Ollessani viime viikonloppuna Turussa, törmäsin sattumalta Janniin kahvila Puressa. Lyhyehkön juttutuokion jälkeen, joka keski varmaan noin 8 minuuttia, päädyimme keskustelun lopputulemana varaamaan lennot Maltalle – tai oikeastaan tästä oli juteltu kolmisen viikkoa sitten, mutta minä olin unohtanut koko reissun kaikessa hässäkässä. Eli Eevi varasi ja sai jollakin himmeällä tuurilla kaiken vielä reilaan. Eipä siinä, on …
Dubain omituisuudet
Täällä on outo aurinko. Se paistaa, mutta rusketusrajoja emme ole saaneet millään aikaiseksi. Meneekö aurinko bikinien läpi? En todella tiedä. Luulen että tämä jää mysteeriksi. Täällä ei ainakaan voi millään polttaa ihoaan.
Totesimme myös eilen sellaisenkin seikan, että Dubai ei oikeastaan tuoksu miltään – tiedättekö kun usein mieleen painuu uusien paikkojen ominaistuoksu ja usein reissumuistot kytkeytyvät näihin vahvasti. Niin hassua. 
Aamiaisella katselen vastaan käveleviä ihmisiä ja en voi olla kiinnittämättä huomiota muiden aamiaislautasiin ja kippoihin. Olenko ainut jota kiinnostaa matkustellessa se millaista ruokaa kunkin maan kansalaiset ovat tottuneet syömään? Sen perusteella pystyy nimittäin aika hyvin arvioimaan mistä pöytäseurueet ovat kotoisin. Tykkään maistella kaikkea, mutta aamiaiseni noudattaa aikalailla samaa mallia lomasta huolimatta. Toki sen puuron jälkeen voin sitten käydä kasaamassa sen donitsikakkukeksisuklaa lautasen…
Omituisin tapahtuma johon en voinut olla kiinnittämättä huomiotani oli sokerin kaataminen suoraan suuhun. Ainakin jos itse mietin, nauttisin tuon sokeripiikin paljon mieluummin jäätelöstä tai pannukakuista? Tuo lapsikaan ei vaikuttanut kovin innostuneelta äitinsä valintaan tästä varsin karheasta kurkkukaadosta.
Vielä yksi omituinen juttu hotellistamme. Täällä kulkee omat shuttlet ja veneet. Olimme lähinnä naureskelleet tälle seikalle viimeiset pari päivää – kuka näitä käyttää? Tämä massiivinen Jumerahin hotellikompleksi on kuitenkin varsin älykäs. Myöhästyimme nimittäin tänään omalta aamiaiseltamme aamuisen salitreenin vuoksi. Onneksemme saimme suunnata nämä kurnivat vatsamme kohti viereisen hotellin aamiaista – kyytinämme vaatimattomasti aikaisemmin naurunaiheenamme ollut vene. Nyt sitä tarvittiin! Eevin nälkäraivokiukkua ei kukaan halua päästää valloilleen. Tämän toisen hotellin buffet tarjosi myös ihan erilaisen valikoiman kaikkea. Lopulta aamusäätö olikin ihan hyvä juttu.
Hieman kyllä protestoimme täällä tätä laiskan ihmisen elämää kävelemällä kaikki välit aina kun eksymismahdollisuus on pyöreä nolla. Selvisi tässä reissun edetessä hyvin nopeasti sellainen seikka, että kumpaakaan meistä ei ole siunattu minkääntasoisella suuntavaistolla. Onneksi minä omaan edes valokuvamuistin, sillä muuten olisimme jo löytäneet itsemme ihan ties mistä.
Täällähän voisi asua vaikka monta viikkoa eikä täällä voisi kyllästyä! Hotelleja on nimittäin neljä vierekkäin. Ihan vaatimattomasti. Näiden ravintoloiden koluamiseen pelkästään menisi jo varmasti sen verran.
Olen aika varma, että täällä menee kellokin nopeampaan kuin meillä kotona. Päivät hujahtavat ohi niin nopeasti, että saamme oikeasti aikatauluttaa täällä puuhiamme.
Kuvat – Julia
Bikinit – BikBok spring collection
Hattu – Katulöytö Meksikosta
Hikeä ja helmiä
Istahdan lentokoneeseen ja ajattelen että nyt on se aika. Aika rentoutua ja vaihtaa lomavaihde päälle. Isosti. Dubain matakamme ei olisi voinut parempaan saumaan tulla, sillä olin totaalisessa loman terpeessa. Huomaan kuitenkin nopeasti, että lennosta ei tule mukava. Lapsia ja korvia vihlovaa huutoa. Korvatulpat toimivat ainoastaan oman ääneni vaimentimina, eikä tuon lapsimelun. Korvani hylkivät niitä ja …
Kultahippu
En ajatellut lomani muuttavan mitään. Ajattelin se olevan yksi loma muiden joukossa. Rentoutumista ja omaa aikaa ilman aikatauluja. Koin kuitenkin tällä lomalla jotakin, jota en olisi osannut odottaa. Muutoksia omassa ajatusmaailmassani, vai voisiko jopa sanoa sen hyppineen voltteja sisälläni. Löysin tältä pallolta paikan, joka jäi syvälle minuun. Matkustin ensimmäistä kertaa ystävien kanssa ja asuimme kaikki …
Leijonaa mä metsästän
Kuva Julia T Olimme tällä kertaa vuokranneet ison perheauton, jotta emme joutuisi sulloutumaan taas avo-bemariin jossa paikkoja oli tälle laumalle aivan liian vähän. Perheautomme heilui tuulessa ja kone huusi Hoosiannaa aina kun kaasua painoi hieman kovemmin. Mielestämme se oli tosin vain hauskaa ja saimme monet naurut tämän kopperon ansiosta. Meillä oli myös omat matkalaulumme, joita …