Parisuhteen hyvä arki

Vietimme eilen tyttöjen kanssa rauhallista sunnuntaita brunssin merkeissä. Kaikki Turun likat saman pöydän ääressä ja keskusteluihin mahtui jos jonkinlaista tarinaa. Myös aivan ihana Anna Korhonen oli saapunut kyläilemään Helsingin puolelta ja tuo tyttö on kyllä ihan huikea! Käytiin läpi raakakakkujen reseptiikkaa, mukavia treenitrikoita, ehkäisymenetelmiä ja kuukautisten aiheuttamia hormonimyrskyjä. Siis semmoista kunnon naisten höpinää, johon ei miehillä olisi mitään sanottavaa.

Päädyimme myös sinne kuuluisaan elokuvateatteriin, jossa saimme olla ihan keskenämme ilman muita. Illan tyttöleffaksi valikoitui “Crazy Rich Asians”, joka oli juuri sitä mitä me tytöt tarvitsimme. Anna itki viitisen kertaa, minä sen sijaan kaikkien yllätykseksi säästyin kuivana. Otimme myös karvapallo Lolan mukaan, pitihän kaikkien likkojen päästä elokuviin. Ensi kerralla mennään pyjamat päällä, ettei ketään purista pakaroista tai vatsapömpöstä. Karkit oli tottakai syöty jo ennen elokuviin pääsyä, joten ensi kerralla paremmalla järjellä sitten.

Tämä viikonloppu olikin pitkästä aikaa semmoinen omaa aikaa viikonloppu, kun Teemu oli Lahdessa messuilemassa. Otettiin siitä tottakai tyttöjen kanssa kaikki mahdollinen irti. Meidän kohdalla se tarkoitti lähinnä sohvalla lojumista, juoruamista ja syömistä. Itse olin innoissani siitä, että sain siivota rauhassa, ei tarvinnut tehdä kenellekään ruokaa. Saatoin soittaa musiikkia täysillä, syödä mitä halusin ja mennä ilman aikatauluja. Hiljainen koti on toisinaan oikeasti todella mukavaa ja oma aika on aina erilaista. Tarvitsin sitä.

Kun minä olen poissa kotoa, viikonlopun teema tuntuu olevan hieman toisenlainen täällä päässä. Take away ruokaa, pleikkaria, saunomista ja todennäköisesti krapulaa. Miehillä ei tule mieleen siivota tai pestä pyykkiä, saatikka sisustaa kotia uudelleen. Jotenkin se vähän naurattaa. Prioriteetit ovat niin toisenlaisessa järjestyksessä. Meillä naisilla tulee usein ensimmäisenä yhteiset asiat kuten koti ja vasta tämän jälkeen meidän omat jutut. Pyrin löytämään sopivaa tasapainoa näille molemmille. Miehillä tämä on usein käänteinen, vaikka ei nyt saisikaan yleistää. Puhun omasta kokemuksestani;) Onneksi yhteinen aika tulee molemmilla yhdeksi tärkeimmistä asioista arjessa.

Parasta on kun toinen tulee kotiin ja hänet voi yllättää jotenkin. Okei on myös kiva itse palata kotiin reissuilta, kun on joku odottamassa. Vaikka tuo yksin olo välillä todella ihanaa onkin, on yhteinen tekeminen parisuhteen hyvinvoinnin kannalta tärkeintä. Perjantaina menimme yhdessä sienimetsään, sillä molemmat kaipasimme luontoa. Skippasimme treenit, menimme torille ostamaan lähituottajilta kasviksia ja haimme kauppahallista kaupungin parasta lihaa, sekä kalaa. Illalla teimme ruokaa pitkän kaavan mukaan ja katselimme tv:stä kaikkea turhaa. Myös pihalla puuhaaminen on parasta yhdessä tekemistä, sillä molemmilla on selkeät omat tontit hoidettavana. Yhteinen tekeminen ja jutteleminen lähentävät, vaikeat ajat taas lujittavat.

Olen miettinyt miten pariskunnat saavat arjen pyörimään toisinaan niin loistavasti? Tiedätte niitä pariskuntia, joilla homma vain rullaa paremmin kuin toisilla? Kukaan meistä ei jaksaisi vääntää kotitöistä tai siitä, ettei yhteistä aikaa ole riittävästi. Eniten riidellään nimittäin varmasti juuri näistä kahdesta asiasta. Meillä ei riidellä omista menoista (näihin kannustetaan), vaan lähinnä kinaa syntyy aivan typeristä asioista. Toisen pinttynyt tapa tehdä jotakin, tai sanoa tietyllä tavalla saattaa nostattaa isonkin myrskyn täysin turhaan. Jos vain voisimme muistaa aina sen, kuinka samanlaisia me kaikki lopulta olemme. Peiliin katsominen hillitsee ilmoilla leijailevaa katastrofia aina. Jokaisella on pinttyneet huonot tavat, jotka ovat saattaneet seurata meitä jo ihan lapsuudesta. Me emme itse näitä useinkaan tunnista, vaan näistä saa nauttia usein se toinen osapuoli. Kun pyrkii ymmärtämään toista, pääsee aina paljon pidemmälle. Se ei tarkoita että pitäisi olla asiasta samaa mieltä, mutta jo ymmärrys auttaa toista huomattavasti ja näin myös turhilta riidoilta voidaan välttyä hyvinkin mukavasti. Usein meillä riittää kun sanoo toiselle ” ymmärrän sinua kulta”,  vaikka olemmekin usein eri mieltä asioista.

Ehkä paras ja tasapainoisin yhteinen arki löytyy vuosien myötä, mutta myös niiden omien vahvuuksien kautta – on hyvä saada tehdä asioita, joissa on hyvä ja joista saa toiselta kiitosta. Omasta mielestäni on tärkeää kertoa toiselle, kuinka huomaa toisen tekemät asiat ja kuinka niitä arvostaa. Ainakin itse teen myös asioita paljon mieluisammin kun tiedän toisen arvostavan niitä. Silloin teot ovat pyyteettömiä, kun haluaa tehdä toiselle vapaaehtoisesti paremman mielen. Se kaikki heijastuu yhteiseen hyvään oloon.

Haluaisin kuulla oletteko te sopineet parisuhteessanne omat tontit hoidettavaksi, vai ovatko ne jakautuneet luonnollisesti? Pitääkö yhteisistä arjen askareista sopia, vai löytääkö ne paikkansa luonnostaan? Hoitaako se joka milloinkin ehtii?

-E <3