Dubain ehdoton valttikortti on turvallisuus ja uskon tähän vaikuttavan tiukat säädökset ja lait. Jos syyllistyy rattijuopumukseen, on sen sanktiot todella kovat. Tiukkuus laissa näkyy positiivisena asiana kaduilla. Kuitenkin kaikki näyttää ja tuntuu vähän liian täydelliseltä ollakseen totta. Ainakin stressitön lomakohde jos ei muuta!
Ehkä vitsikkäin tilanne oli kun tilasin annoksen, jossa piti olla listan mukaan parsakaalia, kaalia ja kapriksia. Annoksen nimeen oli ujutettu kapris, mutta en löytänyt annoksesta yhtään kaprista, en parsakaalia, enkä kaalia. Tiedustellessani ystävällisesti asiaa tarjoilijalta, hän osoitti annoksen kyljessä tullutta pientä astiaa. Parsakaali, kaali ja kapris löytyivät hänen mukaansa tuosta soossista, siis pestosta. En voinut olla nauramatta. Ei voinut toinen tarjoilijakaan, vaan rävähti nauramaan ymmärtäessään kuinka naurettava tilanne oli. Toinen tarjoilijoista pysyi sitkeästi väittämässään tilanteen hullunkurisuudesta huolimatta. En luovuttanut. Hän soitti kokille ja sain pienen kupin parsakaalia ja kaalia. Ei kapriksia. Päätin tyytyä tähän, sillä väittely ei koskaan johtanut täällä mihinkään. Kokki tuli myös itse tuijottelemaan listaa hetkeä myöhemmin. Toivon heidän tosiaan ymmärtävän, että pesto ei ole sama asia kuin tuore parskaali, kaali ja kaprikset. Vähän kyllä naurattaa vieläkin.
Cheesecake Factory on pakollinen lomakokemus. Päädyimme sinne supernälkäisinä ja eteeni tuotiin kanaa ja riisiä. Eipä siinä, mutta tuo yksi annos vastasi VIITTÄ tavallista ateriaa. En oikein ymmärrä tuota liioittelun tarkoitusta, sillä nopealla vilkaisulla saatoin todeta, ettei kukaan jaksanut syödä annoksiaan loppuun. Parsaa tuli varmaan kilon verran. Teki pahaa kuinka paljon ruokaa menisi roskiin. En kuitenkaan saanut mitenkään kumottua tätä ruokakasaani kokonaan. Koska olimme tänne asti tulleet, halusin saada lempijälkiruokaani. Juustokakkua. AH. Päätimme napata ne take awaynä, sillä muuten pyörisimme ulos ravintolasta. Carrot cheesecake ja joku älytön maapähkinävoioreopläjäys.
Kakkupalat olivat noh, isohkoja. Sen me tosin tiedettiinkin ja oltiin asiasta salaisesti tyytyväisiä. Kerrankin jälkiruoka, joka ei lopu kesken! Niin siinä sitten kävi, että kakut oli lähes lusikoitu muovirasioista ennen kuin pääsimme edes ravintolasta ulos. Hyvä yritys kuitenkin. Pyöriminen ei ollut oikeasti kovin kaukana. Muita herkkuja ei tämän sokerihumalan jälkeen paljon tehnytkään mieli. Olimme Julian kanssa yhtä mieltä siitä, että tämä porkkanajuustokakku oli maailman paras. Sitä kannattaa käydä maistamassa!
-E <3
Kuvat – Julia
Bikinit – BikBok / Lasit – Fendi / Paita – BikBok