Blogi hyvinvointi onnellisuus Perhe ja suhteet

Opettava rakkaus

eeviteittinen_elainrakkaus_olet_aina_siina

En voi uskoa meidän Lolan täyttävän tänä jouluna 12 vuotta. Minulle Lola on kuitenkin aina se sama vauva, jonka hain kennelistä Luhtikylästä. Se sama pieni käärö, joka söi hiuksia ja neuleen nappejani. Sama söpöliini, joka kömpi luokseni ja päätti ihan itse tulevansa meille. Lola on ikuinen lapsi, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Hän on enemmän kuin lemmikki. Tajusin erään keskustelun kautta Lolan olevan minulle yksi pisimmistä ystävyyssuhteistani. Eläimen ja ihmisen välinen suhde on hyvin ainutlaatuinen ja olen saanut kokea sen ensimmäistä kertaa elämässäni. Eläin ei koskaan jätä sinua, vaan voit aina luottaa hänen läsnäoloon ja rakkauteen. Heidän anteeksiannon, heittäytymisen ja pyyteettömyyden taidosta olisi meillä ihmisillä paljon opittavaa.

Lola on vilpitön, aito, antaa anteeksi ja rakastaa pyyteettömästi. Tuntuu etten voisi koskaan antaa hänelle sitä kaikkea, mitä olen Lolalta vuosien aikana saanut. Hän on ollut minulle maailman paras koira ja ystävä. Olemme kokeneet kaikki elämän myllerrykset ja kasvukivut yhdessä – voi Lollis parkaa! Sanotaan, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan – tämä pitää meillä kyllä ihan paikkansa. Lolassa on paljon samaa itsepäisyyttä ja innostusta kuin minussa. Toisaalta haluamme myös kovasti seuraa ja hellyyttä, mutta myös runsaasti omaa tilaa – öisin ei voi nukkua ihan kiinni, mutta peput vastakkain on ok. Rakastamme hyvää ruokaa, emmekä voi sietää kylmää. Komentelu ja määräily saa meidän karvat pystyyn! Pidämme pehmeistä asioista ja syömme iltaisin usein mielellämme porkkanaa. Myös kaali on hyvää. Olemuksemme on pienehkö, isosilmäinen ja lihomme helposti keskivartalosta. Rakastamme suukottelua ja usein intoudumme tunteiden vietäväksi. Voimme mököttää hetken, mutta annamme nopeasti anteeksi. Pidämme luonnosta ja erityisesti mökkeilystä, mutta toisinaan tykkäämme myös kaupungin vilskeestä. Viikonloppuisin tykkäämme oleilla myös kotona ja kölliä sängyssä hetkeä ennen aamiaista. Ulospäin voimme vaikuttaa varmoilta ja toisinaan hieman etäisiltä, mutta todellisuudessa olemme hyvin herkkiä ja syvällisiä tyyppejä. Ajatuksiamme on helppo lukea.

eeviteittinen_elainrakkaus_lola_perhe eeviteittinen_elaimista_hyvaa_oloa

Kuinka paljon koirissa on samaa kuin lapsissa? Kuinka paljon kasvatus vaikuttaa siihen, millaisia yksilöitä heistä kasvaa? Syvin persoona on meillä kaikilla jo syntyessämme, mutta eikö olosuhteet määrää yhtä paljon niin ihmisten, kuin koirienkin elämässä? 

Eläimet ovat terapeuttisia otuksia. Ne tuntuvat aina ymmärtävän meitä ja heiltä ei mene yksikään tunnetila ohi. Heidän läsnäolonsa laskee myös stressiä! He ovat yksinkertaisesti mielettömiä otuksia ja iso osa hyvinvointiamme. Ihmiset, jotka eivät ole koskaan kokeneet ihmisen ja eläimen välistä sidettä, voi olla vaikea ymmärtää suhteen syvyyttä. Koen sen olevan yksi merkityksellisimmistä suhteista, jonka aikana olen saanut kasvaa ihmisenä. Lola on opettanut minua rakastamaan ja huolehtimaan muista. Lolaa ei voi kukaan muu korvata ja pelkään koko ajatusta siitä, että jonakin päivänä häntä ei enää ole. Hän on maailman kiltein ja suloisin pieni tyyppi<3 Mutta kuten meissä kaikissa, myös hänessä on puolia, jotka eivät ole niin ihania. Silti ne tekevät hänestä juuri niin rakastettavan!

Me kaikki vanhenemme, emmekä ole täällä ikuisesti. Tajusin konkreettisesti elämän haurauden ja luopumisen tuskan siinä vaiheessa, kun saimme tietää Lolan sydänsairauden edenneen vuoden aikana todella pitkälle. Mitään ennusteita ei tietenkään lääkärit osanneet sanoa, joten en ole edes halunnut valmistautua luopumaan. Henkisesti on ollut kaikkein tärkeintä ymmärtää nauttia kaikista hetkistä tässä ja nyt. Me tietysti teemme kaikkemme, että hän olisi täällä meidän ilona ja onnena mahdollisimman pitkään.

Mutta kuten ei missään suhteessa, ei tässäkään ole ollut aina niin helppoa. Koirilla on oma tahto, vaikka kuinka heitä ohjaisimme ja kouluttaisimme. Minulle on myös ollut tärkeää, että Lola saa olla sellainen persoona kun on. Hänen ei tarvitse tykätä lenkkeilystä ja syömisen kanssa on toisinaan haasteita, ihan kuten lapsien kanssa useasti. Olen oppinut paljon itse siitä, kuinka tilanteisiin suhtaudutaan ja myös sitä, kuinka omaa pinnaa joutuu toisinaan venyttämään. Tuntuu että olemme viimein löytäneet yhteisen sävelen, eikä äidin ja tyttären välejä tunnu hiertävän juuri mikään. LOLA IS THE BEST<3

eeviteittinen_kotielain_koira_kasvattaa

 

Onko teillä karvaisia perheenjäseniä? (muitakin kuin miehiä) <3 -E