#lomalaiffii

Meillä on täällä lemmikkieläin. Näen sen jokainen päivä aamuisella uinnilla uima-altaassamme. Se ui sammakkoa, se on sammakko. En tiedä miten se sinne aina joutuu, tai miten se sieltä nousee ylös. Nämä tapahtumasarjat olen jokainen aamu ikävästi missannut. Se saa minut kuitenkin iloiseksi hassulla tavalla uidessaan hölmösti. Pulahdan usein sen perään ja huomaan uivani sitä matkien.

Iholle on saatu kauniisti ruskettunut pinta ja näytän yhä vahvemmin ruotsalaiselta tämän vaalean pehkoni kanssa. No tämä kaunis väri kyllä varmasti haihtuu Suomessa hyvin pian. Viimeistään treeneissä hikoillessa sitten. Voin jo nähdä sen hien määrän viikon loikoilun jälkeen. Lätäköissä voi todennäköisesti hyppiä.

Illalla meillä oli täällä kisastudio. Tätä kisastudiota pystyi seuraamaan poikkeuksellisesti naisetkin. Katsoimme nimittäin ensimmäisen jakson Vain Elämää-sarjasta. Hikotutti, hekotutti ja hihitytti vuoronperään, kun Veskun nauru lävähti kaiuttimista. Muistan kuinka pienenä isäni matki tuota rasittavan hauskaa naurua päivä toisensa perään. Se oli silloin hauskaa ja on näköjään sitä edelleen. Vatsaan sattuu vieläkin. Johtuuko se nauramisesta, vai TRX-treeneistä?

Olemme motivoituneet yhdelle lenkillekin, joka oli kyllä ainakin kuuma jos jotakin. Olemme säästyneet täällä hyvin sateilta ja aurinko on porottanut kovin lempeällä kädellä koko ajan. Lenkkimaastot eivät olleet kovin hyvät, saatikka houkuttelevat, mutta tulipahan siitä ainakin hyvä mieli. Portugalin Lagos on täynnä kyllä ihania ja kauniita paikkoja, mutta luonto yleisesti ei ole kovin silmiä hivelevää, kuten esimerkiksi Italiassa tai Ranskassa oli.

 Arkkitehtuuri Lagosissa on kovin outo. Olemme ajelleet sitä ympäriinsä ja käyneet läpi niin Kontulaa muistuttavan asuinalueen, kuin Munkan rannan. Ympäristö siis vaihtelee oikeasti hyvinkin paljon. Se on varsin hämmentävää välillä. Täällä kukkuloilla ei ole kuitenkaan muuta kuin villoja ja haukkuvia koiria.

Lomalla kyllä nukkuu hyvin ja valkoisiin lakanoihin kääriytyy kovin mielellään myös keskellä päivääkin pienille tirsoille. Olen nähnyt myös täysin normaalista poikkeavia unia täällä. Jotenkin hullumpia ja päättömämpiä! Olen Cheekille velkaa 30 000? Tai niin se ainakin väittää unessani.

Enään yksi päivä jäljellä tätä lämpöä ja rauhaa. Tämä talo tuntuu jo ihan kodilta, jonne voisi palata uudestaan. Huomaan kuitenkin kaipaavani jo tiettyjä asioita kotona. Normaaliin rytmiin on siis hyvä palata pian.

Lisää fiilistelyä: Instagram @eeviteittinen

-E

 Henkilökuvat Julia