Parisuhteen kompromissit

Olen iän myötä oppinut, kuinka elämässä on toisinaan tehtävä asioita, jotka eivät ole siinä hetkessä niin mieluisia, mutta niiden toivoo tuottavan tulosta myöhemmin. Vaikka olen sitä mieltä vahvasti, että omaa elämää tulisi elää täysillä ja asioita tehdä mitä itse haluaa, ei nämä ole yhtä yksinkertaisia silloin, kun elää jonkun toisen kanssa parisuhteessa – ei ainakaan enää silloin, kun ollaan aikuisia ja ihan tosissaan. Ehkä vielä parikymppisenä suhde toimikin niin, että tein mitä itse halusin, nyt elämä ei kuitenkaan enää ole niin mustavalkoista. On otettava huomioon toinen ja yhteinen päämäärä.

 Olen opetellut todella sitä, millaista on toisinaan asettaa parisuhteen hyvinvointi oman edelle. Olemme nykymaailmassa helposti hyvin itsekkäitä ja ajattelemme paljon asioita meidän itsemme kautta. Toisinaan hyväksikin tarkoitettu itsekkyys voi kääntyä itseään vastaan ja silloin ajamme itsemme usein tilanteeseen, johon emme edes haluaisi. Jäämme yksin. Kuinka monesti esimerkiksi työ on tullut ennen parisuhdetta, perhettä tai ystävyyttä? Onhan työ meille mielettömän tärkeä ja parhaimmillaan myös voimavara, mutta jos puen asian näin; jos kaikki viedään sinulta, mitä sinulle jää? Ei työtä, ei rahaa, ei asuntoa? Kannattaako ne asiat jotka voidaan ottaa sinulta pois koska vain laittaa ykköseksi? Eikö kaikkein tärkeintä olisi silloin se millainen ihminen olet ja miten kohtelet muita? Eikö silloin vierelläsi ole tärkeitä ja rakastavia ihmissuhteita? Sillä hyvä ihminen, joka välittää muita ja omistaa rehdin arvomaailman on se ihminen, joka myös elää onnellisena. Onnea ei kannata perustaa mihin vain. Näitä omia pyrkimyksiä on hyvä peilata omiin arvoihin aina välillä ja miettiä, toimiiko omien arvojen mukaan vai ei?

Nämä elämän vaatimat päätökset voivat toisinaan olla hyvinkin isoja, kuten esimerkiksi minun muuttoni toiselle paikkakunnalle. Tämä päätös ei kuitenkaan tarkoittanut missään tapauksessa sitä, että luopuisin omasta elämästäni, tai haaveistani. Se vain tarkoitti sitä, etten juuri siinä hetkessä voisi tehdä asioita siten, kuten yksin ne tekisin. Ratkaisevinta oli kuitenkin se, että me molemmat halusimme samoja asioita elämältä ja yhteiseltä tulevaisuudelta. Olisi hyvin lyhytkatseista hypätä vain itsekkäästi sinne suuntaan, joka olisi itselleen paras. Siinä taitaa ollakin se isoin oppini viime vuosien aikana; kuinka parisuhde toimii ja kuinka se vaatii toisinaan uhrauksia, jotka voivat tuntua vaikeilta. 

Me molemmat tiesimme sen, että yhteisen tulevaisuuden eteen tulisi tehdä rutkasti töitä. Tämä suhde ei olisi se helppo ja tasainen, mutta ei meistä kumpikaan sitä olisi edes halunnut. Helppo kun ei ole ihan meidän juttumme.

Ymmärrän tänä päivänä myös vanhempieni päätöksiä paremmin, vaikka joskus ajattelin niiden olevan typeriä. Vaikka se usein vaatii nimenomaan toiselta joustoa, hyvässä suhteessa se palvelee aina yhteistä päämäärää. Yhteisen matkan aikana molemmilla tulee asioita eteen, joissa on joustettava ja omaa tahtotilaa muovattava. Tärkeistä unelmista ja päämääristä ei kuitenkaan tulisi joutua luopumaan, vaan oma elämä, sekä itsensä toteuttaminen tulisivat olla aina läsnä. Jos parisuhde perustuu toisen tukemiselle ja kannustamiselle kohti omia tavoitteita ja unelmia, seisoo se mielestäni järkevällä pohjalla. Suhteen hyvinvointi peilaantuu kuitenkin aina yksilöiden hyvinvoinnista. Kaikkein olennaisinta on ehdottomasti puhua paljon ja kertoa omista ajatuksistaan toiselle, sillä muuten voi tuntua helposti siltä, että muutokset/joustamiset ovat itsestäänselviä. Kunnioitus ja ymmärrys ovat tärkeitä puolin ja toisin.

 Ehdottoman tärkeää itselleni on ollut se, että elämä muokkaantuu uuteen malliin mikäli niin itse haluan. Vaikka se ei nyt ole sitä mitä haluan sen jonakin päivänä olevan, olen silti jollakin tasolla tyytyväinen. Olen onnellinen yhteisestä kodista, vaikka se ei Helsingissä olekaan. Olen onnellinen uusista ystävistäni täällä Turussa, vaikka paljon Helsingissä asuvia kaipaankin. Kiitollisuuden opettelu on ollut itselleni asia, joka on helpottanut vaikeina aikoina. Tottakai odotan myös sitä elämänvaihetta, kun meillä on yhdessä mahdollisuus päättää asuinpaikkamme – olkoon se sitten ulkomailla tai Helsingissä! Minulle on henkilökohtaisesti ollut kaikkein tärkeintä se, että Teemu on ymmärtänyt mikä tekee minut  onnelliseksi. Hän on myös hyväksynyt sen, että minä kaipaan asioita joita hän ei välttämättä tarvitsisi. Vaikka vastuu omasta onnellisuudestani on minulla, ymmärrys auttaa minua todella paljon. Täytyy olla sellainen olo, että minua on kuunneltu. Ehkä siinä piileekin se miksi tämänhetkinen tilanne on hyväksytty ja siihen mukauduttu. Tilanne olisi tietenkin täysin eri, mikäli suhteessa toinen määräisi kaiken. Meillä tuntuu määräävän yhtälailla molemmat – tästä seuraa paitsi tasavertainen parisuhde, myös toisinaan kovaa vallanvääntöä:D Aika opettaa meitä koko ajan ja suhteemme tuntuu muuttuvan sen mukana koko ajan tasapainoisemmaksi. Vaikka toisen oppiminen on pitkä matka ja oman itsensä vielä pidempi, voi siinä päästä eteenpäin. 

 Välillä olo on kuin kiukkuisella teinillä, kun tuntuu että kaikki ärsyttää. Huonoja päiviä tulee kuitenkin kaikille ja sopeutuminen on uuteen elämäntyyliin ja ympäristöön on toisinaan todella vaikeaa. Tiedän, että sitä se olisi kenelle tahansa muullekin. Nyt olen viimein hyväksynyt sen ja myös todennut, että teen elämästäni mahdollisimman minun näköistä ja oloista kuin vain suinkin tässä vaiheessa kykenen. En koskaan uskonut, että paikkakunnan vaihdos voisi aiheuttaa näin voimakkaita kasvukipuja. Asiat jotka ovat eri tavalla kahden kaupungin välillä, voivat ärsyttää suunnattoman paljon edelleen. Täytyy kuitenkin muistaa, että tarinassa on aina kaksi puolta<3 Onnellisuus viisarini nousee aina kun Teemu tulee treeneistä tyytyväisenä. Se on jotenkin niin konkreettista, sillä Teemun uran takiahan me täällä nyt asutaan. Siksi siihen on molempien panostettava omalla tavallaan. Elämästä ei tiedä, sillä tämä kaikki voi päättyä seuraavaan otteluun, tai sitten se voi jatkua vielä monta vuotta. Siksi on tärkeää ottaa elämä vastaan tässä hetkessä, sillä tämäkään ei kestä ikuisuutta. Tämä on myös mahdollisuus, jota ei elämässä anneta uudestaan. Toiset asiat elämässä voivat odottaa, toiset eivät. 

<3 -E