Fiksua painonhallintaa kiitos

Fiksu painonhallinta ei tarkoita jatkuvia kieltoja tai rajoituksia. Mikä meille tietoisille syöjille on sitten lopulta kaikkein vaikeinta? Ongelmana ei ole valita terveellisesti, tai syödä tasaisesti päivän aikana. Edes herkut eivät useinkaan ole ongelma, sillä tiedostamme mielihalujen toisinaan tulevan ja menevän. Emme pode huonoa omaatuntoa herkkujen syömisestä, sillä teemme valinnat usein hyvin tietoisesti. Paluu arkeen koittaa kuitenkin heti seuraavana päivänä, joten se ei pakkaa kaada. Jos pohdin omia ruokailutottumuksiani ja sen sudenkuoppia, löydän sieltä kaksi selkeää haastetta. Sitä kautta löytyy myös syyt siihen, miksi paino saattaa välillä nousta lukemiin, joissa ei ole enää mukava olla. Minulla kaikki ylimääräinen ei todellakaan mene sinne pönttöön, vaan se todellakin kertyy keskivartaloon ensimmäisenä.

1. Annoskoot

Annoskoot voivat olla yllättävän haastavia varsinkin parisuhteessa eläessä, sillä syön helposti sama verran kuin Teemu. Tämä on asia joka vaatii minulta paljon huomiota. Syön aivan varmasti yli, ellen tarkkaile annoskokoa. Rakastan hyvää ruokaa. Yhteiset kokkailut ovat tällä viikolla keskittyneet kommunikointiin siitä, kuinka paljon minun olisi hyvä syödä. Nyt Teemullakin hahmotus on jo selkeästi paljon parempi! Olen nimittäin juuri se tyyppi, joka syö aina lautasen tyhjäksi, joten oikea annostelu on ehdoton ykkönen omassa painonhallinnassa. On hyvin ratkaisevaa kertoa omista valinnoistaan ja periaatteistaan myös kumppanille. Hän haluaa kuitenkin tukea sinua voimaan paremmin! Tehkää ruoanlaitosta yhteinen matka.

Tuli tässä myös mieleen, miksi ihmeessä ravintoloissa ei ole erikseen eri kokoisia annoksia? Listoilta saattaa löytyä lastenlista, mutta sinne päätyy usein kaikkea epäterveellistä. Sekin on muuten järkyttävä olettamus, sillä ei kaikki lapset syö pelkästään nakkeja ja ranskalaisia. Onneksi ruokakulttuuri on vahvasti muuttumassa. Me voimme vaikuttaa muutokseen sillä, mitä ruokaa me omille lapsillemme tarjoamme. Lapset syövät sitä mihin he tottuvat ja kuinka monipuolisesti heille vaihtoehtoja tarjotaan. Kannattaisin ehdottomasti ravintoloihin kahta eri annoskokoa (lastenlistan lisäksi), jossa olisi selkeästi naisille sopivampi annoskoko ja sitten miehille se oma. Naiset haluavat sitä paitsi useammin enemmän kasviksia lautaselle kuin miehet.

2.  Syö nälkään

Paljon on toitotettu säännöllisyyttä ja kannatan sitä vahvasti. En kuitenkaan pidä ajatuksesta syödä, jos ei ole nälkä. En tässä vaiheessa, kun aineenvaihduntani toimii ja tiedän varmasti syöväni riittävän usein ja tarpeeksi päivän aikana, ihan ilman aikatauluttamista. Joskus aikataulua vaaditaan, mutta monet meistä voisivat päästää siitä irti ja saattaisivat huomata saman kuin minä – kondis ja energiatasot ovat paremmat. Urheilijoilla vaaditaan aikatauluja, sekä henkilöillä, joilla elämäntapamuutos on vasta aluillaan.

Syön kun on nälkä, joka tarkoittaa minun kohdallani neljää ateriaa päivässä. Enää minun ei tarvitse syödä iltapalaa juuri ennen nukkumaan menoa ja tämä muutos parantaa selvästi yöuntani. Kaikkein parhaimman rytmin olen löytänyt, kun olemme syöneet illallisen klo 20-21 aikaan illasta. Kun illallinen on riittävän suuri, en tarvitse iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Menen sänkyyn noin klo 23 ja nukahdan välittömästi. Nälkäisenä ei kuitenkaan kannata nukkumaan mennä, eli jos nälkä yllättää sänkyyn kömpiessä, suosittelen lusikoimaan puuroa. Teemu sen sijaan tarvitsee urheilijana myös iltapalan. On siis hyvä tiedostaa ne omat tarpeet ja toimia sen mukaan.

Herääkö teillä ajatuksia tästä? <3 -E