Ajaudutaanko parisuhteisiin väärin perustein?

Jokainen on ollut joskus sinkkuna ja tietää, kuinka sitä haluaa luonnollisesti tehdä vaikutuksen toiseen. On kuitenkin eroa tekeekö sen rehellisyydestä ja aitoudesta, vai kenties mielikuvasta, jonka haluaa toiselle luoda. Olen itsekin tavannut näitä tyyppejä, jotka maalaavat elämästään paljon isomman ja paremman kuvan, mitä se oikeasti on. Instagramissa on mökkiä, autoa, kelloa ja tottakai täydellinen perhe ja runsaasti ystäviä, sekä juhlia juhlien perään. Toki me myös itse teemme olettamuksia näiden perusteella. Me nimittäin myös itse luomme omassa mielessä tietyn kuvan toisesta perustuen mm someen, kuulopuheisiin ja ensivaikutelmaan. Kaikki ei siis aina ole pelkästään kiinni toisesta, vaan tämä voi perustua myös omiin olettamuksiin ja mielikuviin. On kuitenkin huolestuttavaa huomata, kuinka paljon epärehellisyyttä viljellään. Onko siinä salama rakastumisen seuraus ja lopulta syy nopeisiin eroihin? Vai olemmeko vain ajautuneet tilanteeseen, jossa emme ole koskaan tyytyväisiä?

Alkuvaihe voi olla hyvää myyntipuhetta. Ostamme tuotteen ja lopulta hämmennymme tuotteen viallisuudesta. “Ei tämä ollut sitä mitä kuvittelin ostavani”. Tämä on mielestäni loistava esimerkki siitä, kuinka me emme tunne, ennen kuin oikeasti tunnemme. Se vaatii aikaa.

Me myös uskomme, että vain omassa suhteessa on ristiriitoja, vaikka todellisuudessa jokaisessa parisuhteessa on omat kriisinsä. Illuusion voi nähdä kaikkialla. Mutta kuinka emme astuisi harhaan? Kaikki tietävät neuvon, jonka mukaan tulee vain olla oma itsensä. Hyvä neuvo, mutta kuinka se toimii käytännössä? Pitäisikö tiskiin heittää samantien pahimmat viat ja toivoa toisen ottavan ne hyvin vastaan? Luotan hyvin pitkälti omiin vaistoihin ja ihmistuntemukseeni, mutta rakkaudessa silläkin voi valitettavasti mennä metsään.

Onko tänä päivänä vaikeaa löytää vierelleen ihminen, joka olisi oma itsensä? Mitä enemmän olet kaikkea, sen paremmin menet kaupaksi sinkkumarkkinoilla. Tiedät kuinka hyvännäköisestä ja menestyvästä miehestä usein kysytään kuinka tämä yksilö voi olla sinkku?! Olettamus usein on, että hänessä ON vikaa. Mutta eikö meistä lähes jokainen ole jossakin vaiheessa sinkku? Parempi olla sinkku, kuin elää väärässä suhteessa.

Voisimmeko olla vain rehellisesti aitoja ja itsevarmoja sellaisena, kuin elämä siinä hetkessä on? Kuinka moni hakee puolisoa lähtötilanteesta, jossa valinta perustuu ulkonäköön ja sitten vasta siihen, millainen ihminen on kyseessä? Aika moni. Kuinka moni taas siihen, paljonko rahaa ja valtaa toisella mahtaa olla? Tämä muuten koskee naisia, sekä miehiä. Mitkä ovat lopulta ne tekijät, jotka määrittävät millaisen kumppanin juuri me haluamme? Olen myllännyt tätä ajatusta paljon päässäni. Koska tiedämme sen olevan meille se kumppani, jonka kanssa perustaa perhe ja ehkä mennä myös naimisiin? Emme voi koskaan määritellä toisen oikeaa, koska olemme kaikki erilaisia ja tarvitsemme eri asioita.

Olen tullut tulokseen, että me emme voi ikinä tietää mitään lopullista. Me joko mukaudumme ja hyväksymme toisen virheineen kaikkineen, tai sitten jossakin vaiheessa vain toteamme henkilökemioiden toimimattomuuden syystä tai toisesta. Jokaisessa tuotteessa on virheensä. Vaikka me tietäisimme mitä ostimme, voi silti käydä niin, että toinen on sinun kanssasi väärin, täysin  pintapuolisin perustein. Silloin ihminen ei halua sinua sellaisen kun olet, vaan sen mitä olet ulkoisesti. Hyvä asia on, että tämä tulee aina ilmi.

Tosiasiassa koskaan ei voi sanoa jonkun olevan se viimeinen valinta. Me muutumme, toinen muuttuu ja elämä muuttuu. Mitä tahansa voi tulla eteen, jonka vuoksi olenkin päästänyt irti ajatuksesta, jonka mukaan pitäisi olla varma. Stressaisin itseni uuvuksiin. Tämä on asia, johon edes päättäväisyys ja sitoutuminen eivät aina auta. Eihän elämä koskaan ole toiminut missään asiassa niin, joten miten se voisi toimia tässäkään? Ikinä ei voi sanoa “en koskaan”. Usein edestään löytää juuri ne asiat. Paljon on kiinni päätöksistä ja halusta tehdä töitä itsensä ja parisuhteensa eteen, mutta on myös asioita, joihin meillä ei aina ole valtaa. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei koskaan voi odottaa toisen muuttuvan, ellei muutos ole hänestä itsestään lähtöisin. Sen vuoksi nämä alun “myyntipuheet” ovat lopulta aika tärkeitä ja niihin kannattaa kiinnittää huomiota. Mitä kertoo vaatimattomuus ja kiltteys? Mitä taas mahtailu ja oman aseman korostaminen?

Mitkä ovat ehdottoman tärkeitä kumppanissa? En suosittelisi listaamaan “siniset silmät, hyvä perse, tai kiva auto-juttuja”. Hyvä ja toimiva parisuhde perustuu arvoihin, jotka kohtaavat toisen kanssa. Silloin näillä tekijöillä ei ole mitään väliä. Koska ei sitä hyvää persettä jaksa katella, jos toinen on ihan täysi mulkvisti, joka ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin omasta ulkonäöstään. Tai sillä autolla, joka osoittautuu hänelle kaikkein tärkeimmäksi koko maailmassa. Se et siis ole sinä. Silmiin tuijottelukin voi alkaa pännimään, jos toinen on vain ilkeä ja muistaa kertoa kuinka et ole osannut tänäänkään tehdä mitään oikein. Olet imuroinut väärin, pukeutunut väärin, valmistanut hänen aamiaisensa väärin ja puhunut liian kovaa puhelimeen. No sait varmaan jo kiinni.

Myös arvot ovat asia, jotka muuttuvat elämän myötä. Ainakin itse olen oppinut paljon siitä, mitä asioita arvostan kumppanissani eniten ja mitkä ovat lopulta vain toissijaisia. Toisen kanssa pitää olla hyvä olla sellaisena kuin on, mutta kaikkien päivien ei pidä olla fantastisia. Hyväksymisen tunne molemmin puolin on kaikkein tärkeintä <3

-E <3