Jatkuvasti saatavilla
Mitä mieltä olet, pitääkö koko ajan oikeasti olla saatavilla? Totuus kuitenkin on, että tänä päivänä me olemme jatkuvasti tavoitettavissa. Olen joskus miettinyt johtuuko tämä ympäristön vaatimuksista, vai koemmeko itse olevamme niin tärkeitä, että meidän pitää olla koko ajan online? Onko siis saatavilla olemisen rajaaminen meidän itsemme vastuulla, vai pitääkö meidän vain hyväksyä elämän olevan tällaista tänä päivänä?
Jatkuva informaatiotulva on erittäin kuormittavaa aivoille. Meillä ei ole kovinkaan usein hetkiä, jolloin keskittyisimme vain yhteen asiaan kerrallaan ja se on hyvin valitettavaa. Hyvinvoinnista puhuessa keskitymme usein fyysiseen harjoitteluun, uneen ja ravintoon. Unohdamme liian usein aivojen olevan meille elintärkeät, joten niistä pitäisi oikeasti muistaa pitää parempaa huolta. Aivojen huoltamisella en tarkoita vain syvähengittämistä, joogaa tai meditaatiota, vaikka nämäkin ovat erittäin hyviä. Kaikille ei ole luontaista heti alkuun aloittaa rentoutusharjoituksilla, vaan aivot kiittävät ihan yksinkertaisistakin asioista. Voit aloittaa aivojen huoltamisen esimerkiksi sillä, että alat tietoisesti rajaamaan omaa aikaasi. Päätät milloin olet saatavilla ja milloin et. Kunnioita omaa aikaasi ja tilaasi! Sillä on paitsi henkisesti positiivisia vaikutuksia, yltää sen hyödyt myös myös fyysiselle tasolle. Esimerkiksi kehon erilaiset jännitys- ja stressitilat laskevat. Vaivoja voivat olla mm.päänsärky, väsymys, ärtyneisyys, vatsavaivat, ummetus, yöpurenta, lihasjäykkyydet, makeanhimo jne.
Tämä kaikki kiire ja saatavilla oleminen konkretisoituu erityisesti kauppojen aukioloajoissa, somessa ja työkulttuurissamme. Kuntosalillekin pitäisi mennä ja sehän on tosiaan mahdollista, koska aukioloajat pyörivät monesti jo kellon ympäri. Silloin kun meidän pitäisi levätä ja palautua, on meillä jatkuvia houkutuksia pysyä hereillä ja aktiivisina. Elämme maailmassa, joka ei enää koskaan nuku. Silloin kun minä olen ollut ensimmäisessä työpaikassani jouduin pohtimaan tarkkaan milloin voin ottaa yhteyttä kolleegani työasioissa. Tänä päivänä yhteyttä voidaan ottaa milloin vain, vastuuhan on vastaanottajalla. Päätämme itse luemmeko viestin vai emme, jolloin se ei ole viestin lähettäjän vastuulla. Etätyö on erittäin hyvä ja vapauttava tapa saada tehdä töitä, mutta kuten kaikessa yleensä, myös tällä on varjopuolensa – töitä voidaan tehdä missä ja milloin vain. Myös velvoitteet olla saatavilla ovat silloin läsnä vahvemmin. Jokin vuosi sitten vielä sähköpostien lähettäminen yöllä oli jotenkin epäammattimaista. Nykypäivänä kukaan ei enää kiinnitä huomiota tällaisiin asioihin. Sehän on jokaisen oma asia, milloin työnsä tekee. Muistan kun olin joskus toimistoaikoinani sairaana, minun piti silti tehdä töitä kotona. Tätä ei olisi velvoitettu ennen etätöiden tuloa.
Milloin sinä viimeksi olet sulkenut tietokoneen ja kännykän täysin? Vaikka emme olisi koko ajan puhelimella, kuulemme jatkuvasti merkkiääniä. Ne häiritsevät vaikka emme aina sitä itse ymmärtäisi. Ne viestittävät meille sitä, että meillä on jotain mitä tulisi hoitaa. Automaattisesti nämä äänet jäävät pyörimään mieleemme ja ääni katkaisee meneillään olevan tapahtuman. Vaikka miellämme TV:n katselun viihteenä ja rentoutumisena, tulisi sekin toisinaan sulkea. Se vie läsnäolomme täysin. Toisinaan saatamme laittaa TV:n päälle vain taustamelun vuoksi. Emme osaa elää hiljaisuuden ja rauhan keskellä.
Vielä lopuksi haluan jakaa teille tapahtuman, joka pisti minut jälleen ajattelemaan, mihin olemme oikeasti menossa ja mikä tämän kaiken vaikutus on pitkällä tähtäimellä. Katselin muutama päivä sitten lähistöllä olevassa leikkipuistossa naista lapsen kanssa. Oli todella surullista katsoa, kuinka äiti oli omalla kännykällään koko ajan, samalla kun lapsi yritti useasti saada äidin huomiota. Uskallan väittää, että tämä äiti ei ollut ainoa tässä maassa. Haluan ehdottomasti itse kiinnittää tähän tulevaisuudessa huomiota. Myös lapsien läsnäoloon ja mielenlaatuun vaikuttaa paljon esimerkiksi se hiljennetäänkö lapsi aina Ipadin ja lastenohjelman avulla, vai kuunnellaanko hänen tarpeitaan ja ajatuksiaan aidosti. En kritisoi, mutta toisinaan heitämme vastuun sivuun liian helposti, vain koska se on tänä päivänä helppoa ja mahdollista. Meistä jokainen haluaa tarttua tähän joskus, mutta toisinaan sitä voisi vähentää.
Elämä on tässä ja nyt, joten älä anna muiden määritellä omaa ajankäyttöäsi. Sinulla on oikeus olla ajoittain myös offline.
Ihanaa sunnuntaita <3 -E
Luin uusimman kirjoituksesi ja tämä oli aivan mahtava!
Nykyään puhelimesta tehdään sinun elämä vaikka tosiasia on että puhelimen ulkopuolella tapahtuu kaikki elämä esimerkiksi luonto mitä on todella kaunis seurata.
Itse laitan joka ilta puhelimen kiinni ja avaan vasta seuraavana päivänä kun siltä tuntuu. Kirjoitan kiitollisuus listaa joka aamu koska huomaan että ihmisten kiitollisuus puuttuu ne ei nää sitä mitä kaikkea meillä täällä jo on tarjolla. Nämä pienet asiat avaa koko ajan omaa mieltä yhä uudenmille tasoille mikä on mukavaa.
Mutta huippu teksti!
Moikka Allu,
Ihana ja niin loistava tarina, kiitos sen jakamisesta. Näitä pieniä juttuja olisi hyvä meidän jokaisen löytää osaksi omaa arkea<3
Piristävää torstaita! -E
Olen niin kanssasi samoilla linjoilla! Tuntuu että tänä päivänä sinun pitäisi pystyä olla tavoitettavissa 24/7. Itse pidin kesällä reilu kuukauden somelakon, jonka myötä vähensin myös puhelimen käyttöä huomattavasti, teki niin hyvää. Antoi hyvin perspektiiviä arkeen. Pystyi olle enemmän läsnä, kokea ne pienet onnen hetket paremmin ja olla tavoitettavissa vain kun itselle sopi. Lakon jälkeen suljin ilmoitukset somesta ja laitoin nykyään laitan puhelimen viesti- ja sähköposti-ilmoitukset äänettömälle kotona ollessani.
Tuo mainitsemasi leikkipuiston äiti on hyvä esimerkki siitä miten paljon puhelin hallitsee meidän elämäämme. Itsellä on lapsia ja pakko myöntää, että olen välillä “hiljentänyt” lapsen puhelimen avulla, mutta yleensä vain jotta saisin itse tehtyä esim koulutehtäviä tai ruokaa perheelle. Somelakon aikana huomasin että sen lapsen voi myös “hiljentää” ihan silläkin että ottaa hänet mukaan ruuan laittoon, antaa hänen piirtää samalla kun itse teet muistiinpanoja jne.
Välillä tuntuu myös että jos elämässä tapahtuu jotain se “on pakko” jakaa somessa, muuten sillä ei ole merkitystä. Tuntuu että ihmisille on tärkeämpää kuvata hetket sosiaaliseen mediaan kuin kokea ne. Kuinkahan monta konserttia esim on tänä päivänä koettu älypuhelimen kameran linssin läpi?
Hienoa että otat asian puheeksi ja kannustat siihen että aina ei tarvitse olla tavoitettavissa, vaikka työsi painottuu paljon digitaaliseen ja sosiaaliseen mediaan.
Moikka V,
Hei kiitos kovasti kommentistasi, loistavia näkökulmia! <3 Jotenkin mahtavaa myös huomata, kuinka moni muukin huomaa samoja asioita omassa arjessaan ja mikä parasta, pyrkii myös muuttamaan näitä rutiineeja. Niitä on vain joskus vaikea nähdä ja tunnistaa kaiken kiireen ja suorittamisen keskellä.
Läsnäoloa ja aitoutta, sitä lisää <3 Kiitos. -E