Ajantaju hukattu – Seuraavat päivät Italiassa

Genoa, Portofino & Rapallo

Rapallossa päätimme, että suuntaamme aamiaisen jälkeen paikalliselle gymille – Hotellien gymit oli nähty.

Paikan nimi oli SWEAT – Ajattelin että täältä on pakko löytää vähän isompiakin painoja ja vähän toisenlaisia lihasten teurastuslaitteita. Ulkoisesti paikka muistutti jonkun hepun autotallia. Sisään päästyämme minut valtasi tavaton mielihyvä ja suonet pumppailivat jo innokkaina hauiskääntöä varten. Kuvat kertokoot teille kaiken tarpeellisen atmosfääristä – Hikinen, klassikkosali. Monien vuosin työ oli imeytynyt punaisiin, nahkaisiin penkkeihin. Tämä oli kuin suoraan jostakin vanhasta leffasta. Seinää koristivat bodauskuvat ja Arskan julkat – Kyllä tästä viimeistään treenifiilis syttyi! Jengi myös pukeutui vanhoihin collegeihin ja hikipantoihin. Todella old school meininki siis lattiasta kattoon – Mahtavaa!

 Huikea Italialainen omistaja nimeltään Marco, oli ihana vanhempi mies – Hän selvästi fiilisteli meidän treenimeininkiä, sillä hymy korvissa hän tarjosi jopa ilmaiset drinksut – Litran  vettä. Italialaiset ovat kovin ystävällisiä. Luulen että olin kaksikertaa isompi, kuin yksikään nainen tuolla salilla – Myös varmasti hikisin, meikittömin ja kovaäänisin. Miehet pelästyivät karjuntaani jalkaprässissä – Minä lähinnä sitä, kuinka painavalta limput tuntuivat.

Salin jälkeen oli saatava välipalaa. Löysin kaupasta Kreikkalaista jukkea, Totalia – Hymy korvissa kiskoin menemään ja hikkahan siitä tuli. Kun ei vaan malttanut! Tungin myös mansikoita kaksinkäsin suuhuni niin, että en saanut enää edes tilaa pureskelulle.

Matkasimme päiväretkelle Portofinoon, sillä paikkaa oli ylistetty monesta eri läheestä. Noh, mielestäni se oli lähinnä turistien ryöväystä varten suunniteltu – Aurinkotuolille pääsy olisi vaatinut 80 euroa/henkilö. Olisihan sieltä löytynyt mahtavat lenkkeilymaastot, mutta päätimme haistattaa pitkät koko mestalle siinä vaiheessa, kun alle tunnin parkkeeraus maksoi lounaan verran. Ajoimme takaisin Rapalloon ja nautimme iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä rannalla – Heräsin kerta toisensa jälkeen omaan sätkimiseen uneni keskeltä. Unessani pudotin 20kg tangon varpailleni – Onneksi tämä oli vain unta huokaisin.

Illansuussa saavuimme Genoaan, jossa kävimme illallistamassa ravintolassa, joka oli vastaus rukouksiini. Sillä kävellessämme Genoan pimeillä kujilla, mielessäni toivoin löytäväni ihanan ruokapaikan, jollakin pienellä uudella kokemuksella. Rukouksiini vastattiin yllättävältä taholta, sillä paikan sijainti oli todella syrjässä. Paikka oli romanttinen, tunnelmallinen ja kotoisa. Seinustat oli vuorattu erilaisilla viineillä ja kirjahyllyillä. Ovensuussa vastassa ei odottanut tarjoilaneiti, vaan koira. Koiratapauksen korvat roikkuivat lattialla asti ja se katsoi minua viisaalla, mutta laiskalla katseella. Pidin paikasta heti.

Emme olleet edes ehtineet tilata mitään, mutta pöytäämme tuotiin jo lautaset, kuohuvaa ja paljon erilaisia leipiä. Ihmettelimme, mutta olimme fiiliksissä. Lautasella oli maailman pienin annos, jossa oli tomaattia, kalaa sekä jotakin vihreää kastiketta.  Se ei näyttänyt ihmeelliseltä, mutta se upposi sekunnissa. Tilasimme pääruoat, jotka onnistuivat myös erinomaisesti. Jos en olisi tiennyt mitä tilasin, olisin erehtynyt luulemaan kala-annostani pastaksi – Luulen että kovin moni ei tähän pysty.

Tällä kertaa emme syöneet itseämme ähkyyn ja vaatetukseni ei puristanut lainkaan – Olin valinnut tällä kertaa viisaasti peplum-mallisen mustan topin, sekä camoshortsit venymismahdollisuudella. Täällä on tosiaankin viinit edullisempia kuin vesi. Onneksi en asu Italiassa, saattaisin olla kestohumalassa läpi elämäni. Viinit ovat aivan mielettömiä! Olen ollut virallinen viininmaistelija, Dan on hoitanut viinin korjaamisen viimeisen pisaraan asti. Tämä Italia on kuulkaas sellainen paikka, johon voisin asettua kun olen vanha ja kurttuinen (ja rikas). Parempi kokonaisuus kuin Ranska kaikinpuolin.

Life is good, E