Helvetinviikko – remonttia ja parisuhderiitoja

Ajatus uudesta talosta ja pienimuotoisesta remontista kuulosti hirveän mukavalta, idylliseltä ja jopa hieman vaaleanpunaiselta. Saimme yhteisen asuntomme avaimet viime sunnuntaina ja ihmettelen, kuinka helvetinviikko voi syntyä niin täydelliseltä kuulostavasta ajatuksesta. Olen jotenkin aina halunnut uskoa siihen, että muuttaminen ja remontointi ovat vain järjestely- ja asennekysymyksiä. No ei, eivät ne ole sitä, vaan ne ovat todellisia parisuhteen koetinkiviä. Meidän mukavista, muutaman päivän puuhasteluista muotoutui kuin varkain ihan rehellinen helvetinviikko. Hermoja kiristää, aikataulut venyvät, päivät venyvät, kinastellaan, huudetaan, sovitaan ja taas sama ralli uudestaan ja uudestaan. Miten tähän ajaudutaan aina, olosuhteista riippumatta? En rehellisesti usko tässä maailmassa olevan keinoa siihen, että remontin tai muuttamisen saisi hoidettua ilman yhtään stressiä, riitaa tai paniikkikohtausta. Käsi ylös jos olet onnistunut tässä? Onneksi olkoon, olet ehkä täydellinen ihmisolento.

Olen kokenut tämän jo aikaisemminkin. Remontti on aina rasittavaa aikaa, koska muuttamisen halu on suuri. Sitä haluaa saada asiat järjestykseen ja parisuhteen balansiin. Malttamattomuus nostaa päätään, mutta niin nostaa muuten myös tehokkuus. Ainakin meillä molemmat ovat painaneet hommia niin, ettemme ole muistaneet edes syödä. Siinä vaiheessa kun tajuaa katsoa kelloa, ymmärtää avata puhelimesta Woltin.

Sitä haluaa iltaisin pystyä tekemään muutakin kuin lusikoimaan puuron lautaselta, kunnes silmät lumpsuvat jo kiinni ennen aikojaan. Sitä haluaa takaisin sen laatuajan rakkaan kanssa, kun voi katsoa sunnuntaisin elokuvia, syödä hyvää ruokaa ja saunoa iltamyöhään. Nukkua aamulla pitkään ja tehdä rauhassa aamiaista. Ai että!

Onko helvetinviikko lopulta ehkä jollakin tapaa hyvä asia, sillä voiko se jopa lujittaa suhdetta? Jos keskusteluyhteys säilyy ja molemmat ovat kykeneväisiä väsymyksestä ja stressistä huolimatta jakamaan toiselle pieniä helliä hetkiä, paikkaavat ne pienet hyvät kaikki myllyt, raivokohtaukset ja jopa rikki menneen lasipöydän. Eikö näin? Ajattelen vain, että onneksi tätä kestää vain viikon. Sitähän saisi olla jakamassa ja vastaanottamassa huomiota muuten ihan jatkuvasti. Väsymys taitaa olla se pahin tekijä tässä koko yhtälössä, sillä sitä ei voi huijata, eikä sen seurauksia vältellä…

Olen hyvä aikatauluissa ja ehkä juuri siksi en kestä myöhästymisiä. Kaksi-kolme päivää on yhtäkkiä kokonainen viikko. Miten se on mahdollista saanen kysyä? Nyt olen kuitenkin kohtaloni hyväksynyt – remontti on helvetti, teit miten päin tahansa. Meillehän kävi toki se klassinen. Kun tekee hieman, haluaa vähän enemmän. Muutaman seinän maalaaminen laajeni laajenemistaan. Nyt listalla on jo vaikka mitä pientä ja näistä pienistä jutuista kasaantuu äkkiä aikataulullisesti iso möhkäle. En voi siis muuta kuin hengittää, yrittää olla paikalla vain silloin kun koen olevan hyödyllinen, pitää huolen Teemun ruokinnasta ja hoitaa omaa to do-listaani mahdollisimman mukavasti (ja näkymättömästi).

Omana projektinani on lähinnä piha-alue, josta olen saanut valmiiksi terassin uudelleen maalauksen. Siitä tuli upea! Grillin peseminen on muuten ihan pyllystä, varsinkin jos sitä ei ole pessyt kolmeen vuoteen. Onneksi sekin on tehty ja pääsen keskittymään siihen missä olen hyvä – suunnitteluun ja toteutuksen delegoimiseen:D Kuka osaisi muotoilla puista ja pensaista pyöreitä ja ihania- en minä ainakaan? Tiedättekö kun aina ulkomailla ne on niin upeita kaikki. Olen viherpeukaloinnin sijaan erittäin hyvä tuhlaamaan rahaa, eli naistenkielellä; tekemään löytöjä. Hankintalistalta on hankittavana enää kolme kappaletta kukkia. Olen siis hyvässä vauhdissa oman projektini kanssa. Realistisena tavoitteenani on laittaa grilli ja sauna huomenna ensimmäistä kertaa kuumaksi. Jännittää jo.

Yhteinen projekti on löytää loppupeleissä sellaiset materiaalivalinnat, jotka miellyttävät molempia. Vaikka mieltymyksemme sisustuksen suhteen ovatkin hyvin yhteneväisiä, myös me törmäämme kiistoihin mm seinien suhteen. On kuitenkin osattava joustaa ja joskus täytyy antaa toisen toteuttaa oma visionsa. Voi sitten jälkikäteen sanoa, että mitä minä sanoin:D Tiedättekö kun on aika paljon hienoja toteutuksia, materiaaleja, muotoja ja värejä, mutta kun niistä yhdistää väärät asiat voi lopputulos olla ihan kammottava. Tämä on varmaan suurin pelkoni. No jos näin käy, taidan tarttua lekaan ja pensseliin ihan itse. Ostan erikeepperiä ja rakennan oman ihanneseinän pikkukivistä. Tai räiskin maalia vimmatusti niin, että se voisi olla taideteos.

Pahin ja isoin virhe on katsella remontin edistymistä. Sitä alkaa näkemään ihan liikaa. Tänään käydessäni työmaalla listalleni pomppasi jälleen kaksi visiota. Kirjoitin viestin Teemulle ” Voiko metalliputkea maalata mustaksi? Entä mitä mieltä olisit jos laittaisimme kuitenkin valkoiset listat?”. Hirveä virhe. Nyt vaan silmät kiinni tai paikalle vasta kun kaikki on valmista. Huomenna keskityn kukkien istutukseen. Niin ja ihan vain vinkkinä pari juttua;

1. Kannattaa ottaa kaveri mukaan maalauspuuhiin. Näin vältyt itse arvostelevalta työmaajohtajalta (miehesi). Myös kotirauha säilyy, joten kaikki ovat tyytyväisiä
2. Jos olet väitellyt materiaalivalinnasta riittävästi, ota mukaan muutama kaveri. Kysy heiltä mielipidettä – he ovat hyvin todennäköisesti kanssasi samaa mieltä. Näin voit tupla perustella miehellesi miksi sinun ehdotuksesi on parempi

Turha varmaan hehkuttaa vielä tässä vaiheessa edes tuota remontin päättymistä, sillä oma muuttokuormani odottaa hakemistaan varastosta. Siellä se onkin kyhnöttänyt jo mukavat viisi kuukautta. Sen purkamisessa onkin sitten ihan oma hommansa, mutta toisaalta, siitä minä juuri pidän. Saa heittää tavaraa pois, järjestellä ja erityisesti pidän keittiön laittamisesta. Se on jostakin kumman syystä täysin omaa reviiriäni. Ne laatikot joissa lukee “sekalainen”, en aio edes koskea.

On huojentavaa ajatella, että kohta kaikki on ohi. On myös älyttömän ihanaa ajatella, että meillä on tämän rumban jälkeen yhteinen tukikohta mistä lähteä ja mihin tulla aina takaisin. Ainakin siitä tulee ihan meidän näköinen paikka, joten eiköhän se ole kaiken tämän arvoista<3

Ps. en tiedä pitäisikö tässä heittää vedonlyönti käyntiin siitä, koska tulee olemaan SE muuttopäivä? Alunperin tämä olisi ollut eilen, mutta sunnuntaikin alkaa kuulostamaan ihan mahdottomalta. Nyt aion sulkea silmät ja avata ne sitten kun Teemu huutaa “yllätyyys”. 

-E