Tänä viikonloppuna olen tuijottanut seinää pitkän tovin. Hukannut päivästä monia tunteja käytännössä ei mihinkään. Ah miten ihanaa! Minulla on ollut pitkästä aikaa yksin kotona-viikonloppu. Tämän tekemättömyyden lisäksi olen tehnyt asioita täysin niiden omalla painolla. Eilen kävimme pulahtamassa Maijan kanssa avannossa ja illan kruunasi turhanpäiväinen jouluelokuva. tänään olemme viettäneet tyttöjen kanssa ulkoilupäivää. Aurinko tekee muuten ihmeitä mielelle. Höpötysterapia on myös varsin toimivaa!
Jos päässäni on päivässä se 60 000 ajatusta ja 80 % näistä ajatuksista on negatiivisia, niin mitä luulet näiden ajatusten tekevän minulle, jos annan niiden vain säntäillä kaiken aikaa? Uskon niihin ja toimin niiden mukaan? Niimpä, ei kannata. Toisinaan on hyvä tiedostaa tämä fakta, sillä se helpottaa ainakin itseäni käsittelemään omia tunteita ja ajatuksia. Se auttaa pysähtymään. Kaikkea sisäistä ei ole edes tarkoitus kuunnella, vaan voimme itse päättää mistä päästämme samantien irti. On ihan hyvä olla toisinaan tekemättä ja ajattelematta mitään, sillä ajatuksia on kyllä ihan ruuhkaksi asti. On myös helpompi lokeroida asioita ja poimia positiivisia ajatuksia silloin, kun mieli ei ole koko ajan täydessä ruuhkassa. Jos et vielä tämän viikonlopun aikana ole vain ollut, tee se nyt. Vietä aikaa pään tuulettamiseen. Viikko alkaa taatusti positiivisemmin<3 Äläkä stressaa, ehdit kyllä.
Love, E <3