LEAP OF FAITH
Minäkin pelkään. Pelkään muutoksia. Pelkään epävarmuutta ja uusia asioita. Väitän kuitenkin, että juuri nämä kaikista vaikeimmilta tuntuneet asiat ja siirrot elämässäni ovat olleet niitä parhaita! En nimittäin voi hetkeäkään katua uskaliailtakin tuntuneita hyppyjäni. Ne eivät olleet tyhmiä tai hetken mielijohteesta tehtyjä, vaikka jossakin vaiheessa saattoivat sellaisilta tuntuakin. Tiedätkö kun jokin asia nousee ajatuksiisi aina välillä ja jossakin vaiheessa nämä ajatukset alkavat huomaamattasi kasvamaan alitajuntasi sopukoissa toistuviksi sarjakuviksi? Lopulta ne saapuvat uniisi. Siihen ajatuskaaokseen on pakko olla jokin syy!
Uskomme näiden unimaailmojen joskus ohjaavan meitä tekemään ratkaisuja valveilla ollessamme – joskus teemmekin lopulta niin. Alitajunta on vahva. Sitä ei pysty järki sekoittamaan vaan silloin syvimmät tunteet ja ajatukset pääsevät pinnalle. Kun heräät, alat taas järkeilemään asiaa ja tuhahdat koko unelle. Huomaat kuitenkin pian että tämä sama asia kummittelee vähän joka paikassa. Pitäisikö asialle tehdä jotain, vaikka se tuntuisikin pelottavalta ja uudelta? Mieti että joku muukin on tehnyt saman hypyn joskus.
Koemme lopulta tekemämme päätökset oikeina, koska se päätös on tuonut mukanaan aina jotain uutta hyvää tilalle. Polkuja ja elämän vaihtoehtoja on loputtomasti ihan meille kaikille. Jos tämä polku ei miellytä, vaihda kaistaa!
Spekuloin näitä asioiden yhteentörmäämistä usein saunan lauteilla ystävieni kanssa. Kun nämä ystävät ovat kuulleet saman kaavan liian moneen kertaan, jopa he kehottavat toimimaan. Ulkopuolisen on helppo sanoa että irtisano itsesi töistä koska vihaat työtäsi. Uusi toiminta on aina vaikeaa, mutta kannattavaa. Vain niin voimme päästä eteenpäin, saavuttaa unelmia ja synnyttää uusia!
On myös usein hyvä saada palautetta ulkopuolelta. Ihmiseltä, joka ei näe tai kuuntele järjen ääntäsi jatkuvana jarrukeppinä. Varjopuolena täytyy myös muistaa ettei kukaan muu tunne sinua yhtä hyvin kuin sinä itse – kannattaakin pohtia kuinka paljon painoarvoa muiden mielipiteille antaa. Parhaimmillaan avoin keskustelu vahvistaa omia pohdintojasi ja ajaa sinua kohti elämäsi uutta loistavaa päätöstä.
On luonnollista haluta pitää kiinni turvallisesta. Meidän pitäisi kuitenkin uskaltaa vaatia itseltämme enemmän, sillä elämä kyllä antaa jos vain osaat pyytää! Sillä on juuri niin paljon tarjottavaa, kuin vain jaksat ottaa vastaan. Älä siis pysähdy. Kuuntele syvimpiä tunteitasi ja ajatuksiasi. Vastaus tulee aina sieltä.
Mitä enemmän ikävuosia kertyy, sitä vahvemmin tämän viestin ymmärtää. Usein havahtuukin ajatukseen “miksi ihmeessä en kuunnellut itseäni aikaisemmin“. Vastaushan on ollut jo pitkään nenäni edessä. Onneksi sen itsensä kuuntelemisen voi aloittaa heti tänään!
Olen ottanut elämässäni riskejä, vaikka mielelläni pitäytyisinkin tutussa ja turvallisessa. Olen sen tyyppinen ihminen, eikä sitä perusominaisuutta pysty juurikaan muuttamaan. Se on hyväksyttävä ja muistettava. En kuitenkaan voi sanoa katuvani yhtäkään siirtoani. Ne olivat aidosti pelottavia, isolla riskillä varustettuja mörköjä. Kaikki on kuitenkin lopulta kiinni omasta toiminnastamme – ota siis kiinni omasta elämästäsi. Kukaan tai mikään ei sitä tule puolestasi tekemään. Luot omat mörkösi, mutta myös sinä itse voit voittaa ne.
Love E <3
Ihana Eevi, välillä tuntuu kuin olisit kärpäsenä katossa ja kirjoittaisit just niistä aiheista mitkä sillä hetkellä on omassa päässä pinnalla!
Itse otin juuri tänään lopputilin vakituisesta työpaikasta ja siirryn haastavampiin tehtäviin työhön, johon olen kokoajan pyrkinyt. Silti pelotti ja pelottaa hieman, kuinka kaikki sitten sujuukaan.
Tämä teksti muistutti taas siitä, etten viihtynyt työssäni ja halusin muutosta, nyt on vain uskallettava jatkaa uudella polulla ja haettava siitä uutta intoa ja energiaa.
On vihdoin aika olla hieman itsekäs ja ajatella itseä ja omaa hyvinvointia.
Ihanaa kevään alkua sulle 🙂
Mahtavaa kuulla Jenna <3 Ja hei miten upea siirto, onnittelut tästä rohkeasta vedosta!
Aivan loistavaa kevättä ja tsemppiä uusiin tuuliin! -E
Mahtava kirjoitus!
Mä oon itse kanssa sellanen ihminen, että pelkään kaikkia muutoksia ja uusia asioita. Niin paljon mieluummin vain pysyttelisin niissä tutuissa ja turvallisissa. Jos se elämä oiskin vaan niin helppoa, ja muiden on niin helppo sanoa kuinka sun pitäs toimia. Mutta päivä ja askel kerrallaan ja katse kohti tulevaa, kyllä sekin joskus tuntuu tutulta ja turvalliselta:)
Just näin Sofia! 🙂 -E
Hei suloinen Eevi,
Täällä *mummo* Sellon kupeesta. Minäkin olen ihmeissäni *irtiotosta*, jota ei pitänyt tulla ollenkaan. Voi olla ettei asiat tapahdukaan, mutta olen vapaa vanhasta.
Elämä ei lakkaa yllättämästä niin kaun kuin sydän lyö, hengitys kulkee…
Voimia ja rohkeutta Sinulle, Eevi…
T. Ex-saunakaveri Outi
Hei ihana Outiliini <3
Ihana kommentti, kiitos! -E
Sattuipa somasti tähän hetkeen tämä kirjoitus kun pinnalla juuri näitä ajatuksia ja kuinka paljon sitä uskaltaa hypätä “tyhjän päälle rakentaakseen jotain mistä haaveilee” – kyse ei ole pelkästään epäonnistumisesta vaan taloudesta ja siitä, onko enää mihin palatakaan. Tai luottaako omiin kykyihinsä varmasti niin paljon, että uskaltaa.
Isoja asioita, jotka vainoavat päivin ja öin ja ratkaisuakin etsitty jo pitkään. Ehkä siihen täytyy vaan kasvaa.
Kiitos!
Kuulostaa Anni tosi tutulta pohdinnalta. Niitä on hyvä miettiä, mutta niiden ei saa antaa jarruttaa liikaa <3
En itse kadu hetkeäkään -E