Lagos goes loco

Kone laskeutuu viimein turvallisesti maan kamaralle ja pian lämmin ilma pulpahtaa miellyttävästi jokaiseen soluuni. Imen lämmön tuoksua itseeni ja vain hengitän. Loma. Olemme vuokranneet kolme autoa, joiden tulisi kuljettaa meidät nyt tuolle kaikkien odottamalle villalle Portugalin, tarkemmin sanottuna Lagosin kukkuloille.

Suunnistaminen osoittautui jo heti alkuun hieman vaikeaksi, sillä navigaattorit eivät jostain syystä halunneet tehdä yhteistyötä. Hetken pyörittyämme päätämme suunnistaa paperisten ohjeiden avulla perille. Etupenkin miehet tavaavat yhteen ääneen ohjeita ja pohdimme niiden merkitystä välillä paljonkin. Onko tämä nyt se white wall? Valkoista betonia tuntui olevan tien reunustat täynnä ja villoja löytyi jokaisen mutkan takaa. Hidastamme ja kaasutamme. Välillä pyöritään ympyrääkin. Suunnistamme itsemme lopulta kuitenkin onnistuneesti perille muutaman ikkunasta karjunnan ja tiukkojen neuvotteluiden jälkeen. Kymmenhenkinen joukkiomme kiljahtaa autojen pysähtyessä ja loman riemu valtaa meidät kaikki.

Ihastelemme villaamme ja kiertelemme toinen toistaan upeammissa huoneissa ja loputtomalta tuntuvalla piha-alueella. Tämä on jokaisen unelmapaikka! Jos Etelä-Afrikka oli Muumitalo, on tämä se kertaa tuhat. Tulee mieleen joku tosi tv-sarja. Toivottavasti meidän meininki pysyy kuitenkin vähemmän dramaattisempana ja hillitympänä. Odotukset tämän villan suhteen olivat suuret jo kuvien perusteella, mutta kerrankin odotukset saivat vielä monesti ylittyä. Talo on niin suuri, että emme aina löydä täältä edes toisiamme. Kukkuu, huhuu, onko täällä ketään? Täällä on niin monta hengauspaikkaa, että en ehkä ehdi käydä niitä kaikkia edes läpi. Haluan makaa tuossa ja tuossa, treenata siellä täällä ja vielä tuolla. Tässä voisi syödä illallista ja tuolla aamiaista, vai mitä? Miljöö on mitä parhain.

Ensimmäisenä iltana suunnistamme muutaman tutkaparin kanssa lähimpään supermarkettiin, josta saamme haalittua valtavan kokoisen läjän ruokaa kärryihin. Ostoskärryt näyttävät lähinnä suurperheen ostoksilta ja kauppakasseja kiikutetaan toistakymmentä pieneen autoomme. Tämän kokemuksen perusteella minusta ei tule suurperheen äitiä. Tästä puuttuu sitä paitsi ne lapset, joten homma vaatisi jonkinlaista mega mutsia, robottia. Kauppa oli minunlaiselleni hifistelijälle pienimuotoinen pettymys, mutta ehkä tämä oli vain huono yksilö? Meikäläiselle ei löytynyt sitä kuuluisa hifistely-hyllyä, mutta löysin kyllä muutamia mielenkiintoisia terveysjuttuja. Paikalliset vadelmat olivat ainakin täydellisiä! Matkaan lähti nyt ainoastaan anti stress-tee, joka jotenkin sopii tälle lomalle.

Lagosin pienet pimeät tiet näyttävät kaikki tismalleen samoilta ja muutaman harhapolun kautta löydämme kuitenkin takaisin villalle. Kaikki ovat rättiväsyneitä, olemmehan valvoneet kohta jo 24 tuntia. Kukaan ei kuitenkaan malta mennä nukkumaan ja valmistamme ihanan illallisen ison pöydän ääreen. Olen jälleen hämmentynyt siitä, miten mahtavaa ruokaa kokki-ystävämme saakaan aikaan näistä vaatimattoman tuntuisista raaka-aineista. Kerrassaan upeaa ja kyseinen järjestely tulee myös edullisemmaksi kuin ravintoloissa ravaaminen! Hänelle pitäisi maksaa palkkaa tästä. Nostamme maljan lomallemme. Pöytä notkuu tuoreista raaka-aineista ja ahmin kuin pieni karhu salaattiani ja papuhumennosta. Navat paukkuen valumme kukin hiljalleen unten maille.

Kuinka ihana aloittaa ensimmäinen aamu yhteisellä aamiaisella terasillamme auringon helliessä meitä. Tänään vietämme helppoa päivää ja loikoilemme omalla uima-altaalla tyttöjen kanssa, poikien suunnistaessa kaupungille. Nautimme jäisiä meloninpaloja ja aurinko tuntuu pitävän meistä, sillä tänään piti sataa. Täällä aika ei ole edes mikään käsite ja päivä vain lipuu eteenpäin. Aloitin uuden kirjan, Khaled Hosseinin Leijapojan. Kirja vaikuttaa kovin mielenkiintoiselta. Rakastan lukea erityisesti lomalla, sillä silloin siihen maailmaan pystyy uppoutumaan jotenkin niin täysin.

Miehet tienasivat tänään extrasti miehyyspisteitä, sillä he toivat tullessaan jokaiselle naiselle punaisen ruusun. Miehyyspisteitä saa siis miehekkäästä, hyvästä teosta, joita tykkään jakaa kaikille täällä lomallamme. Täällä niitä jaetaan jotenkin kovin paljon, herrasmiehet kunniaan!

Tänään käynnistimme jo ensimmäiset treenitkin mukaan ottamillani TRX-naruilla. Treenasimme Danin kanssa koko kehon läpi hurauksessa ja täytyy muuten sanoa, että näissä maisemissa kelpaa treenata. Siinä on aivan erilainen vire kuin sistiloissa treenatessa. Täytyyhän tästä ottaa kaikki irti! Todella kätevä ja monipuolinen treeniväline matkoille mukaan, onneksi hankimme sen viimein.

Lomailija E

Mekko – BikBok

Tunika – BikBok

Ballerinat – Nelly, I love my ballerinas

Kuvat Julia T