Vaikka nyt alkaakin homma molemmilla hieman painamaan, on motivaatio tässä kohtaa se pelin ratkaisija. Kova pääni saa vihdoin käyttöä. Molemmat haluamme tätä, joten vaikka sinne salille ei tässä vaiheessa aina tee mieli mennä, mennään silti. Tavoite kirkkaana mielessä! Tähän saakka homma on ollut itselläni suhteellisen mutkatonta ja helppoa, mutta nyt neljä viikkoa ennen kisoja alkaa jaksaminen kiristymään hieman. Energiatasoja saa hieman hakea, mutta itselläni voimatasot ovat pysyneet todella korkealla. Se kertoo lähinnä siitä että homma luistaa todella hyvin, sillä kroppa kuitenkin kiristyy koko ajan hyvää tahtia. Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän astiseen kisakauteeni, pienistä mutkista huolimatta. Treeni pännisi jos joutuisi kiikuttelemaan kahden kilon käsipainoja vellilihaksilla. Pohjatyön merkitystä ei voisi liikaa korostaa. On myös siistiä nähdä itse mitä sieltä tulee pintaan – on siellä onneksi lihastakin, eli turhaan ei olla kyykkäilty.
Se mitä luulin kisadieetin olevan, ei ole täyttänyt mielikuvaani kuin pieneltä osin. Tai ainut mikä on tainut pitää lopulta paikkaansa on treenaaminen. Muutoin a. en ole kärsinyt jatkuvasta nälästä b. en ole juossut treenaamassa jatkuvasti c. herkkujen ajatteleminen on lopulta todella satunnaista d. en ole tehnyt yhtään aamuaerobista tyhjällä vatsalla vatsa nälästä kiljuen e. houkutuksista ja kekkereistä kieltäytyminen ei ole ollut vaikeaa.
Olen todella tyytyväinen siitä että viime viikkoisen energiaflopin jälkeen olen ollut todella hyvällä fiiliksellä tämän pienen taantuman jälkeen. Mutta mitä pidemmälle dieettiä vedetään, sen rankemmaksi homma käy. Luonnollisesti. Mutta selvisin helpomalla kuin mihin olin varautunut – ehkä siksi tämä kaikki tuntuikin helpolta ja luonnolliselta. Ehkä kaikki on kiinni omasta asennoitumisesta? Enää 4 viikkoa. BOOM
Ps. Jos stressi iskee, kannattaa suunnata metsään lenkille tai vaikka keräämään marjoja. Luonto tekee oikeasti ihmeitä meille! Täällä on popsittu puolukoita ja mustikoita ihan tunteella.
Tulettehan kannustamaan kisoihin? <3 -E