JUURILLA
Oma juttu ja intohimo löytyy usein vähän vahingossa. Uusien tilanteiden ja haasteiden myötä löydämme itsestämme usein uusia piirteitä, vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita. Toisinaan ne muuttuvat iän myötä, mutta osa tuntuu pysyvän meissä läpi elämän. Minusta on itseasiassa viime aikoina tuntunut siltä, että monet nykypäivän asiat ovat olleet läsnä jo aikapäiviä sitten. Selaillessani vanhoja valokuvia tarha- ja kouluajoiltani, oivalsin muutaman tärkeän ja merkityksellisenkin seikan oman urani kannalta. Nämä seikat auttavat minua nimittäin ymmärtämään itseäni tänä päivänä paremmin.
Olen rakastanut esiintymistä aina, vaikka se on on samalla ollut asia jota olen jännittänyt kaikista eniten. Kuulostaako vähän hassulta? Minusta se kuulostaa siltä, että rakastan tietoisesti omien rajojen haastamista ja mukavuusalueeni venyttämistä. Sama pätee nimittäin urheilussakin. Kilpailemiseen liittyy niin paljon hyvää fiilistä, mutta myös kolhuja ja pettymyksiä. Molemmissa koen meneväni äärirajoilla.
Miksi tämä tuli nyt mieleeni, miksi mietin uraani juuri nyt? Luulen että huomisella syntymäpäivälläni on jotain tekemistä asian kanssa. En nimittäin ole siellä missä joskus ajattelin olevani 28-vuotiaana. Olen itseasiassa palannut lähtöruutuun monenkin asian suhteen useampaankin kertaan elämäni aikana. Mutta se ei haittaa, sillä kaikki tapahtumat ovat sattuneet syystä. Sitä paitsi minusta tuntuu vuosi vuodelta vain paremmalta!
Elämä tuntuu yllättävän ja tuovan mukanaan koko ajan enemmän. Ehkä se johtuu omasta asenteesta ja iän tuomasta itsevarmuudesta, ehkä elämänkokemuksesta. Toisaalta niin kauan kun tuntuu itse menevänsä haluamaansa suuntaan, ei millään muulla ole väliä. Asioita tapahtuu ja niiden hyväksyminen on yksi tärkeimmistä opeistani. Hyväksyminen helpottaa nimittäin sen oman taakan kantamista, joka meillä jokaisella on täysin omanlaisensa. Elämässä ei ole olemassa oikeaa tai väärää, eikä sitä voi yksinkertaisesti koskaan suunnitella etukäteen. Sen luonnollista kulkua pitää kunnioittaa, sillä vain sitä kautta voi saada kaiken irti jokaisesta vuodesta! Mikään vuosi ei nimittäin ole enää samanlainen.
Mitä haluan elämältä? Minulla on ensimmäistä kertaa sellainen olo, ettei minulla ole kiire mihinkään. En tarvitse miestä, häitä tai lapsia, vaikka ne lapsuuden ikälistani mukaan olisivatkin olleet paikallaan jo tässä vaiheessa. Haluan juuri nyt keskittyä omaan uraani, itseeni ja siihen että jonakin päivänä voisin olla todella hyvä jollekin toiselle. Toivon elämän tarjoavan minulle vielä joskus tulevaisuudessa sen kaiken mistä olen haaveillut – sen perheen, valkoisen häämekon ja vähän isomman auton. Haluan vielä joskus olla mahdollisimman hyvä vaimo ja äiti, mutta en vielä.
Nautin elämästä tällä hetkellä hyvin paljon. Olen tyytyväinen siihen kaikkeen mitä minulla on nyt ja mitä kaikkea olen saanut elämääni. Odotan mielenkiinnolla tulevaa ja tiedän tämän vuoden tarjoavan taas asioita, jotka jollakin tavalla täydentävät minua yhä entisestään. BRING IT ON!
Ps. kiitos äiti, iskä ja muu perhe siitä, että olette aina antaneet mun olla sellainen omanlainen hihhuli pienestä pitäen. Oon saanut mennä ja tulla, tehdä, kaatua ja kokea! Kiitos rakkaat ystävät, jotka jaksatte katella meikäläistä päivästä toiseen, oli jutut sitten hyviä tai huonoja <3 PUSS
-E
Nahkatakki – Vero Moda / Housut – TopShop / Lasit – Salme Optic / Kengät – Vagabond / Paita – BikBok
Sun blogias on niin ihana lukea! Sun tekstit on niin voimaannuttavia ja rivien välistä huomaa sinun positiivisen elämänasenteen sekä itsevarmuuden! Oot niin oikeassa työssä! Keep going girl, tsemppaat meitä muitakin???
Sun näitä self help kirjoista opittuja mantroja on tosiii tylsä lukea. Ja ainaista vakuuttelua että en tarvitse miestä ja lapsia blaa blaa tämäkin postaus oli vain vakuutteluja itsellesi ettei niin ole mutta paistaa kyllä epävarmuutesi asian suhteen tekstistä läpi 🙂 ja oikeesti mikä ura, b-luokan julkkis? Et taida tubtea itseäsi niin hyvin kuin vakuuttelet eipä ois muuten tarvetta hakea koko ajan hyväksyntää eri ohjelmien tuomareilta. Grow up 😉 t. 29vee
Olen sua kymmenisen vuotta vanhempi ja voin sanoa, että allekirjoitan tekstisi. Mä en ole koskaan elänyt sen mukaan miten kussakin ikävaiheessa keskimäärin ihmiset elää eli olen valinnut omat polkuni sen mukaan miten on hyvältä tuntunut. Nyt asun miehen kanssa, mutta molemmilla on tarve saada paljon omaa tilaa, omia kavereita, omaa elämää ja me nautitaan elää näin. En “tarvitse” miestä, mutta kun se on sattunut löytymään niin miksipä en pitäisi löytöäni. 😉 En tosiaankaan kaipaa lapsia, kihloja, papin aamenta enkä kesämökkiä. Ei sillä, että niissä olisi mitään vikaa, mutta ne eivät ole se mun juttuni.
Mä koen, että on tärkeää jokaisen saada elää niin kuin hyvältä tuntuu ajattelematta, että “tässä iässä pitäisi” sitä tai tätä.
Aurinkoista kesää sulle kaunotar! 🙂