Ruokakriitikko ajaa itsensä loppuun

En enää tänä päivänä juurikaan valmistele eväitä. On ollut aika, kun en liikkunut kotoa ilman omia eväsrasioita. Urheilijan on monesti pakko ennakoida, joten nautin siitä, kun enää ei tarvitse. On ihanaa kun treeniä, tai ruokaa ei tarvitse enää suorittaa. Olen kyllä se, joka pakkaa aina esimerkiksi lentokoneeseen eväitä, sillä en pidä lentokoneruoasta lainkaan. Hetkiä siis toki löytyy, mutta liiallinen ennakointi tuntuu liian hallitsevalta.

Tänä viikonloppuna oli luvassa I Love Me -messut ja tajusin, kuinka elämä onkaan muuttunut. Aikaisemmin olisin pakannut mukaan omat eväät, mutta nyt sellaista ei tarvinnut miettiä. Tiesin voivani syödä messuilla fiksusti,  siellä hyviä vaihtoehtoja löytyy vaikka kuinka. Toinen isoin muutos aikaisempaan on se, ettei koko ajan tarvitse miettiä seuraavaa ruokailua, tai vastaavasti jännittää selviänkö ilman eväitä. Tästä elämää helpottavasta tavasta voi siis muodostua myös pienimuotoinen taakka.

Olihan se myös raskasta, kun esimerkiksi aamiaiselle ei voinut mennä mihinkään, koska kaikki piti mitata tarkkaan – tai siltä se silloin tuntui, koska kaikki mitä ei itse tehnyt, tuntui väärältä. Tämä voi tuntua hullulta, ellei sitä ole itse kokenut. Uskon monen kohdanneen näitä samoja fiiliksiä, mutta niistä ei vain puhuta, sillä ne hävettävät ja ulkopuolisille halutaan näyttää vain se kaikki hyvä. Tämä on varjopuoli myös ruokavalioissa, joita noudatetaan pilkulleen. Ruokavalioissa olisi hyvä muistaa käyttää maalaisjärkeä enemmän, kuin luottaa pelkästään laadittuun pohjaan. Se on kuitenkin monesti hyvin hankalaa ja siksi se aiheuttaa tietynlaista eristäytymistä ja ahdistusta syömisestä. Älä siis jätä elämättä elämää asioiden vuoksi, jotka eivät sellaista oikeasti vaadi.

Olen hyvin kiitollinen tänä päivänä siitä tasapainosta, jonka olen saavuttanut näiden asioiden kanssa. Vaikka en punnitse tai laske kaloreita, on sisääni rakennettu tietyt ruokailumallit. Automaattisesti vertailen mikä on itselleni paras annos. Terveys ja hyvä olo tulevat pääosin aina ykkösenä. En esimerkiksi välttämättä valitse sitä missä on eniten rasvaa, koska minulle tulee siitä usein huono olo. Sen sijaan valitsen aina annoksen, jossa on eniten kasviksia! Jos ravinto on puhdasta, se riittää minulle, makrot eivät ole niin kiinnostavia enää tänä päivänä. En kuitenkaan valitse tuotteita, joita en voi allekirjoittaa millään tavalla. Esimerkiksi sokeripitoiset välipalat (esim huonolaatuiset smoothiet), eivät tule valintoihini päätymään.

Valintani perustuvat usein terveellisyyteen, mutta myös siihen fiilikseen, sillä en pimitä itseltäni nautintoja. Voin paremmin näin ja tämä sopii minulle loistavasti. Ymmärrän myös hyvin sen toisen puolen, jossa elämä tuntuu olevan järjestyksessä ja hallitulta nimenomaan suunnitellun ruokailumallin vuoksi. En kuitenkaan itse kokenut sitä pidemmällä tähtäimellä hyvänä asiana silloin, kun se rajoitti normaalia elämää. Ruokailun tulisi kuitenkin olla yhteinen hetki ja parhaimmillaan se yhdistää ihmisiä, sekä tarjoaa elämyksiä jokaiseen päivään!

Ihanaa lauantai-iltaa. Täällä on ajeltu messuilta takaisin kotiin; pää täynnä ideoita, sielu täynnä kiitollisuutta ja iloa <3 Nyt taidan kaatua sänkyyn, sen verran kaikkensa antanut fiilis.

Love, E