Koen valtavia ahaa-elämyksiä jatkuvasti tuon kirjan parissa, sillä se koskettaa minua monella tavoin urheiljana. Voin samaistua niin moneen hetkeen ja fiilikseen hänen kanssaan. Erityisen silmiä avartavaa oli kuitenkin huomata, kuinka täysin eri lajin edustaja kokee tismalleen samoja paineita, ajatuksia ja tilanteita kuin minäkin. Eva nostaa kirjassaan esiin urheilijan itsekkyyden ja sen kanssa painiskelun – tunsin piston rinnassani välittömästi. Olen viimeaikoina pohtinut ja keskustellut kyseisestä aiheesta niin muiden urheilijoiden, ystävien kuin perheenkin kanssa. Fakta on, että kukaan muu ei voi ymmärtää sinua täysin. Mutta aika lähelle pääsee toinen urheilija, joka on käynyt tai käy samaa polkua läpi. Koin saavani ikäänkuin hyväksynnän kaikelle mitä olen itse mielessäni pyöritellyt. Vahva inspiraation ja energian voima valtasi minut.
Itselleni tuli kirjaa lukiessani olo, että on ihan ok tuntea näin. On oikein keskittyä omaan päämäärään. Mutta sen matkan aikana on kuitenkin tärkeää muistaa arvostus ja kunnioitus, eikä omaan itsekkääseen napaan voi aina tuijottaa halusta huolimatta. Urheilijalta joka haluaa menestyä, vaatii se sitä kiistattomasti enemmän tai vähemmän, mutta homman on silti pysyttävä tasapainossa. Kaikki päätökset eivät ole meillekään helppoja, mutta ne saattavat olla välttämättömiä. Uskon kuitenkin kirjan myötä itse yhä vahvemmin siihen, että kun urheilijan vierellä on oikeat ihmiset on kaikki mahdollista. On tehtävä joskus itsekkäitä päätöksiä, mutta on myös oltava valmis näkemään oman urheilija minänsä ulkopuolelle kisakaudesta huolimatta. Minä urheilijana ja minä henkilönä, ovat kuitenkin kaksi eri ihmistä. Näin sen on oltava, jotta pystyy menestymään.
Evan tarina opetti itselleni myös paljon siitä, kuinka asioita voi toteuttaa monella eri tavoin ja silti lopputulos voi olla samanlainen. Kaksi eri toteutustapaa saattavat erota täysin toisistaan vaikka urheilija olisikin yksi ja sama ihminen. Kysymys ja vastaus kiteytyykin siihen, kumpi näistä kahdesta matkasta on ollut mielekkäämpi? Valitse se. Tärkeintä on nimittäin nauttia itse matkasta, jotta voisit nauttia myös lopputuloksesta! Töitä se matka silti vaatii.
Urheilijoiden TOP-elämänkerrat
Eva Wahlström – RAJOILLA
Andre Agassi – OPEN: AN AUTOBIOGRAPHY
Zlatan – MINÄ, ZLATAN, IBRAHIMOVIĆ
Arnold Schwarzenegger – TOTAL RECALL
“Gold medals aren’t really made of gold. They’re made of sweat, determination, and a hard-to-find alloy called guts”
– Dan Gable-
Minifitness on ehdolla vuoden 2016 parhaaksi Sport-blogiksi. Voit antaa tärkeän äänesi täällä!
Rentouttavaa viikonloppua kaikille <3 -E