Äänen menettäminen ja puhumisen uudelleen opettelu
Muistat varmaankin kun voivottelin ääneni jatkuvasta käheydestä ja katoamisesta. Jos tämä tapaus on mennyt kuitenkin ohi, voit lukea juttuni täältä. Ääniongelmat alkoivat jo viime vuoden syksyllä, mutta välissä on ollut aikajaksoja, kun en ole koko asiaa edes muistanut. Lämmin ilma on selvästi helpottanut tilannetta, sillä ääneeni vaikuttaa paljon ilmankosteus. Jos ilma on kovin kuiva, kuten vaikka näin talvella, ääniongelmat korostuvat. Koska ongelma on lähtenyt nyt totaalisen käsistä, hakeuduin vihdoin ja viimein hoitoon. En todellakaan ajatellut, että hätä olisi oikeasti tämän näköinen. Nyt ääneni katoaminen vaikuttaa jo työhöni, ja kärsin siitä sosiaalisesti kohtalaisen paljon.
On päiviä, kun tekee mieli olla vain hiljaa, koska ääni ei kulje. Olen myös karsinut sosiaalisia tilanteita, joista normaalisti nauttisin suunnattomasti. Tämä onkin kuulemma yleisesti sosiaalisten henkilöiden ongelma – ihanaa. Tähän päälle kun laittaa runsaan äänenkäytön työssä, sekä voimakkaan volyymin, on homma aika lailla paketissa. En viitsi nähdä ihmisiä niin paljon kuin haluaisin, sillä en kykene kommunikoimaan enää normaalisti. Myös työtapaamiset ovat toisinaan todella haastavia, puhumattakaan TV-prokkikista tai haastatteluista. Myös valmentaminen, sekä luentojen pitäminen on työlästä. Tässä huomaa kyllä taas hyvin konkreettisesti sen, kuinka itsestäänselvinä asioita voikaan pitää. Terveyttä arvostaa usein uudella tavalla juuri silloin, kun jotain viedään meiltä pois. Toisinaan ne voivat olla näinkin yksinkertaisia.
Kaikki lähti liikkeelle teidän antamista vinkeistä ja osittain myös ihanista tsempeistä mennä sinne lääkärille. Muutama kuukausi sitten kävin kurkku-nenä- ja korvatautien erikoislääkärillä, joka tähysti kurkun peilin avulla. Tämä ei varsinaisesti ollut mitään miellyttävää puuhaa, mutta hänen diagnoosi oli aika selkeä. Äänihuulissa oli häikkää ja selkeät kyhmyt. Ei mitään vaarallista, mutta selkeä viesti oli, että olen kuluttanut ääntäni liikaa ja väärin. Lopullisen tuomion antaisi kuitenkin foniatri, jolle sain lopulta muutaman mutkan ja ystävän kautta viimein ajan Helsinkiin. Näitä osaajia kun ei tunnu ihan liikaa tässä maassa olevan.
Kurkku tähystettiin uudestaan, mutta tällä kertaa nenän kautta. Varsin epämukava toimenpide, enkä mielellään menisi uudestaan. Onneksi en tiennyt mihin jouduin, sillä olisin saattanut olla menemättä. Hyksin yksityisellä puolella minulle suositeltiin kovasti Ahmed Geneidiä, joka on foniatrian erikoislääkäri. Ymmärsin hyvin nopeasti miksi hän on niin hyvä. Sain tuomioni heti. Äänihuuleni ovat vaurioituneet ja todennäköistä on, että ne joudutaan leikkaamaan. Useimmat tapaukset ovat korjattavissa puheterapian avulla, mutta minun tapaukseni ei todennäköisesti ole yksi näistä. Kokeilemme kuitenkin puheterapiaa ja seuraamme meneekö ääni lainkaan parempaan päin. Puheterapia ei kuulostanut lainkaan pahalta, mutta se osoittautui kuitenkin aika vaikeaksi tehtäväksi.
Puheterapeutti pyysi puhaltelemaan isoon pilliin, joka laitettiin veteen. Kuulostaa helpolta ja hauskalta puhallella kirjaimia pilliin, mutta ei tuo ihan noin vain onnistunutkaan. Yritin ja yritin toistaa harjoituksia. Urheilussa olen tottunut siihen, että toistojen kautta se oikea tyyli ja tekniikka löytyy lopulta aina. Olin todella turhautunut ja väsynyt. En kyennyt pakottamaan ääntäni siihen, mihin sen olisi kuulunut taipua. Olin vain hiljaa ja yritin. En jaksanut puhua mitään, sillä ääniharjoitukset saivat kurkkuni kipeäksi. Vaikka saimme lopulta ääntä hieman avautumaan, tuntui tuo kaikki todella tuskaiselta. Resonaattoriputken avulla voidaan hoitaa ja kirkastaa ääntä, rentouttaa kurkunpäätä ja helpottaa äänentuottoa. Ehkä se siis siitä, harjoittelun kautta.
Tällä hetkellä tuntuu, että tämä tie tulee olemaan todella kivinen. En ollut koskaan aikaisemmin osannut ajatellakaan, kuinka oman äänen puuttuminen voi vaikuttaa näin paljon hyvinvointiin. Persoona muuttuu ja rajoitukset näkyvät jokapäiväisessä elämässä. Tiedän että se saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta sitä se kuitenkin on minun kohdallani. Luotan kuitenkin siihen, että kaikki järjestyy. Elämä auttaa aina.
Olen miettinyt tämän taidon menettämisen syytä ja vastaus löytyi nopeasti. Tämä on tapa, jolla ainakin opin kuuntelemaan paremmin. Aito kuunteleminen on lahja, jota täytyy myös harjoitella. Osalle meistä se on todella vaikeaa olla aidosti läsnä ja kuunnella toista ilman keskeytystä. Myös Life coachingissa on käyty läpi tätä aihetta ja se on tehnyt todella hyvää. Vaikka usein meillä nousee mieleen ajatuksia, joita haluaisimme toiselle sanoa, toisinaan olisi hyvä olla vain hiljaa läsnä ja kuunnella toista. Koska sitä me kaikki oikeasti kaipaamme. Neuvoja pyydämme ja tarvitsemme harvemmin kuin itse kuuntelua. Nyt minulla ei olekaan mitään muuta edes tarjota!:D
Teen päivittäin ääneni kanssa harjoituksia, joihin yritän epätoivoisesti löytää riittävästi aikaa. Onhan tämäkin omanlaisensa projekti. Olen tottunut projekteihin, jotka ovat liittyneet kilpaurheiluun ja työhön. Otan tämän nyt omana projektina ja pyrin aikatauluttamaan päiviäni paremmin, jotta ehdin tekemään kaikki tarvittavat harjoitukset. Vesipiippu on hauska ja helppo, mutta ääniharjoitukset ja pillillä puhaltelu tuottavat ainakin vielä ongelmia. Sitä miettii kovasti ääntääkö oikein ja meneekö äänen taajuus oikeaan, vai väärään. Ammattilainen osaa erottaa nämä helposti, mutta minä en. Onko se liian korkea, liian matala, tai väkisin kurkusta kiekaistu? Yritän muistaa pallean ja sen pehmeän äänen, jota ei tarvitse yökätä väkisin ulos. Se ei rasita äänihuulia, mutta korkeat äänet, huutaminen ja kuiskaaminen kuluttavat niitä joka kerta. Ehkä siksi olen useimmin vain hiljaa, koska en uskalla. Miettikää! Teittinen ei uskalla puhua?! Tajusin muuten syyn myös siihen, miksi olen vähentänyt IG storyjen päivittämistä niin radikaalisti vuoden sisällä.
Jos siellä on joku muu joka kärsii ääniongelmista, älkää ihmeessä venyttäkö lääkärille menoa. Ongelma ei ratkea itsestään. Itse luulin stressin olevan syy siihen, mutta stressi ei yksin vaikuta lääkärini mukaan äänen lähtöön.
Tämmöisiä uutisia täältä. Suunta eteenpäin <3 -E
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä paramiseen ja harjoitusten tekemiseen! Onneksi saat vihdoin apua, vaikka paraneminen vaatiikin kovaa työtä. Vaikka hiljaa oleminen tuntuu nyt kurjalta, on se kuitenkin se, mitä äänesi tällä hetkellä tarvitsee. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta puhua ehtii myöhemminkin ja ne oikeat ystävät pysyvät rinnalla, vaikka joutuisit olemaan pidempäänkin hiljaa.
Tsemppiä Eevi! Mainitsemasi resonaattoriputki on erinomainen väline kurkunpään rentouttamiseen ja äänihuulten “hieromiseen”. Muista istua hyvässä ryhdissä, niska suorana, kun puhaltelet. Ja tosiaan sanot sinne putkeen “uu” samalla kun pidät huulet putken ympärillä 🙂 Lisäksi kannattaa muistaa pehmeät alukkeet puhuessa (esim. vokaalialkuiset sanat voi lausua kuvittelemalla sinne alkuun pienenpieni h-tyyppinen hönkäys, jolloin äänihuulet eivät joudu tekemään liikaa töitä). Ja ääniergonomia kannattaa laittaa kuntoon: vältä tilanteita, joissa joudut lisäämään äänenvoimakkuutta (esim. huoneesta toiseen huutelu), ja huonoja puhumisasentoja. Lisäksi tuli mieleen, että esimerkiksi painoja nostellessa saattaa tulla ärsyttäneeksi äänihuulia: kaikki ponnistelusta johtuvat ähkimiset nimittäin rasittavat niitä. Äänihuulikyhmyt ovat yleinen ongelma ja usein kuntoutettavissa niillä keinoilla, jotka sinulla on jo käytössä. Toivotaan, ettei leikkaukselle tule tarvetta. Hyvää jatkoa sinulle! T. uraansa aloitteleva puheterapeutti 🙂
Kenties spasmodinen dysfonia? Mulla todettiin vuosia sitten, ja puheterapiasta ei ollut apua… Mulle ei puhuttu leikkauksesta mitään, mutta botyylipistoksia ehdotettiin, onko sulle puhuttu niistä? Tsemppiä!
Hei! Kovin samaistun moneen kirjoittamaasi asiaan. Olen kärsinyt kurkkukivusta yli kaksi vuotta, runsas puhuminen ja kuivuus pahentavat oiretta Erityisen vaikeaa tästä tekee se, että olen ammatiltani puheterapeutti, puhetyöläinen siis. Resonaattoriputki, vesipiippu, nesteytys ja ääniharjoitukset ovat täälläkin tuttuja. Hektisessä lapsiarjessa tuntuu vaikealta löytää aikaa kaikelle harjoittelulle. Itse koen resonaattoriputkiharjoitukset mukavana, mutta siihen varmaan vaikuttaa aiempi kokemus kapistuksesta ammatin myötä 🙂 Hienoa, että jaksat sinnitellä ja totutella ajatukseen, että vie aikaa ennen kuin tulee sen kanssa sinuiksi. Sinulla lienee useita käyntejä puheterapeutille, joten varmasti ajan myötä saat varmuutta hommaan ammattilaisen palautteen avulla. Paljon voimia sinulle Eevi, pian olet jo itse äänesi ammattilainen!
Minulla oli samaa ongelmaa ja työn teko (opettajan työt) tuotti haastetta. Minulla ei tarvinnut mennä leikkaukseen asti. Sain avun voice massagesta – suosittelen. Kävin siis myös erikoislääkärillä ja puheterapeutilla. He yhdessä suosittelivat voice massagea tukihoitona ja sain lähetteen vm-hoitoon. Äänen menettämisen syitä minulla oli työpaikan huono ilmanlaatu ja henkinen ilmasto ja stressi.
Moi! Kärsivällisyyttä harjoitusten kanssa! Tuloksien näkyminen on todella hidasta, mutta palkitsevaa. Sitten kun äänesi alkaa kuntoutua, suosittelen laulutunneille menemistä. Ammattitaitoinen laulupedagogi osaa ohjata myös kestävämpään äänenkäyttöön ja äänestäsi tulee kantavampi. Tsemppiä!