KILOJA JA KALOREITA

Oma balanssini ei löydy fitnessruokien määräämästä elämästä, mutta ei myöskään sieltä toisesta epäterveellisien höttöjen täyttämästä ääripäästä. Kaikkein tasapainoisin olen silloin, kun elän tämän kaiken välillä. Syön pääsääntöisesti terveellisesti ja kiinnitän huomiota ruokamääriin. Nautin hyvästä ruuasta ja ruokafilosofiani perustuu pitkälti tunteeseen – se mikä tuntuu hyvältä on parasta minulle. Kun saan toteuttaa omia ruokailutottumuksiani, tulee siitä aina hyvä olo. Se ei voi silloin olla väärin.

Jokaisella meillä on omat ruokailutottumukset ja hyvinvointimme pohjautuu ruokakaupan valintojen kautta. Mutta jos ruokavalio on jo terveellinen ja sieltä on karsittu pois kaikki niin kutsuttu ylimääräinen, missä voi olla vika jos haluttua muutosta ei tulekkaan? Edelleen ahdistaa ja treenihousut kiristää? Terveellinen ruokavalio ei tarkoita sitä etteikö se rasva kertyisi kehoon (valitettavasti). Tuli ne ylimääräiset kalorit sitten raakakakusta tai karkeista, toimii keho silti varastona.

Me paljon liikkuvat saatamme syödä helposti liikaa. Eniten minua kuitenkin henkilökohtaisesti rassaa tyypit jotka syövät aivan liian vähän. Osa pelkää ruokaa ja osa taas rakastaa sitä liikaa. Nykyajan yksi isoimmista ongelmista tuntuu olevan ruoka. Siitä puhutaan koko ajan. Jatkuvasti ilmestyy uusia dieettejä ja laihdustuslääkkeitä. Siltikään ratkaisua ei tunnu löytyvän. Löytyisikö se kuitenkin ihan siitä nenän edestä?

Näin pieni tyttö kolminkertaistaisi helposti oman kalorintarpeensa – ainakin jos omistaa tällaisen pohjattoman vatsan, joka ei tunne sanaa ei kiitos. Siksi minun on tärkeää kuunnella koska olen kylläinen ja koska taas pelkkien ruokahimojen vallassa.

Tiedättekö niitä tyyppejä, jotka tuntuvat syövän mitä tahansa lihomatta tippaakaan? Minä tiedän. Tiedän myös miten ne sen tekevät. Jos kyse ei ole ektomorfista (useimmissa tapauksissa ei, vaikka he niin väittäisivätkin), on kyse lähinnä närppijästä. Närppijä maistelee kaikkea vähän, mutta ei syö mitään oikein kunnolla. Rasittavaa! Silloin kalorimäärät jäävät auttamattoman alhaiseksi vaikka kalorit olisikin otettu korkean kaloripitoisuuden omaavista ruuista.

Jos vain pystyisi pitämään sen kuuluisan kohtuuden. Kysymys ehkä kiteytyykin siihen, onko minusta syömään kohtuudella ilman että kiinnittäisin lautasmalliin huomiota? Ei varmasti. Niimpä väittäisinkin tässä piilevän ratkaisun minunkaltaisilleni, pienille pohjattomille vatsoille (Minkäs sitä itselleen ja hyvälle ruoalle mahtaa) Onneksi valinta on kuitenkin aina minun. Minulla on vaihtoehto.

Lomalla halusin syödä vapaasti mitä vain. Niin tein ja hyvältä tuntuu! Kaksi viikkoa vedin mitä napa veti ja se toki tuntuu olossa. Hieman turvoksissa ja nesteinen. Mutta ai että teki muuten hyvää! Oli ihana treenata, mutta oli myös ihana syödä mitä tykkäsi. Nyt on myös äärimmäisen hyvä fiilis palata takaisin arkeen! Tätäkin se balanssi parhaimmillaan minusta on. Lomalla juotiin tuorepuristettuja vihermehuja aamiaisella ja illalla saatettiin poiketa parhaaksi rankattuun burgerimestaan. Näin se minun lomani toimii, kaikkea sopivasti! 

Rasvan varastoituminen lantiolle ja peppuun ei ole ainut vaihtoehto. Tämä vaatii vain tiettyjen asioiden huomioon ottamista ihan päivittäin. Se ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa kieltäytymistä ja hampaiden kiristelyä. Kun hyväksyy oman kehonsa vaatimat tosiseikat, tulee elämästä hieman kevyempää, eikä niitä ylimääräisiä kiloja tarvitse enää vahdata. Sanoisin, että tärkeintä on paitsi treenata oikein, myös syödä oikeita määriä omaan kehoonsa ja kokoonsa nähden. Sitä on se balanssi!

Täytyy myös muistaa, että jos syöt liian pieniä annoksia, kertyy se rasva jopa helpommin kehoosi. Silloin teet myös usein huonompia valintoja ruokakaupassa, sillä kehosi ei saa tarpeeksi oikeita ja puhtaita ravintoaineita. Se kaikki tuntuu ja näkyy olossasi.

Syön paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita että söisin kalorimäärällisesti jatkuvasti liian korkeita määriä. Jos hankkisin kalorini vääristä lähteistä, turpoaisi kehoni helposti ja varmasti. Kun syö oikeaa puhdasta ruokaa säännöllisesti, saa lopulta syödä aika paljon! Älä siis pelkää aamupuuron suuruutta, se ei meitä lihota. 

Olisiko ratkaisu meille kaikille siis niinkin yksinkertainen, kuin oman kulutuksen määrittämän lautasmallin noudattaminen? Vastaus vaikuttaa aika yksinkertaiselta. Ihmeelliset dieetit, jojoilut ja herkkulakot voidaan unohtaa, jos muistaa vain ja ainoastaan tämän yhden seikan – syö sinun kehosi määrittämien kaloreiden rajoissa pääsääntöisesti. Se riittää ihan oikeasti. Ps. Tämä on myös ainut keino saavuttaa niitä pysyviä tuloksia! 

Pps. Muista myös höllätä välillä oikein kunnolla <3

Upeaa uutta viikkoa kaikille -E