Eevi Teittinen

Mikä meitä lihottaa?

En tiedä mitään pahempaa kuin stressi. Stressi on syypää jopa sellaisiin asioihin, joihin emme ymmärrä sitä edes yhdistää. Vaikka pidämme stressiä huonona (koska haluaisimme vain painaa sata lasissa), on sillä tärkeä oma tehtävänsä. Se on viestin tuoja, joka yrittää kertoa meille eri asioita. Hyvä stressi saa meidät toimimaan tehokkaammin, mutta tuon jälkeen tulisi aina tulla lepovaihe. Palautuminen, joka jää melkein meiltä kaikilta välistä. Nyky-yhteiskunnassa suoritukset määrittävät meitä niin paljon, että stressi luokitellaan jo ihan normaaliksi olotilaksi. Ei tiedetä paremmasta, koska oloon on jo niin totuttu. Muutama viikko lomaa kuitenkin korjaa kaiken, eihän se siis mitään haittaa. Kyllä muuten haittaa. Kahdessa viikossa ei ehdi tapahtumaan välttämättä mitään muuta kuin tekohengitystä. Stressissä rasittuu paitsi mieli, myös keho. Se on kokonaisvaltainen tila, joka tekee mitä milloinkin haluaa. Joskus se saa meidät haluamaan sokeria, toisinaan nukkumaan tai valvomaan, joskus taas emme syö. Saatamme olla kireitä ja aivosumu valtaa mielen. Oletko ikinä päätynyt siihen tilanteeseen, ettet enää tunnista edes itseäsi? Minä olen.

Se minkä unohdamme liian usein, on se mistä ja miksi stressi syntyy. Ei ole olemassa parempaa tai huonompaa stressin lähdettä, sillä stressaava tilanne laukaisee meissä aina jotain. Kun stressi pitkittyy, alkaa jarrut huutamaan, mutta me emme tee mitään. Painamme kaasua vaikka kuinka sauhuaisi. Koska on pakko jaksaa. Me haluamme jatkaa. Sitä ei tule ajatelleeksi, että se pysähtyminen olisi ainoa pelastusrengas, johon kannattaisi tarttua. Jos siihen ei päätä tarttua, seuraa siitä ensin hillitön räpiköiminen ja lopulta uppoaminen. Takaisin on paljon pidempi matka, toiset eivät pääse rantaan enää ikinä. Väheksymme liian usein omaa olotilaa ja laitamme kaikki muut asiat itsemme edelle. Myös kykenemättömyys tarttua asioihin voi ajaa meidät umpikujaan. 

Menestys näyttäytyy ulospäin hienona, mutta kuinka paljon pinnan alle jää? Menestynyt ihminen voi olla täynnä virtaa ja somen mukaan elämä on mielettömän siistiä. Elämä maistuu ja virtaa on. Ainoat jotka näkevät tuon verhon toiselle puolelle on usein ne läheiset. Kun itse ei ymmärrä, onko vastuu silloin ympärillä? Puuttuminen toisen väsymiseen on välittämistä, mutta siihen voi olla vaikeaa puuttua. Usein pysähtyminen tapahtuukin tuen ja ymmärryksen kautta. Itse ongelma saattaa alkaa purkautua sitä kautta, kun saa puhua avoimesti kaikista tunteistaan. Olemme hyviä olemaan hiljaa, joka ajaa meitä usein vain pahempaan tilanteeseen. Kun muut ymmärtävät, alkaa ymmärtämään myös itse. Me pelkäämme olla heikkoja, emmekä halua näyttää sitä. Varsinkaan meille itsellemme. Vahvuutta on kuitenkin osata säädellä omaa jaksamistaan ja sanoa ei. On rohkeaa kertoa voivansa huonosti. Ei ole olemassa yhtäkään työtä, harrastusta, parisuhdetta tai perhettä, josta voisi vetää vakiokaavan. “Tämän verran jaksat”. Sen vuoksi omaa stressikaavaa on hyvä opetella kuuntelemaan, sillä vain me itse tiedämme miltä meistä tuntuu ja paljonko jaksamme. Isoin hälytysmerkki itselleni on ollut a. unettomuus/jatkuva väsymys b. oman minäni kadottaminen

Pystymme huijaamaan itseämme mm kofeiinipitoisien juomien, sokerin, alkoholin ja nikotiinin avulla. Kaikki tuo ajaa omaa tilaa vain huonommaksi. Pysähtymisen pelko on vahvasti läsnä. Sitä pelkää uupumuksen tulevan ja romuttavan kaiken “tärkeän”. Mikä voisi olla ikinä tärkeämpää, kuin oma hyvinvointi ja terveys? Stressin ollessa läsnä osa meistä ei liiku lainkaan, vaan oman ajan tullen vajotaan sohvalle karkkipussin kanssa. Osa taas ylitreenaa. Herätään klo 5 aamulla, jotta ehtii treenaamaan. Syödään tarkasti, mutta painoa kertyy. Keho tuntuu lilluvan nesteessä, teki mitä tahansa.

Oma kehoni reagoi negatiiviseen, kuluttavaan stressiin kaikkein voimakkaimmin. Stressipiikit sen sijaan saavat minut syttymään ja toimimaan huomattavasti paremmin. Kuluttavan stressin aikaan rasva ei pala, kaikki mitä syön tuntuu jämähtävän paikoilleen. Vatsa ja suolisto reagoi ensin, koska mieli voi huonosti. Myös migreeni nostaa silloin vahvasti päätään. Mieli on maassa, enkä koe olevani oma energinen, naurava itseni. Olen jatkuvassa ahdistuksen tilassa, jossa oma keho tuntuu täysin vieraalta. Koen stressiä eniten sosiaalisista suhteista, sillä olen hyvin tunneherkkä. Ne aiheuttavat itselleni kaikkein eniten ahdistusta. Seuraavana tulee työ, mikäli en koe tekeväni riittävästi asioita. Työssäni tekeminen ja tekemättömyys ovat kuitenkin vain itsestäni kiinni. Itselleni kiire ei aiheuta yhtä paljon stressiä kuin toimeettomuus. Työttömätkin ahdistuvat, enkä yhtään ihmettele miksi.

Tasaisuus ja epävarmuus ovat ehkä pahimpia. Tämä liittyy itsetuntoon. Jokainen tarvitsee kokevansa olevansa tärkeä ja merkityksellinen. Monelle työ, perhe ja urheilu tuovat näitä. Onnistumiset kohentavat ihmistä enemmän kuin mikään muu! Parhaimmillaan oikea työ luo sopivasti paineita, uusia haasteita ja onnistumisia. Myös pettymykset kuuluvat asiaan, sillä ne saavat meidät yrittämään enemmän ja saavutamme asioita.

Ahdistukselle on joskus annettava tilaa. Kun hyväksymme asian ja annamme aikaa, tulee vastaukset lopulta. Kirkas mieli toimii nimittäin niin, että vastauksia ja oivalluksia syntyy jopa huomaamatta. Stressaavan ja ahdistavan aikajakson jälkeen vastauksen ollessa edessä suorastaan ihmettelet, miten et voinut tätä ymmärtää. Niimpä, syytä aivosumua. Ei siis stressaannuta kysymyksistä, vaikka vastauksia ei heti olisikaan. Siihen on usein syy miksi sen aika ei ole vielä. Mielen tulee olla valmis.

Tänä kesänä housut eivät purista, vaan kaikki tuntuu sujahtavan päälle paremmin kuin ennen. Huhtikuun jälkeen painoni on tippunut huomaamatta tasaisesti, vaikka en ole muuttanut mitään. En ole käynyt vaa’alla, sillä painolla ei ole mitään merkitystä. Olen keskittynyt oloon ja siihen, että on kivaa. Treenaamisen tulee olla hauskaa ja haastavaa, syömisen monipuolista ja rajoittamatonta. Ruokailut tulevat tasaisesti pitkin päivää ilman että niihin tarvitsisi kiinnittää sen suurempaa huomiota. En todellakaan voisi unohtaa syödä! Syön rauhassa ja laitan lautaselle vain sen verran, mitä luulen jaksavani. Tämä toimii. Annoskoko on muuttunut fiksummaksi. Kun olin stressaantunut, söin saman verran kuin urheileva mies:D

Muutos aikaisempaan stressitilaan on tapahtunut heräämisestä, joka on edellyttänyt ihan ensiksi stressin laskemista pysähtymällä kokonaan. Se ei ole ollut helppoa, koska jokainen tietää kuinka vaikeaa se on. Aikaa se on ottanut, sekä sen tunteen hyväksymistä, ettei koko ajan tarvitse suorittaa. Puhuminen on auttanut, mutta se on vaatinut myös läheltä paljon. Pysyviä muutoksia on vaadittu. Myös silloin kun olo tuntuu jo paremmalta, on pitänyt malttaa. Samaan tilanteeseen ei halua kukaan uudestaan.

Kun mieli on kunnossa, vastaa keho siihen välittömästi. Jos pakottaa itsensä dieetille ja mieli on aivan rikki, ei siitä ikinä seuraa mitään hyvää. Tuloksena ollaan vielä vähän enemmän rikki sisältä. Stressaava keho ei ole valmis luovuttamaan mistään. Stressi on voinut syntyä melkein mistä vain, kuten työstä, parisuhteesta, elämäntilanteen muuttumisesta, taloudellisista asioista, eripurasta, sosiaalisista suhteista tai vaikka liiallisesta urheilusta. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää stressin lähdettä. Stressin sanotaankin olevan tänä päivänä pahin kansansairaus.

Kun kroppa toimii, toimii se oma perusrunko ruokailussakin. Talvella tämä tuttu kaava oli täysin tukossa. Älkää siis stressaantuko painon jumahtamisesta, jos olette jo stressiputkessa. Suuria muutoksia ei tapahdu ennen kuin löysäät tahtia. Joskus tauko kaikesta on välttämätön ja saattaa tuntua siinä hetkessä jopa täysin mahdottomalta. Koita kuitenkin löytää siihen keinot, sillä parempaa on varmasti luvassa<3

Kun mieli on onnellinen ja tasapainoinen, seuraa keho sitä välittömästi! 

Asu – Ellesse / JD Sports Kengät – Adidas / JD Sports

-E