Pää alaspäin

Tekijä Eevi TeittinenPäivitetty 12.12.20172.2.2015Jätä kommentti

Täällä voidaan hyvin. Olemme saaneet tällä matkalla kokea ja nähdä paljon. Kuitenkin kaiken sen upeuden ohella tärkeimpänä kokisin sen sisäisen hyvinvoinnin. Se latautuu.

Maisemat, lämpö ja rentoutuminen ovat saaneet ilmeisesti aikaan tämän hassun olon. Täällä nimittäin nukuttaa! 11 tunnin yöunet valuvat helposti. Hassua on myös se, kuinka lihakset tuntuvat ihan uusilta. Kuoriutuukohan minusta supernainen vihdoin? Toivottavasti. Ajattelin kuitenkin malttaa pitää pienen treenitauon Losin puolella. Siellä on nimittäin niin paljon ihmeteltävää ja näitä ihmeitä on pakko ehtiä raportoimaan myös teille tiiviisti.

Viidakossa suhisee. Vanha armeija ajoneuvomme kolistelee kohti viidakon sydäntä. Välillä sitä miettii pysyykö tässä kyydissä vai ei. Selviydymme kuitenkin ihmeen kaupalla ja on aika seikkailulle. Olo on jo vähän kuin pesukoneessa olisi pyörinyt. Mutta tästä se vasta alkaakin.

Kiipeilyä, köyden varassa laskeutumista, köysiradalla roikkumista pää alaspäin, snorklaamista luolissa ja hyppimistä kirkkaaseen luonnon veteen. Tämä 3 tuntinen seikkailu oli aikamoinen kokemus, mutta myös todellinen treeni. Ei paitsi keholle, mutta myös mielelle. Oli pakko uskaltaa ja heittäytyä. Välillä piti tanssia macarenaa vaikka samalla piti keskittyä roikkumiseen köyden varassa. Yritä nyt siinä sitten. Seuraavaksi piti taiteilla itsensä tequila-radan läpi, jossa silta heilui kuin vimmattu ja itse sai esittää baletin pääroolia hyvin “taidokkaasti”. Opas nauroi vieressä katketakseen. Haasteita siis riitti.

Olimme oppaamme kanssa keskellä ei mitään. Hän oli vähän hullu, mutta hauska. Ei mikään perus opas paininaamarinsa kanssa. Rakastin tätä seikkailua erityisesti myös siksi, että siellä ei ollut muita ja paikkaa ei oltu “rakennettu”. Se vain oli ja me vain fiilistelimme. Selva Maya eco adventure is the place to be, jos kaipaa seikkailua joka on itseään varten. Annoimme oppaallemme päivän päätteeksi kyydin kotiin. Ihmettelenpähän vain, kuinka se normaalisti kulkee tuon 45 minuuttisen matkan päivittäin?

Lihaksia kolottaa. Outoa. Olo tuntuu jopa hakatulta. Olimme tosiaan edellisenä iltana ajamassa kartingia Cancunissa, joka otettiin ilmeisen tosissaan. Ajoin muuten talla pohjassa ja lihakset ovat ilmeisesti olleet mukana tässä hikisessä taistelussa. Se oli yksi siisteimpiä juttuja! Yllätin myös itseni olemalla tosi hyvä. En kuitenkaan uskonut tämän lajin olevan urheilua, mutta näköjään se onkin sitä. Kaasujalkakin osoittaa vähän mieltään. Se haluaa lisää. Toisin kuin Suomessa, täällä kypärähatut olivat pesyjä eivätkä haisseet Tohtori Sykerön päältä…

Olemme vältelleet parhaamme mukaan turistirysiä. Asuntomme ovat olleet ihania piilopaikkoja ja nyt viimeiset päivät vietämme ihmisten keskellä hotellissa. Autonkin luovutimme eilen, snif. Loma vetelee viimeisiään. Okei ahdistusta lievittää hieman se että huoneemme keskellä on poreamme ja all inclusive on aika hervoton juttu. Nyt siis syödään ja lillutaan. Kuulostaa ihan ok maanantailta.

Näkisittepä nämä jälkkärit! Söin eilen elämäni parhaimman herkkuakasan ikinä. Näin sen viereisessä pöydässä ja halusin sen. Onneksi halusin. Keksiä, kakkua ja jäätelöä kerroksittain. Älytön. Eilinen Super Bowl jännitys sai täydellisen päätöksen tämän jälkkärin ansiosta.

Canucn-Isla Mujeres-Playa del Carmen-Tulum-Playa del Carmen-Puerto Morelos-Cancun. Kiitos! Upeat kolme viikkoa kohta takana. Onneksi tämä ihanuus ei ihan vielä lopu. Losin seikkailu kestää vielä viikon ja sitä me kaikki olemme odottaneet jo aika paljon!