruokalautausta. Harkitsen mielessäni Peltoreiden hankkimista seuraavalle matkalleni. Niitä löytyy kuulemma myös pinkkeinä. Ajattelen mielessäni millä kikoilla minä hiljentäisin huutavat lapseni. Lahjonta, uhkailu ja kiristys, oi mikä pyhä kolminaisuus!
Istanbulissa oli välilasku ennen lopullista määränpäätä. Olin hyvin onnellinen Loungen nahkasohvasta ja käperryin siihen tyytyväisenä odottamaan jatkolentoamme. Oli yö enkä ollut nukkunut lainkaan. Päätin sallia itselleni 7 viikon dieettamisen jälkeen yhden juustokakkupalan. Perus väsyneenä kiukkupäänä oli helppo himoita kaikkea. Arvatkaa kuinka hyvältä se maistui?! Voi hyvä luoja. Kiitos. Saan täällä lomalla pitää ensimmäiset tankkaukseni ja se tulee kyllä tarpeeseen ainakin lihaksieni mielestä. Pääkopalla sen sijaan sujuu hienosti.
Istuudun penkkiini hieman epävarmana, sillä näen ympärilläni pelkkiä lapsia. Lapsirakkauteni syttyi onnekseni uudestaan, sillä nämä nukkuivat koko matkan. Kiitin luojaa ja sain nukuttua muutaman tunnin. Nautin huminasta. Jossakin uneni välistä olin nähtävästi hieman raottanut silmiäni, sillä olin syönyt munkasta. En muista tästä mitään. Seuraavaksi muistankin impanneeni lämmintä ilmaa Dubain lentokentällä. Olin vihdoin perillä.
Aluksi saimme huoneen, josta puuttui se tärkein. Se, mikä oli lähestulkoot määrännyt sen, minkä hotellin valitsemme. Keittiö! Oikeastaan tämä ei ole hotelli vaan huoneistohotelli, sillä mistään hotellista emme löytäneet kunnollista keittiötä jääkaappeineen ja pannuineen. Olemme Hiltonissa ja meillä on hotellin palvelut. Hyvä diili siis jos on aikeena viettää huoneessa enemmänkin aikaa, kuten vaikka näpyttää tätä tietokonetta ja katsella Tv:stä vanhoja Lostin jaksoja aivan lumoutuneena. Saimme lopulta vaihdettua huoneemme ja oli kyllä kerrankin hyvä päätös valittaa. Huomenna siirrymme vielä toiselle puolelle, josta näkymä on merelle.
Ensimmäisenä täytin jääkaappimme. Kävimme kaupassa ja sitähän minä rakastan ulkomailla! Katselen kaikki purnukat läpi ja tutkin ja haistelen. Saan helposti haalittua kaikean ruokavalioon sopivan. Välipalaksi Totalia, marjoja ja pähkinöitä. Lounaaksi salaattia ja tonnikalaa. Löysinpähän muuten myös proteiinileipää, joka oli vielä tosi hyvää. Niin ja Kiri-juustoa, jonka perässä juoksimme Cape Townissa keskellä yötä (kiitos Lauri). Mikä nostalginen fiilis nousikaan kun bongasin tuon levitteen ja kiljaisin innostuksesta. Kasoivat varmaan taas että mikäs hullu toikin tuossa on.
Toinen kiljaisu pääsi ulos kitusistani kassalla, kun näin kuitin. Kaupassa on näköjään hyvin kallista käydä täällä Dubaissa. Emme edes ostaneet juuri mitään ja lasku oli reippaasti enemmän kuin Suomessa. Täällä on edullisempaa tilata hotellille annokset, tai mennä ravintolaan syömään. Saa nähdä mihin päätökseen tulemme lähipäivinä. Jotenkin on niin turvallista, kun on oma jääkaappi ja ruoka lähettyvillä.
Menemme nukkumaan kun muut heräilevät. Kello on yhdeksän aamulla ja olemme aivan pihalla kuin tontut. Otamme pikku tirsat kello kahteen asti ja menemme tsekkaamaan pooliosastoa. Syön aamiaiseksi turvallista kotona roudaamaani Elovenan pikapuuroa – se kulkee aina mukanani matkoilla. Myös ensimmäisen illalliskokemukseni jälkeen täytyy kyllä sanoa, että ruoka on täällä vaikuttaisi olevan tuoretta ja hyvää. Luomuatarjontakin on erinomainen.
Okei pooliosasto on mahtava! Saat valita menetkö altaalle kiljivien lapsien sekaan, rannalle aurinkotuoliin harrastamaan serious auringonpalvontaa, vai haluatko kenties hiljaisuutta ja lukea rauhassa kirjaasi nurmikkoalueella aurinkotuolissa. Huomasin että olin lukenut kirjani melkein päätökseen ja tämä oli vasta lomani ensimmäinen päivä. Se kertoi vain siitä, että olin selvästi lomalla koska minulla on ollut aikaa moiseen. Tai ehkä myös siitä, etten ole nukkunut vuorokauteen…
Muutama salikin on jo bongattu ja kertakäynti maksaa kutakuinkin 15 euroa. Yritämme sinnitellä Hiltonin omalla Fitness roomilla ainakin huomisen käsipäivän. Katsotaan kuinka hommat täällä lähtee käyntiin! Odotan jo innolla huomisia treenejä ja paluuta “normaaliin”. Myös tämä lentokoneturvotus saa luvan kadota ja pian. Muuten käyn ostamassa kokouikkarin marketista, ennen kuin ihmiset alkavat kyselemään raskauteni vaiheesta.
Lomajuttuja tulossa taas paljon ystävät! Dieetti pyörii samoin treenit. Love it.
Lomailija E <3