NEITI SALAMA

Ollessani viime viikonloppuna Turussa, törmäsin sattumalta Janniin kahvila Puressa. Lyhyehkön juttutuokion jälkeen, joka keski varmaan noin 8 minuuttia, päädyimme keskustelun lopputulemana varaamaan lennot Maltalle – tai oikeastaan tästä oli juteltu kolmisen viikkoa sitten, mutta minä olin unohtanut koko reissun kaikessa hässäkässä. Eli Eevi varasi ja sai jollakin himmeällä tuurilla kaiken vielä reilaan. Eipä siinä, on niitä kalentereita uudelleen järjestelty ennenkin ja niin sitä pakkailtiin eilen hieman hölmistyneenä bikineitä matkalaukkuun. Ideana oli tulla vierailemaan työasioissa ja samalla myös hieman lomailla aikataulujen joustaessa.

Matkahan alkoi kohtalaisen vahvasti meikäläisen osalta, sillä olin laittanut kellon soimaan tuntia liian myöhään. Ajatukseni ovat ilmiselvästi jossain pilvilinnojen yläpuolella, sillä tällainen unohtelu ei ole lainkaan tapaistani. Linda rynnistää huoneeseeni ja vauhkoaa äitimäiseen sävyyn; “ylös Eevi, kello on neljä”. “niin onkin, mun kello soi ihan kohta”. Ja mietin siinä että miksi tuo kone on jo ylhäällä piiputtamassa. Seuraavaksi kuulinkin Jannin äänen ja tajusin vasta sitten mikä homma. Heräsin siis tunnin myöhässä. Eipä siinä! Koska myös minäkin olen kone heti herättyäni, olin autossa kiltisti istumassa noin 8 minuuttia heräämisen jälkeen. Linda kanaemoili ja varmisteli onko eväät mukana – se tietää, että jos ne jäisivät, kävisi huonosti. Eihän mulla ole mitään hätää tässä elämässä, vaikka dementia iskisi ennen aikojaan! On nää kanaemot aika mahtavia<3

Sen verran nopealla aikataululla tuli kentälle lähdettyä, ettei edes Google auennut matkavinkkien tai minkään muunkaan tärkeän asian suhteen. Jotenkin siinä höperöinä kävelimme kentällä automaattisesti rahanvaihtoon, jossa saimme nopeasti todeta että puuha oli täysin turhaa – Maltalla käy tosiaan samat killingit kuin meillä kotonakin. Urpot. Jotenkin meillä jäi kaiken hässäkän jälkeen kuitenkin aikaa tyypilliselle kenttäshoppailulle; “tää puuttuu, pakko ostaa“. Ilman matkakaiutinta ei voi reissata ikinä!

Määränpäähän päästiin ja palaverissa sain imaistua tähän aaneloseen mojovat shortsinrajat. Onneksi tähän tätiin tarttuu tuo väri kohtalaisen helposti ja näitä rajoja ehditään varmasti tasoitella vielä iltapäiväauringonkin turvin. Tämän viikon kuulumiset tulevat siis suoraan täältä lämmöstä <3

Ps.  Kiva muuten huomata millainen tämä valkokangas on muutaman päivän päästä – toivottavasti sitä väriä on pinnassa hieman enemmän;)

Bikinit – BikBok / Kaftaani – BikBok / Aurinkolasit – Salme Optic