Mieltä ei voi pakottaa mihinkään. Sitä tulee kunnioittaa ja kuunnella. Vaikka tiedän tasan tarkkaan pääseväni kuntoon, en tiedä haluanko sitä juuri nyt tarpeeksi. Muut asiat ovat elämässä lopulta paljon tärkeämpiä ja kisaaminen on vain harrastus. En halua nousta lavalle puolivaloilla, koska se kaikki näkyy. Jos asioita ei pysty tekemään sydämestä, sen vaikutus on väistämätön.
Olen kuitenkin eilen tehnyt ilmoittautumisen syksyn kisaviikonlopulle, mutta se tulenko syksyä kohti lähtemään selviää seuraavien viikkojen aikana. Mitään paineita tai stressiä en tästä aiheesta aio ottaa. Asiat menevät kuten niiden kuuluukin mennä, omalla painollaan. Nyt olisi tärkeintä saada unirytmistä taas kiinni. Ilman kunnon unta jää myös mielen ja kehon palautuminen miinukselle.
Täytyy muistaa kuinka iso kuormitus kropalle ja mielelle kisakausi kokonaisuudessaan on. Nyt elämä myllertää muutenkin aika rajusti. Jos kisakautta ajatellaan, on vaikein aika kuitenkin vasta kisojen jälkeen ja palautumiseen vaaditaan paneutumista, sekä motivaatiota. Näitä kaikkia tekijöitä on punnittava ennen päätöksen tekoa. Aina ei voi vaan ajatella, “koska pystyn”. Joskus kannattaa miettiä “kannattaako”. Se ei tee ihmisestä yhtään huonompaa tai heikompaa, vaan lähinnä viisaamman. Joskus on oikein sanoa ei itselleen.
Viikonloppuja <3 -E