Day 2 – Rapallo, Italia

Päivä 2.

 Tänään sain ruokaa. Aamiaisella mussutin tyytyväisenä omaa puuroani. Hieman tahmeaa, mutta silti se sai oloni tyytyväiseksi. Lusikoin epäilyttävän näköistä harmaata mössöä, ja vieressäni nökötti croisantteja ja muuta kuolattavaa. Kaikki oli tuoretta. Nuuskin epätoivoisena puuroani. Olin myös onnellinen buffetpöydästä, sillä sieltä löytyi munaa, leikkeleitä ja appelsiini. Päivä alkoi hyvin.

Gymi oli hassu – Isoimmat painot olivat 9 kiloa ja tarjolla oli penkki, sekä juoksumatto.  Jäimme myös ihmettelemään tätä monitoimilaitetta, jossa oli kai tarkoitus treenata vähän kaikkia lihasryhmiä. Se vaati mielikuvitusta, sillä se näytti lähinnä joltain teurastuslaitteelta, mikä oli pöllitty jostain lihamestasta. Hmm, monipuolinen sali tosiaan. Päätimme vaihtaa agendaa ja suuntasimme lenkille – 6 max syke vetoa keskellä kävelykatua. Pitivät hulluina ja huutelivat perään.

 Serious shopitusta oli myös luvassa, sillä matkasimme tuliterällä Smartilla isoon outlet keskittymään Serra Valleen, josta löytyi siis vaikka ja mitä. Saldona 5 tuntia ja 8 kassia täynnä kaikkea massipäällikkörelettä. Jopa Dan löysi tässä ajassa muutakin kuin bokserit. Tsing tsing! Sain myös SALAATTIA,  jota fiilisteltiin kyllä kunnolla – Pidän salaateista.

Tänään on ollut hyvä ruokapäivä. Nälkäinen lapsi on saanut syödäkseen. Saavuimme illansuussa uuteen määränpäähämme, Rapalloon. Ihme ja kumma, olimme hengissä – Italian autokulttuuri on yhtä kuin ralliskaba. Kuka vetää mutkat tiukimmiten. Sijoittuimme ihan hyville sijoille, ottaen huomioon ajoluokkamme.

Söimme illallista paikassa (k2 rocco e i suoi fratelli, suositukset Trip Advisorilla), joka oli täynnä iloisia pieniä italialaisia miehiä. Ruoka oli taivaallista – kovina ruokakriitikkoina hyväksymme palkintopalleille vain harvat. Tämä sijoittui ehdottomasti kärkeen. Menulta saatoi lukea, paljonko kaloreita kukin annos sisältää,  ja kauanko kyseisen annokseen valmistamiseen menee aikaa.  Ruoka, palvelu ja hinta olivat kyllä juuri sellaisia, mitä toivoisit olevan joka paikassa. Dan söi vielä jälkkäriksi jotain super hyvää ja tuoksuvaa. Vaalea lämmin leivos, jonka sisältä valui vaaleaa, kermaista, pehmeää kastiketta – Mielessäni kaadoin sitä suoraan suuhuni litroittain. Vieressä oli myös jäätelöä. En edes lipaissut lautasta lähtiessämme. Hotelille päästyämme suorastaan revin mustan myötäilevän housupukuni päältäni, sillä sen resori painoi vatsaani. Olin täynnä, ja tämä Zaran housupukuni ei antanut armoa mihinkään suuntaan.

Siinä muutaman tunnin syötyämme, pohdimme miten Italialaiset kykenevät tähän kaikkeen syömiseen. Tuumin, että heidän salaisuutensa on juurikin tämä pitkittynyt illallinen, jonka aikana ruoka mussutetaan tuhanteen osaan ja seuraavaa settiä odotellessa aikaisempi satsi ehtii siirtyä jo seuravaan koloon. Toinen ehdoton syy on nämä mäet. Kaikkialla on mäkiä.  Juoksijoiden pohkeet on täällä isommat kuin heidän reitensä.

 Tänään en mennyt nukkumaan masu kurnien, pikemminkin mietin missä asennossa pihvini olisi mukavasti vatsani pohjalla. 

I Love Italy, E