GREY DAY
Minulla on huono päivä. Haluaisin yökätä kurkussa lymyilevän kaktuspallon ulos. Tuntuu että rintaa ahdistaa ja tekisi mieli sulkeutua koko päiväksi lukkojen taakse ihan yksin. Peitto korviin ja Netflix pyörimään, jotta ei tarvitsisi ajatella yhtään mitään. Muistan pakastaneeni ystäväni tekemää raakakakkua ja ennen kuin huomaankaan, olen lusikoinut sen napaani. Eikä edes helpottanut yhtään! Ei edes sen toisen palan jälkeen.
Kun oikein risoo, annan itseni velloa siinä hetkessä. Tiedän että nämä tunteet ja ajatukset on käytävä läpi, koska sitä kautta pystyn myös näkemään seuraavan päivän astetta kirkkaampana. Vollotus ja vellominen on joskus ihan hyväkin juttu. Sen jälkeen osaa arvostaa parempia päiviä taas ihan uudessa valossa. On ihan inhimillistä että joskus ottaa päähän kaikki.
Onni on että on ystävä, jolle voi soittaa ja vuodattaa ahdistustaan. Puhelun alussa Linda tietää jo ääneni painotuksesta missä mennään. Onni on puoliso, joka tulee kotiin kesken päivän ihan vaan olemaan läsnä ja kuuntelee jos haluan puhua.
Laitan Spotifystä positiivista fiilistä nostattavan soittolistan pyörimään ja mietin miksi koen näitä fiiliksiä. Tajuan olleeni samaisessa tilanteessa reilu vuosi sitten. Loppuun palanut olo. Tuntuu että normaalisti ideoita pursuava pääni on ruuhkautunut ja ajatukset lähinnä yhtä sekavaa mössöä. Tajuan tehneeni liikaa, taas. Stressi ei ole ystäväni. Joskus se liika tekeminen saattaa tapahtua myös pelkästään pääkopassamme, eikä lainkaan ulkoisena toimintana. Joskus se on kaiken yhdistelmä.
Tiedän että nyt olisi hyvä aika hengittää ja ottaa omaa aikaa. Tuntuupa tyhmältä, koska en koe tehneeni liikaa yhtään mitään. Silti tiedän että tähän on pysähdyttävä, muuten lopputulos on kaoottinen. Nyt on aika karsia kaikesta mistä pystyy. On kuitenkin huojentavaa huomata, kuinka tämän asian ymmärtämisen ja myöntämisen jälkeen olo helpottuu jo hieman. Kun itse ymmärtää miksi tietyt tunteet ottavat vallan, on niitä helpompi ymmärtää ja näin niihin löytyy myös ratkaisu.
On tärkeä ymmärtää kuinka joskus pelkät vaikeat ajatukset saattavat kuormittaa meitä liikaa, eikä kyse aina ole ylitöistä ja jatkuvasta juoksemisesta. Erittäin tärkeää on myös muistaa puhua lähimmille ihmisille omista fiiliksistään, koska silloin ei koe olevansa yksin. Ahdistunut olo helpottuu ja asiat alkavat järjestyä vähitellen omassa mielessä.
On paljon helpompaa tehdä asioille jotakin kun ymmärtää mistä kiikastaa. Nyt tuntuu että tarvitsen omaa aikaa ja pientä hypähdystä tien sivuun. Aina ei voi painaa baanalla täysiä, vaikka kuinka haluaisi. Itseään kannattaa kuunnella ennen kuin on liian myöhäistä. Ole armollinen ja kunnioita itseäsi, niin minäkin olen – emme ole supersankareita. 
BETTER DAY-LIST
- Älä vaimenna syvimpiä ajatuksiasi ja tunteitasi
- Käsittele ahdistavat asiat ja mieti mitä voisit tehdä olosi helpottamiseksi
- Puhu mieltäsi painavavista asioista ystävälle tai kumppanille
- Kuuntele positiivista musiikkia, se nostattaa mielialaa
- Ulkoile, saat happea aivoillesi ja piristyt
- Kuntoile vaikka ei tekisi aluksi mieli – sen jälkeen olo on aina parempi ja tulevaisuus näyttää valoisammalta
- Tee maistuvaa ja terveellistä ruokaa – lataa lautasellesi värejä, ne piristävät
- Älä syyllistä itseäsi, vaan kohtele itseäsi ja tunteitasi kuten kohtelisit parasta ystävääsi. Ole armollinen
- Hyväksy puutteesi ihmisenä niin voit kehittyä ja voimistua aidosti
- Nuku kun tuntuu siltä. Kehosi ja aivosi voivat olla kyllästyneitä jatkuvaan juoksemiseen ja ylikuormittumiseen
- Kun ymmärrät itseäsi ja tunteitasi, tee asialle jotakin. Älä anna tilanteen ottaa valtaa. Elämässä kaikki on sinun käsissäsi ja muutokset ovat joskus välttämättömiä
- Meditoi tai joogaa. Siinä piilee yllättävä voima vaikeina hetkinä
- Tee asioita jotka tuovat sinulle iloa
- Pysähdy hetkeksi ja karsi kalenterista kaikki minkä voit – yllättävän moni asia voi odottaa hetken
- Siivoa. Siisti koti luo rauhallisuutta ja järjestystä myös sisäisesti. Vessanpöntön hinkkaamiseen voit purkaa kummasti myös turhautuneisuutta
- Lue mindfulness-kirjallisuutta. Se keventää mieltäsi ja rauhoittaa. Saatat ymmärtää itseäsi paremmin jo muutaman kappaleen jälkeen
- Yksinäisyys saattaa joskus olla hetkellisesti hyvä asia. Älä kuitenkaan erakoidu, sillä usein jopa hiljainenkin seura vähentää ahdistustasi
Love yourself -E
Your tips are good! Hopefully you will find time to relax.
xx from Bavaria/Germany, Rena
http://www.dressedwithsoul.com
Ihana postaus. Menestyksekkäillä ihmisillä on myös huonoja päiviä, ovathan hekin ihmisiä. Ihana jotenkin tuo postauksen rakenne, sepia-kuvat ja sitten ne muuttuivat värikuviksi loppua kohden. Samoin tekstin sävy muuttui iloksi lopussa. Huomaan , et jotenkin kirjoittaminen on sulle terapiaa ja pääset purkaamaan turhautuneisuuttasi myös sitä kautta. Hienoa että olet löytänyt nämä taidot!
Tsemppiä Eevi, ja valoa elämään!
Mahtava palaute <3 Iso kiitos tästä Lea. Oikein upeaa uutta viikkoa sinulle -E
Hei eevi ja kiitos hyvästä kirjoituksesta <3 Rohkeita sanoja ja ajtuksia. Tsemppiä päivään ja ota aikaa itsellesi, supernainen ei tarvitse olla..läpi vuoden 😉
Kiitos Marru <3 Kiva kun kommentoit -E
Hyvä kirjoitus! Kiitos siitä 🙂
Kiva kuulla janika <3 -E
Hieno kirjoitus, kiitos! Tätä oli odotettu, sillä blogisi aika usein kuvastaa myönteisyyttä ja positiivisuutta kaiken aikaa, mutta se tarvitsee vastapainokseen myös niitä huonoja päiviä, jotka puhdistavat. Hienoo et pystyy samaistumaan tähän kirjoitukseen. Mulla kans oli toissapäivänä harmaa päivä, ja silloin vain miettii “miksi aina minä” ja että olenko ainoa jota välillä vaan suoraan sanottuna v*tuttaa. Samana päivänä satuin olemaan myös salilla ja vain päässäni kiroilemaan, mutta jälkeen päin oli rento ja rauhoittunut olo kovan treenin jäljiltä. Kirjoittaisitko joskus siitä milltä susta yleensä tuntuu olla salilla? Vedätkö treeniä raivolla läpi vai jaksatko olla myös ystävällinen ja vaikka jutella muille siellä oleville?
Kiitos Sintti kivasta palautteesta 🙂 Kiitos myös postaustoiveesta <3 -E
Jokaisella ihmisellä on tällaisia fiiliksiä aika usein.
Se valitettavasti kuuluu välillä minunkin elämään ja silloin mietin kuinka tästä olosta taas pääsisi pois. Aina niistä huonoista päivistäkin selviää. Silloin yleensä makaa sängyllä ja ei tee mitään järkevää.
Tsemppiä Eevi! ?
Kiitos Nina 🙂 Näitäkin päiviä tarvitaan, jotta niitä hyviä osaa arvostaa aidosti <3 -E
Kiitos tästä julkaisusta! Tää tuli just oikeeseen väliin (telepatiaa?!??) koska tän päivänen koe ei mennyt ihan putkeen ja jäi toivettua tasoa heikommaksi. Koko päivän se on sitten rassannut mieltä ja siihen seuraavaankin kokeeseen kun on pitänyt opiskella ja sen yhden projektin DL vilkuttelee jo kalenteriin vilkaistessani…. Vaikka tietää ettei ole ainoa, joka näin joskus tuntee, on se helpottavaa lukea tuoretta tekstiä samanlaisista tunteista joltakin toiselta -vielä usein niin vahvalta ja pirteältä.
Kiitos siis tästä muistutuksesta ja voiman vuodatuksesta.
Parempaa energiaa sullekin! Muista omat vinkkisi 😉
Kiitos kommentista – me painimme lopulta kaikki samojen asioiden kanssa 🙂 Täältä saa kyllä jokainen lisää virtaa, myös minä! Kiitos siitä
kuuluu teille aktiivisille lukoille ja kommentoijille. Ihanaa viikkoa sinne <3 -E
Pakko kommentoida sen verran liikunnasta stressin käsittelijänä. Tajusin itse kuukausi takaperin, kun se sanottiin minulle “päin naamaa”, että kova treeni voi myös ylläpitää ja pahentaa stressiä, jos kehosi on jo valmiiksi stressaantunut. Silloinkin, vaikka saisit kovasta treenistä hyvänolon tunteen. Ihmeellistä.
Itselläni menossa myös itsetutkimuksen vaihe, jossa nimenomaan yritän kuunnella omaa kehoani paremmin. Tiedostin myös, että mukavatkin asiat saavat kehoni ylivirittymään ja tarvitsen paljon lepoa. Sen hyväksyminen vaatii paljon, kun on tottunut menemään sata lasissa. Onneksi tajusin sen nyt enkä sitten, kun olen sängyn pohjalla, vaikkei silloinkaan todellakaan ole “liian myöhäistä”. Tsempit kaikille, jotka käsittelevät stressiä ja keihin se vaikuttaa herkemmin kuin muihin!
Hyvä pointti Maikku – ihan totta 🙂
Vaikka kalenterissa olisikin vain “kivoja” asioita, saattavat ne silti kuormittaa ihan yhtälailla kuin mitkä tahansa muut pakollisetkin menot.
Olen ihan samanlainen, omaa rauhaa ja tilaa tarvitaan <3 -E
Ihan loistava postaus! Niin tuttu tunne. Monet syö ahdistukseen eikä saa enää aikaiseksi, minulla kierrokset nousee ja tulee oksettava olo sekä kadonnut ruokahalu. Stressin nostaessa päätään en osaa hiljentää vauhtia, päin vastoin lisään speediä. Kun on tehnyt olo, tuntee elävänsä, kunnes meneekin sitten yhtäkkiä yli. Ikuinen kehitysprojekti oppia ulos tästä kierteestä. :/
Kiitos Myy kommentista. Me reagoimme elämään kyllä niin monin eri tavoin ja tosiaan tästä ulospääsy voi olla pitkänkin kamppailun takana.
Kerran opittu oppi ei aina vain ole pysyvää, vaikka kuinka asiaa järkeistäisi. Onneksi kuitenkin jokaisesta oppii jotakin uutta <3 -E
Tuttuja fiiliksiä, jotka iskee kaikille joskus… Itse elin ihan liian kauan siinä oravanpyörässä, jossa koko ajan piti suorittaa jotain, jos ei olla niin ainakin näyttää aktiiviselta. Lapset piti olla kauniisti puettuja, koti siisti kuin sisustuslehdestä, harrastaa, tehdä töitä ja olla iloinen ja pirteä. Ja sitten kun tän kaiken teki lähes täysin yksin, ilman muita apukäsiä kuin se puoliso, josta siitäkin oli enimmäkseen tullut ärsyttävä riippakivi, oltiin lopulta siinä pisteessä että kolmannessa raskaudessani istuin neuvolan tuolissa ja terveydenhoitaja kysyi, että mitä kuuluu – papatin kymmenen minuuttia työasioita ja isompien lasten asioita, ja sitten terkkari kysyi, että no mitäs sulle ja tähän raskauteen kuuluu. Mä ihan rehellisesti istuin siinä suu auki ja mietin että nii joo, tässä pitäis vielä muistaa olla raskaanakin…
Siitä lähti pikkuhiljaa monen mutkan kautta tie irti siitä. Ilmoitin töissä että irtisanoudun, vaikka olisin voinut sinnitellä äitiyslomaan asti ja irtisanoutua vasta myöhemmin, ja mietin itekin että mitä helvettiä mä oikein teen, ei kukaan tee näin. No, kolme päivää myöhemmin työpaikka tuhopoltettiin maan tasalle, eli jos en olisi irtisanoutunut niin sen myötä olisin joutunut venymään töissä vielä entistäkin enemmän. Sen sijaan mä vastailin kaksi viikkoa puhelimeen ja kerroin asiakkaille, että kaikki hyvin ja toiminta jatkuu eri osoitteessa, siivosin työpöydän ja toivotin tsemppiä niille muille, ja menin kotiin huilimaan.
Pikkuhiljaa neljän vuoden aikana on päästy nykyhetkeen, jossa mä edes suurin piirtein koen eläväni omaa elämääni kuten hyvältä tuntuu, vaikka edelleen on asioita, joista joudun vielä laskemaan irti, sitten kun aika on siihen oikea. Tottakai on niitä päiviä, kun kaikkea on liikaa – töissä ylimääräistä hässäkkää ja hommia joita ei tippaakaan huvittaisi tehdä (kuten vaikka verottajan kanssa asioiden vääntäminen), lapset sairastaa ja kiukkuaa ja puoliso on neljän päivän putken töissä niin että käy kotona vain nukkumassa, itsekin on kipeänä eikä apukäsiä saa edes anopista koska kaikki päättää kuolla just tänään (anoppi on hautausurakoitsija ?), ja cashew-pähkinätkin loppui just tänään joten on mentävä kauppaan, eikä ees voi vaan vetää peittoa korville. Ja sitten kun voi, aivot käy niin ylikierroksilla että se Nikke Ankaran biisi, jota kuuntelin illalla, tulee uniin ja aamulla väsyttää vielä enemmän kuin nukkumaan mennessä, ja tää on kaiken lisäks oikeasti tositarina mun viime viikon perjantaista ?
Mutta mä tiedän jo, että jonakin aamuna se on ohi ja mä herään ilman että näin unta Ankarasta, joten enää en mee sellaseen paniikkitilaan kuin ennen. Sen sijaan mä nostan jauhopussin pöytään ja teen lasten kanssa pullaa, koska se on niiden mielestä kivaa, ja mulla on vähän kivempaa kun niillä on kivaa.
Ihan loistava ja humooriin puettu tositarina jälleen Minttu 😀 Ihan mahtava lukea näitä sun juttuja, niin arkisia mutta lennokkaita!
Sulla on kyllä silti kaikkeen mahtava asenne <3 Kiitos. -E
Meditointi ja jooga!! Siinä on kyllä niin tykki pelastaja ettei ole toista! En ole ikinä kokenut samanlaista tunnetta kuin mahtavan joogatunnin tai kotona tehdyn harjoituksen jälkeen. Liikkujia on monia ja henkilökohtaisesti tämä pelkällä omalla keholla ja mielellä tehty harjoitus on tehokkain mitä olen ikinä kokeillut. Löysin lajin viime syksynä tuntuu kuin olisin uudellen syntynyt. Kiva että jaat tätä sanomaa myös! Aiotko piipahtaa joogamessuilla? 🙂
Moikka Chrisu,
Sanoppa muuta 🙂 Saa nähdä, toivottavasti! -E
Olen blogiasi lukenut jo pitkään… Salaisesti sinua fiilistelen olen tämän elämäntapa muutoksen yrittänyt aikaan saada. Itsellänikin tulee näitä päiviä, kun vain haluan kaivautua sinne peiton alle.. Ja se teenkin. Todellakin. Kaksi koiraa kotona kuitenkin vaativat, että pakko on avata ovi ja lähteä ulos. Sinun blogi on sellainen, joka saa tavallisenkin ihmisen ajattelemaan.. Tsemppiä ❤️
Ihana kommentti, kiitos kovasti Mia <3 -E
En ole varmaan kertaakaan tänne kommentoinut vaikka sun blogia jo pidemmän aikaa olen lukenut. Törmäsin kuitenkin vahingossa tähän postaukseen vasta nyt ja en voi sanoa muuta kuin että kiitos päiväni pelastuksesta, nämä sanat oli juuri ne mitä tarvitsin nyt kuulla <3
Mahtavaa kuulla A 🙂 Kiva että kommentoit, tuli hyvä fiilis itsellenkin <3 -E