Game time + arvonta
Naiset ja lätkä on aina jotenkin outo yhdistelmä. Älä kysy miksi, koska en oikein tiedä. Näen paljon helpommin miehet, bissen, hodarit ja huutamisen yhdessä. Rakastan kuitenkin itse käydä katsomassa oikeastaan mitä tahansa urheilua, sillä siitä saa aina itselleen hyvän mielen ja fiiliksen. Parhaillaan se nostattaa omaa motivaatiota ja saa iloiseksi! Häviö onkin vähän hankalampi juttu.
Viime viikolla olimme Even kanssa katsomassa NordicBetin tarjoamana illan ottelua Jokerit vs. Pietarin SKA. Pelihuuma oli käsinkosketeltavaa ja täytyy kyllä sanoa, että samanlaista meininkiä en ole itse aikaisemmin kokenut. Älytön show kokonaisuudessaan! Se nostatti ehdottomasti fiilistä katsomon puolella. Myös kotivoitto oli kovin tervetullut bonus, joka kruunasi iltamme.
Olimme koko porukka sonnustautuneet kuin uskolliset fanit, joten sulauduimme jengiin todella uskottavasti. Even kanssa totesimme pelin aikana ne perusasiat; nälkä ja jano. Kuplavesi ei ole hyvää, sekin tuli todettua. Nauratti ja höpötytti aika paljon. Ärsyttävän naismaista, eikö? Kyllä me sitä peliäkin tosin seurattiin. Riemu repesi viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsimme siihen kuuluisalle screenille, “we are gorgeous” tekstin saattelemana. Niin hyvin meidän Jokerihatut siis toimi! Olin todellakin se dorka, joka alkoi hihittämään. Eve hoiti poseerauksen, se pelasti kaiken.
Matsi oli täynnä hauskoja hetkiä! Kasvoin nuoruusvuoteni Hifki perheessä, jossa kannatus oli todellakin aitoa ja vahvaa. Itselläni on edelleen kannatuspaita kaapin perällä, koska en uskalla heittää sitä poiskaan. Se olisi väärin. En kääntänyt takkiani, sillä KHL on asia erikseen. Pesunkestävä HIFKI. Lätkää on pakko mennä katsomaan pian uudestaan. Naisten seurassa vitsejä lentelee jotenkin ihan eri tavalla, en ihmettele kyllä yhtään miksi…
Haluatko fiilistellä? Pakko lietsoa tätä omaa meininkiä vähän teihinkin. Arvonkin teidän lukijoiden kesken tämän samaisen fanipaketin, jolla voi muuntautua pesunkestäväksi Jokerifaniksi – kunhan ei puhu liikaa! Fanipaketti sisältää pelipaidan, pipon, kaulahuivin ja lippiksen. Kerro tämän postauksen alle oma lätkätarinasi sunnuntaihin 30.11.2014 mennessä ja paketti voi olla sinun!
Kilpailu on päättynyt. paketin voitti itselleen nimimerkki jätkä. Onnea ja kiitos kaikille ihanista kommenteistanne! <3
-E
moikka!
Kun olin pieni käytiin koko perhe yhdessä katsomassa lätkämatseja. Ne oli aina hauskoja reissuja, äiti ja minä HIFK- kannattajina ja iskä sekä veli Jokereiden. Siinä sitten huudettiin aina kilpaa!
Menin pienenä lätkämatseihin VAAN sen takia koska se oli musta niin “siistii” ja pysty seuraavana päivänä sanomaan kavereille ja etenkin pojille et “olinpas eilen kattomassa lätkää”
En välittäny yhtään kattoo ja pyörinkin vaan siinä tuolilla kun muut nous seisomaan ja hurraamaan maalista.
Haha, nykyään kun on tullu enemmän ikää niin se lätkä kiinnostaa jo ihan oikeesti 😀
Moikka!
Lapsesta asti ollaan äidin ja pikkuveikan kanssa käyty yhdessä seuraamassa pelejä useamman kerran talvessa, edelleen vaikka eri osoitteissa asumme.. Isääni ei voisi jääkiekko vähempää kiinnostaa ja hän usein huokaileekin tylsistyneenä, kun me selostamme uusimpia käänteitä intoa hihkuen! 😀
Pienenä käytiin aina koko perhe kattomassa matseja 🙂 Mieleen muistuu myös isänpäivän Karjala turnaukset. Käytiim syömässä ja katottiin samalla peliä, sitten siirryttiin katsomoon ja katottiin vielä toinen peli.
Ex-poikaystäväni oli todellinen Jokeri-fani ja hänen kanssaan tulikin sitten (puolipakostakin :D) katottua kaikki Jokerien pelit jne. Nykyisin olemme enään vaan ystäviä, mutta olisi mukava yllättää hänet ko. paketilla 🙂 Olisihan hän ko. paketin toki ansainnut kaikista niistä vuosista jotka kuitenkin päättyivät :/ Toisten yllättäminen on parasta!!
Lätkä on ruvennut kiinnostamaan koko ajan sitä enemmän mitä vanhemmaksi olen tullut. Jo monta vuotta on tullut katsottua jääkiekon MM-kisat telkkarista. Jokereita olen nyt kannattanut ihan ekasta KHL matsista saakka. Kaikki Jokereiden KHL-matsit on tullut katsottua. Harmi kun ei pääse paikan päälle usein katsomaan kun asun niin kaukana Helsingistä.
Mä en ikinä osallistu mihinkään arvontoihin, mutta nyt on pakko!
Olen ollut vain kerran lätkämatsissa, kun olin ihan pieni, oikeasti joku 3v. Muistan vain sen kauhean metelin ja kuinka isäni joutui lähtemään kanssani pois kun minua pelotti. Niin elävästi voi jäädä mieleen tommoinen traumaattinen hetki 😀
Isäni on todellinen jokeri fani ja nykyisin olen naimisissa toisen todellisen jokeri fanin kanssa, joten lätkää tulee seurattua siinä sivussa sitten 🙂 eikä siinä, hyvä laji ja varsinkin mm-kisoissa pääsee aina hyviin fiiliksiin!
Ehkäpä joskus menen sitten noissa jokeri tamineissa mieheni kanssa uudestaan katsomaan lätkää livenä, paremmalla kokemuksella 😉
aina ollut suuri jokerit-fani. Kasvanut kylläkin HIFK-fani perheessä 🙂 Parhaat kokemukseni ovat olleet jokerit-hifk ottelut joulun välipäivinä perheeni kanssa. Nämä eivät kuitenkaan enään ole mahdollisia 🙁
Ah jääkiekko <3 Unelmoin koko nuoruuteni, että saisin pelata joukkueessa mutta en löytänyt aikaa ja paikkaa. Toteutin unelmani vihdosta tänä syksynä ja olen rakastanut jokaista sekuntia. En ymmärrä miksi odotin näin kauan, sillä nyt en voisi olla hetkeäkään ilman lätkää!
hei ootko arponut jo sille detox jutulle voittajan?
Mulla on itseasiassa kaksi ihanaa lätkämuistoa, mitkä kyllä liittyy toisiinsa.
Olin muutaman viikon tapaillut yhtä todella ihanaa miestä ja yksi ilta menimmekin lätkämatsiin. Ilta oli aivan mahtava ja pelin jälkeen sovimmekin, että nyt lyödään hynttyyt yhteen ja siitä se seurustelu alkoikin.
Pari viikkoa myöhemmin menimme uudestaan lätkämatsiin, taas oli todella ihana ilta ja tämän jälkeen sanoimmekin toisillemme ensi kerran rakastavamme toisiamme.
Nyt ollaan yhtä pidetty jo yli vuosi ja edelleen käydään lätkämatseissa, onhan niistä jäänyt ihania muistoja jännittävän fiiliksen lisäksi. 🙂
Ps. Blogisi on aivan ihanaa luettavaa, kiitos että jaat ajatuksiasi ja elämääsi tänne meidän luettavaksi. 🙂
Joo elikkä pesunkestävä jääkiekkofani täällä. Ihan sama onko MM-kiekkoa, Kärpät-Tappara Game Seven tai sitten KHL-Jokerit vastaan joku ehkä monille tuntematon jengi Siperiasta, siellä olen minä ruudun takana jännäämässä. En tiedä, missä vaiheessa tämä innostus lähti, varmaan yläaste iässä kaveriporukalla kun käytiin MM-kisoja Stadissa kattomassa. Lätkä on vaan niin huikee laji, etenkin paikan päällä! Rakastan sitä fiilistä kun koko halli jännittää ja elää mukana. Huikeita kokemuksia. Ikinä en oo Jokereita seurannut ennen tätä KHL siirtoa, mutta kauden alusta heti heräs kova kiinnostus kun lempipelaaja (JMA) hyppäs Jokereihin ja aloin sitte kattelee, että ketäs muita siellä oikeen pelaa ja jopa sytytti! Aivan mieletön jengi heil kasassa ja voittoja tulee hienoon tahtiin. SKAn voittaminen kotona oli ehkä yksi kauden kohokohdista! Tällä hetkellä käyn noin 2 viikon välein matsissa yhdessä pikkuveljen kanssa ja kotona seurattua jos ei paikalle pääse. Jokeri-asusteet tulisi enemmän kuin tarpeeseen, sillä kaapista ei vielä yhtäkään löydy! :/
Ps. Ihana _erilainen_ kilpailu kerrankin! 🙂
Mä en ole koskaa ollut katsomassa lätkäpeliä mutta jostain ihmeellisestä syystä olen kannattanut Jokereita 😀 Baarissakin olen heti valmis huutamaan Jokereita jos joku hiiskahtaakaan Hifkistä.. Että ehkä ois aika mennä katsomaan ihan livenä minkä puolesta aina suutaan soittaa 😉
Kommentoimpa miehenä, että onpa mukavan erilainen kilpailu.
Sanotaan samalla myös omia kokemuksia.
6 hengen perheessä ainoa jokerifani hifkfanien seassa eli jatkuvaa nokittelua kolmea veljestä vastaan. 🙂
Nyt toki itsellä suuri etulyöntiasema sarjatason takia.
Oikiksen opiskelujen aloittamisen lisäksi on ollut mahtavaa seurata syksystä lähtien jokereita täältä Vaasasta.
Silti jokerit-tuotteet puuttuvat repertuaarista. Osittan kyllä siksi, että NHLlle sydän sykkii kaikista eniten, silti jokerisydän on suuri.
Minulle tapahtui tällä kaudella KHL:ssä Jokereiden pelissä. Istuin katsomossa 107, vastustajien vaihtoaition vieressä. Olen aivan tavallisen näköinen nuori nainen, mutta lämpätessä vastustajien toinen maalivahti ei irrottanut silmiään minusta, paitsi silloin kun itse torjui maalissa. Pian hän tuli puhumaan minulle todella huonolla englannilla. Hän kysyi nimeäni ym. kunnes alkoi pre-game-show. Silloin joukkueiden tulisi poistua jäältä ja lähteä pukukoppiin hiomaan viimeisiä kuvioitaan. Tämä maalivahti ei kuitenkaan mennyt vaan päätti jäädä juttelemaan minulle. Ensimmäisen erätauon aikana hän tuli vaihtamaan kanssani pari sanaa. Toisella erätauolle sama toistui, hän kuitenkin pyysi minua jäämään pelin loputtua paikalleni että löytää minut. Niin pelin loputtua hän tuli luokseni ja pyysi minua lähtemään Venäjällä hänen kanssaan. Sanoin etten voisi, mutta hän vakuutti että voin tulla takaisin Suomeen milloin tahansa. En lähtenyt, mutta oli tuo hyvin romanttista ja aik vakuuttava iskuyritys 😉
Tammikuussa olin Los Angelesissa. Siellä ollessani huomasin, että tarjolla olisi historiallinen ottelu. Ensimmäinen ulkoilmaottelu Kaliforniassa. Baseball-joukkue Dodgersin stadionilla kohtasivat Los Angeles Kings ja Anaheim Ducks. Ducksin riveissä uransa viimeistä kautta pelasivat Selänne ja Koivu. Pakkohan se oli maksaa 100 dollaria ja mennä katsomaan. Lämpöä oli 15 astetta, shortsit jalassa ja house-bändinä Kiss. Ei huono 🙂
Isäni opetti minut pienestä asti Jokeri faniksi! nykyään ei tule usein käytyä katsomassa matseja “kiireen” takia. Olisi hieno pukee nää vermeet päälle, hakea isi mukaan ja antaa palaa!
Jääkiekko-peleissä olen käynyt silloin tällöin ja tunnelma niissä on aivan mieletön. Rakastan sitä tunteiden paloa ja hurmosta! 🙂
Pienenä inhosi lätkää yli kaiken koska vanhemmat rakasti, joten periaate 😀 ja valitsin suosikki joukkueekseni sen jota kaikki muut inhos eli jokerit! Ja muistan kun olimme kerran katsomassa matsia ja mua kiinnosti pelkkä syöminen x)
Myöhemmin vanhemmat eros ja isän uus naisystävä oli myös jokerit fani joten löysimme yhteisen sävelen. NYkypäivänä olen samanlainen lätkäfani kuin isäni ja kiistelemme tiuhaan siitä mikä joukkue on paras. JA edelleen kannatan jokereita 😉 Eli tämmönen paketti olis aivan mahtava juttu!!
Lätkämatsit iskän kanssa oli aina kuukauden kohokohta, se fiilis ja käsinkosketeltava meininki <3
Minä, me, Jokerit. Pienestä lähtien mua on tutustutettu jääkiekon pariin isoveljen kautta. Rakkaus lajiin syttyi kuitenkin kunnolla vasta lukiossa. Katsoin telkkarista lätkä, Jokerit vs Kärpät. Jokerit oli häviöllä ja niitä siinä kannustin. Myöhemmin kavereiden kanssa juttelin ja sain paljon kritiikkiä joukkuevalinnastani ja siitä jos mistä tulistuin. Siitä lähtien seurannut jokereita, mutta valitettavasti vain kahta peliä päässyt katsomaan. Ensi vuoden puolella olisi tavoitteena jokereiden peliä mennä katsomaan ja paketti olisi siis aivan bueno. Samoihin aikoihin sytyin maajoukkue lätkälle ja vuoden 2006 torinon tappio on edelleen karvaana mielessä. Toisaalta vuoden 2011 MM kulta ja torijuhlat ovat kirkkaita ja rakkaita muistoja edelleen. Yhteinen taival lätkän kanssa alkoi siis lukioaikoina eikä loppua tälle taipaleelle näy!
Hei vaan!!
Itse olen aina kannattanut Jokereita, nuorempana tuli paljon käytyä peleissä.
Nykyinen avomieheni on vannoutunut HIFK:n kannattaja, joten aina kun oli paikallispelejä niin meidän perheessä tunnelmaa ja riippuen miten pelissä kävi niin toinen ns. mökötti 🙂 Koskaan ei tultu yhdessä käytyä hallilla pelejä katsomassa ja nythän ei paikallispelejä olekaan 🙁
Mutta yllätyksekseni mieheni on hankkinut meille liput katsomaan Jokereitten peliä :0 Olen ikuisesti kiitollinen siitä, koska mieheni on vannonut ettei “Jaffalle” lähde Jokereita katsomaan. Ehkä itsekin teen joku päivä myönnytyksen ja lähden HIFK:n hallille matsiin. Jääkiekkorakkautta <3
Pesunkestävä jääkiekko- tai oikeastaan kärppäfani ilmoittautuu! Jokereitahan ei kannateta 😉 paitsi nyt khl:n myötä meno on toinen, ja pelaahan siellä nyt monta entistä kärppää. Joten oisi mahtavaa käydä kannattamassa Jokereita (ja Aaltosta ja Ohtamaata) asianmukaisissa varusteissa, vaikka sydän sykkiikin keltamustille.
Minä en juurikaan ole jääkiekkoa tai muutakaan joukkueurheilua seurannut ennen kuin nykyisen miehen kanssa yhteen lyöttäydyttiin. Urheiluhullu mikä urheiluhullu, joten onpa minutkin raahannut matseja katsomaan. Multa vain on puuttunuyt aina oikeanlainen Jokeri-rekvisiitta, ukon ylisuuria verkkatakkeja ja kauhtuneita kaulahuiveja kun en ole kelpuuttanut päälleni 😛
Meillä lätkä on aina ollu koko perheen laji, vaikka matseissa ei ollakkaan ravattu. Hyviä muistoja löytyy niiltä ajoilta ku koko perhe istu vanhempien parisängyssä jännäämässä. Lätkän pelaamiseen koukutuin vasta lukion alkuaikoina, ku alko olla tarpeeks pokkaa mennä poikien peleihin. Siitä lähtien oon ulkojäillä käyny höntsäämässä ja loppua ei näy.
Tällä hetkellä oon vaihdossa ja on tääläki tullu käytyä pari peliä kattomassa, mutta meno on kyllä ihan säälittävää verrattuna Suomen peleihin! Keväällä ois tarkotus käydä kattomassa Jokereiden peliä, sen verran paljo kiinnostaa KHL:n meininki.
Täälläkin olisi yksi jääkiekkoon hurahtanut naisfani! Ikimuistoisin kokemukseni lätkästä on ehdottomasti vaihtovuodeltani Jenkeissä. Host-iskäni oli ostanut minulle syntymäpäivälahjaksi liput Anaheim Ducks vs. San Jose Sharks peliin, sillä hän tiesi kuinka paljon haluaisin nähdä NHL-pelin. Itsessään jo matsi oli aivan huikea, mutta kaiken kruunasi Teemu Selänteen tapaaminen! Pelin jälkeen menimme areenan taakse odottamaan koska pelaajien autot lähtisivät. Noin kahdentoista aikaan illalla ensimmäiset pelaajat lähtivät, mutta Teemua ei näkynyt missään. Kului pari tuntia ja joukossamme olleet amerikkalaiset sanoivat, että Teemu meni jo. Olin kuitenkin aivan varma, että kyllä se Teemu vielä sieltä tulee. Ja niin tulikin! Noin kolmen tunnin ulkona värjöttelyn jälkeen Teemun auto tuli näkyviin. Paikalla ei ollut enää ketään muita kuin host-perheeni ja pari muuta suomalaista. Teemu oli todella ystävällinen ja mukavanoloinen ihminen ja lähti jopa autollemme ottamaan kuvan host-pikkuveljeni kanssa, joka oli odottelun lomassa jo kerennyt nukahtamaan. Täytyy kiittää suomalaista sisua, siitä että jaksoimme odottaa, sillä tapaaminen oli kyllä sen kaiken arvoinen!
Naiset ja lätkä on aina jotenkin outo yhdistelmä – voin totisesti todistaa tuon omalta kohdaltani vääräksi. Olen nainen ja mun elämäni pyörii täysin jääkiekon ympärillä. Tämä on 18 vuoteni kun pelaan kilpaa jääkiekkoa. Kaikista muiden ennakkoasenteista huolimatta olen löytänyt oman juttuni enkä mitään muuta kohtaan koe samanlaista intohimoa. Tätä paloa ei sammuta mikään! Joten totisesti jääkiekon tuoma ilo on ihan jokaisen ihmisen etuoikeus 🙂
Kotikatsomo-illat perheen tai ystävien kanssa ovat yleisesti ollut ikimuistoisimpia ♥
Heh, tästä tuli oikein nostalginen fiilis. Olen vain kerran elämässäni päässyt katsomaan SM-liigapeliä livenä; Ässät-Saipa Porissa opiskellessani. Tuppukylän kasvattina meidän townin oma joukkue ei ihan näin isoissa ympyröissä pelannut, mutta jäähallilla tuli notkuttua mukulana paljonkin. Muistan, kun kavereiden kanssa järjestettiin ulkojäällä omia matseja ja hyvin saatiinkin kavereita mukaan 🙂 Keräsin myös jääkiekkokortteja jo ekalla luokalla. Niitä löytyykin läjäpäin edelleen kaappien kätköistä (onneksi sijoitettuna äidin kaappeihin Pokemonkorttien ja Spaissarikuvien kaveriksi). Halutuimpia olivat Dominic Hasekin ja Patrick Royn kortit. Ekalla luokalla Jokerit oli kova sana.
Legendaarisin jääkiekkomuisto lienee sellainen, kun Suomi pelasi joskus about 15 vuotta sitten Tsekkiä vastaan MM-finaalin ja mä tietenkin suomiangstisena murrosiän kynnyksellä olevana pikkutyttönä ompelin oman Tsekin lipun ja pukeuduin punasinivalkoiseen asuun ja kannatin tsekkejä kovaan ääneen. Tsekkihän sen ottelun lopulta voitti ja tietenkin otin sen nauhalle VHS-kasetille ja katselin sitä koko illan. Erityisesti nauratti joku Tsekin lipusta roikkuva lanka. Loppuilta päättyikin sitten melko kohtalokkaasti, kun avatessani meidän tv-tason alinta laatikkoa, koko kuvaputkitoosa rysähti päälleni…Onneksi ei käynyt pahemmin ja telkkarikin säilyi ehjänä 🙂 Ehkä olis pitänyt vaan kannatta Suomea? ;D
Olen käynynyt katsomassa vain yhden lätkämatsin elämäni aikana. Ja sekin oli naisten jääkiekko-ottelu vuosia sitten 😀 Siitä ei riitä kauheasti kerrottavaa, koska ainut mitä muista matsista oli äidin tekemät voileipäeväät…..
Lyhyesti virsi kaunis 😀
Lätkä on ainoa laji, jonka intohimoiseksi penkkiurheilijaksi tunnustaudun kaikella sydämelläni! Pienenä suurin ihastukseni oli Saku Koivu, lempinumeroni tottakai 11, ja kuljin Montrealin lippis päässä letit sivuilla viuhuen. Minulla oli myös samanlainen maila kuin Sakulla, ja olin varma, että tämä komea pelaaja olisi unelmieni mies. Tosin viitisen vuotta sitten, ylitettyäni kahdenkympin rajapyykin, veljeni tokaisi minulle kiekkoa katsoessamme, että olisikohan minun aika vaihtaa Saku Mikkoon, ihan vaan iän vuoksi, mutta en horjunut! Saku on edelleen nro 1.
Lapsena pelasimme pienen kylämme väen voimin höntsälätkää, jossa itsekin olin innolla mukana, vaikka en ole ikinä luistelu- saati mailataidoillani hurmannut. Kunhan sai mennä kovaa pelissä mukana, se teki jääkiekon ilon mulle!
Veljeni kanssa keräämät lätkäkortit olivat suuria aarteita (Spaissari-korttien ohella ;), ja ne löytyvät edelleen vanhempiemme vintiltä. Kasvaessa korttienkeruu vaihtui lätkän seuraamiseen, katseeni suuntasi Koivun perässä nopeasti rapakon taa, ja rakastuin lopullisesti. Vaikka olenkin kaikkiruokainen, seuraan pelejä paikallistasolta aina huippuliigojen peleihin, KHL:kin sai ihan uuden ulottuvuuden kotimaisen joukkueen myötä!
Rakastan lajin vauhdikkuutta, taitavia pelaajia, mutta myös fyysistä puolta ja sitä tunnetta mikä peli sytyttää!
Lempijoukkueitani ovat Chicago Blackhawks taitavien pelaajiensa (Kane, Toews, Sharp, Keith ym) sekä Boston Bruins, joukkue, johon ihastuin heidän taitoa ja fyysisyyttä yhdistävään pelitapaansa (Lucic!!!)!
Elämäni “lätkävaimona” löysi parinsa, kun tutustuin nykyiseen avomieheeni, joka a) pelaa kiekkoa paikallistasolla ja b) on intohimoinen kiekkomies! Lisäksi meillä synkkasi maut, hänenkin lempijoukkueensa on Blackhawks, ettei olla peliöinä toistemma kurkussa! Meillä on tapana aamuisin kommentoida edellisen kierroksen pelejä viestein, koska emme näe toisiamme ennen töihiinlähtöä. Parasta on katsoa miehen kainalossa hyvää kiekkoa, ja haaveilemme myös kiekkomatkasta Jenkkeihin katsomaan suosikkejamme, viimeistään häämatkalla sitten! 😉
Lapsena kävin peleissä isän ja veljen, nykyään kavereiden kanssa. Otteluissa on aina huippu tunnelma, jännitystä tuo se kun laittaa pienen vedon oman joukkueen puolesta! 😀