Olen tullut allergiseksi ihmisille, joissa koen liikaa ristiriitaisuutta sen välillä mitä he ovat ja mitä he esittävät olevansa. Vaikka some on meille monelle osa työtä ja toimii työkaluna moneen asiaan, on silti hullua esittää maailman iloisinta ihmistä jos ei ole sitä oikeasti. Rakastan ihmisiä, jotka kykenevät laukomaan suoria sanoja tunteiden kautta. Jos jollakin on huono päivä, haluan hänen mieluummin näyttävän sen avoimesti, kuin purevan hammasta ja hymyilevän. Jos sisällä kytee, näytä se! Jos olen loukannut sinua, kerro se! Usein näistä tunteista pystyy myös itse päästämään paljon nopeammin ja helpommin irti silloin kun niiden antaa elää ja tulla ulos – vaikka sitten joskus ilman sitä suodatintakin. Mieluummin uskalletaan ja vähän sekoitetaan pakkaa, kuin naamioidutaan kliseisiin ja kietoudutaan epäaitoon jenkkihymyyn. Olen ilmiselvä somenatsi. Olen myös kuullut useasti olevani epäsuomalainen ja ymmärrän kyllä hyvin pointin sen seikan kohdalla. Ei ole olemassa maailmaa, jossa kaikki pitäisivät sinusta. Minä ärsytän monia ihan vaan äänekkyydelläni, toiset taas rakastavat minua juuri sen vuoksi. Ihan sama minulle, kunhan saan olla sellainen kuin olen. En olisi koskaan saanut elämääni näitä ihmissuhteita ja kokemuksia jos esittäisin jotakin toista.
Onko sinulle koskaan käynyt niin että olet muodostanut jostakin ihmisestä mielikuvan kuulopuheiden ja esimerkiksi somen kautta, mutta lopulta huomannut kuinka virheellisen mielikuvan oletkaan onnistunut tästä ihmisestä luomaan? Luulemme usein tietävämme, mutta todellisuudessa emme tiedä yhtään mitään. Joskus sitä jopa soimaa itseään siitä omasta ennakkoasenteestaan, jos toinen osoittautuukin aivan ihanaksi tyypiksi! Olen viimeaikoina törmännyt tähän somesokaistumiseen niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielessä. Josta pääsenkin kysymykseen, koska voi sanoa oikeasti tuntevansa ihmisen? Esittäminen tuntuu olevan jotenkin ihan liian trendikästä. Onko se kaikki somen vikaa, vai onko muutos tapahtunut vain meissä? Pyrimmekö olemaan kiiltokuvia hinnalla millä hyvänsä, eli oman onnellisuuden, aitouden ja persoonallisuutemme kustannuksella? Ollaan vain samaa massaa kaikki, koska se on turvallista. Ei vahingossakaan keikuteta venettä yhtään mihinkään suuntaan.
Miksi olla näkymätön, kun voisit olla ihana sinä ja kokea tulevasi nähdyksi, sekä kuulluksi juuri sellaisena kuin olet. Tee muille hyvää, itsellesi hyvää ja pysy aitona omana itsenäsi.
OO SINÄ! -E