Askel parempaan tasapainoon
Ikuinen kysymys pyörii päässäni vuodesta toiseen. Kuinka saavuttaa elämässä todellinen tasapaino? Koska on henkisesti ja fyysisesti löytänyt sellaisen tilan, jossa on aidosti rauhallinen ja hyvä olla? Tämä on asia jota saa opetella ja harjoittaa läpi elämän, mutta parasta sen opettelussa on aidosti sen oppiminen pala palalta.
Minusta tuntuu meidän usein etsivämme jotakin – miksi? Onko se alitajunnan viesti jostakin syvemmältä sisältämme asiasta tai ajatuksesta, jonka mielemme sulkee pois. Onko se oman rauhan ja tasapainon löytäminen se kaikkien himoitsema aarre, joka on piilotettu jokaisen omaan elämänkarttaan?
Jos mietin elämääni taaksepäin, on nuoruuteni tosiaankin ollut aikamoista haahuilua. Olen kuitenkin aina ollut vahva persoona ja tienyt kuka olen ja mitä haluan. On pitänyt seurata elämää ja asioita, joita on siinä tilanteessa elämään toivonut. Todellisessa tasapainossa en ole vieläkään, mutta olen jo harjaantunut siinä paremmaksi.
Havahdun useasti lenkillä tai pimeää taivasta katsellessani tietynlaiseen kiitollisuudentilaan. Jokainen päivä on täynnä asioita, joista olla kiitollinen. Jokainen päivä tulisi ottaa vastaan sellaisena kun se meille tarjotaan tänään. Se on mielestäni yksi tärkeä asia oman tasapainon löytämiseen, sillä silloin elämästä poistuu ylimääräinen negatiivisuus ja viha. Se on välillä todella vaikeaa ja tätä mielentilaa saa harjoitella koko ajan. Toisena päivänä se onnistuu minulta paremmin kuin toisena, mutta aina pyrin muistamaan tämän.
Viha ja negatiivisuus kumoavat paljon positiivisia asioita, jonka vuoksi asioita ei kannata ehkä ajatella niin mustavalkoisina. Unohdetaan negatiiviset ja positiiviset asiat, kysehän on vain omasta suhtautumisesta. Ei erottelua, on vain sinun oma asenteesi ja mielesi. Ensimmäinen askeleesi; Ota vastaan kaikki mitä tämä päivä eteesi tuo, ilman erottelua negatiivisen ja positiivisen välillä.
Saatat huomata päivän päätteeksi pienen muutoksen itsessäsi. Ehkä et menettänyt malttiasi tilanteessa jossa tavallisesti palaisi päreet. Ehkä huomasit elämässäsi vallineeen energiatilan paremmin ja opit kääntämään sen suotuisammaksi itsellesi?
Upeaa uutta keskiviikkoa <3 -E
Asu – Adidas
Moikka Eevi! Haluaisin kysyä erästä asiaa, noin ihan ammattilaisen näkökulmasta. Minulla on jo pitkään ollut erinäisiä vatsavaivoja (ripulia, ilmavaivoja, turvotusta) jäänteenä vaikeasta syömishäiriöstä (anoreksiasta ja bulimiasta. Mulla on diagnosoitu ärtynyt suoli, johon on suositeltu fodmap-ruokavaliota. En ole kuitenkaan pitkäaikaisesti sitä halunnut noudattaa, sillä olen kasvissyöjä, ja ruokavalioni kutistuisi melkein olemattoman yksipuoliseksi. Olen myös kuullut, että jos eri ruoka-aineet syötäisiin eri aikaan (hedelmät erikseen, proteiinit erikseen omana aterianaan jne.) se voisi auttaa ilmavaivoihin ja turvotukseen. Onko tässä mitään perää? Ja mitä mieltä olet tällaisista rajoituksista ylipäätään? Itse olen kovin vastahakoinen näitä ruokavalioita noudattamaan, sillä tarkoitus olisi kuitenkin opetella enemmän sallivuutta syömisen suhteen, ei rajata kaikenlaista pois, ihan noin toipumisen kannalta. Toisaalta tämä alkaa olla jo fyysisesti melkein sietämätöntä. 🙁
Hei, suosittelen ravitsemusterapeutille menoa, joka on perehtynyt fodmap ruokavalioon (esim. Helsingissä Leena Putkonen, jolla kävin itse). Sain sieltä itse avun, koska fodmap:ia on hurjan vaikea yksin noudattaa. Kävimme mm. yhdessä läpi sallitut ja ei-sallitut ruoka-aineet. Ja kk ajaksi tiukka fodmap rajoitteet jonka jälkeen kontrollikäynti ja sitten aloin lisäämään ruoka-aine kerrallaan. Suosittelen!
Moikka! Sanat ovat aina kohdillaan kirjoituksissasi ja joka kerta niitä jaksaa lukea. Tätä asiaa olen itsekin kovasti pohtinut. Tuo jonkin etsiminen. Aina kun tuntuu, että saavuttaa “sen” niin tulee jälleen olo, että jotain puuttuu. Onkohan siis juuri kyse kirjoittamastasi tasapainosta? Vai löytyykö ihmiselle tilaa jossa hän olisi kokonaan tyytyvänen? Hmm mielenkiintoista.. 🙂 Syyshalit sinne❤️ (Terveisin: 15-vuotias suuntaa etsivä tyttö)
Haleja Nea <3 Kiitos ihanasta palautteesta ja ajatuksista. Niihin voi varmasti moni meistä yhtyä -E
Hei, Ihan samaa olen pohtinut, jälleen kerran…!
Minulle ainakin jatkuva ärsykkeiden tulva aiheuttaa rauhattomuutta. Vaikka kaikki on enemmän kuin hyvin, tuntuu että pitäis jotenkin olla tai tehdä lisää. Tahti tuntuu vaan kiihtyvän ellei peliä puhalla poikki.Jatkuva multitasking pitää kierrokset ylhäällä, vaikka rakastaisitkin kaikkea sitä mitä teet.
Olen huomannut että Ihan vaan jo se että keskittyy esim. bussimatkojen ajan kuuntelemaan rauhallista musiikkia, ei syödessään lue tai räplää mitään laitteita rauhoittaa. Ei siihen paljoa vaadita. Kunhan saa sen jatkuvan häsäämisen hetkeksi taukoamaan.Stressaantuneena ja kiireen keskellä tulee äkkipikaisena ärsyynnyttyä ihan tyhmistäkin jutuista. Ja samalla ohi lipuu niin paljon huomionarvoista!
Kuulostaa tutulta. Ihanaa että moni on kuitenkin selvästi löytänyt niitä tapoja rauhoittaa menoa ja mieltä yksinkertaisilla jutuilla 🙂 -E
Miten sattukin just tälle päivälle tää – on just se päivä kun nekin asiat, jotka ei yleensä hetkauta, keikauttaa kupin ympäri ?
Tasapaino on varmaan ikuisesti hakusessa kaikilla, joskus enemmän ja joskus enemmän. Se kun tuppaa olemaan erilainen eri vaiheissa elämää, ja toisaalta sen ymmärtäminen, että sitku ja mutku on niitä tyyppejä, jotka on aina läsnä, ja niiden kanssa pitää elää tänään, ja osata myös itse miettiä, mitkä asiat on oikeasti sitku tai mutku, ja mitkä on oikeasti musta itsestäni kiinni.
Ihan totta Minttu 🙂 -E
Pakko sanoa, että sä kyllä saat mut ajattelemaan elämää positiivisemmin! Siksi erityisesti tykkään lukea sun postauksia. Saan niistä motivaatiota ihan joka asiaan 🙂 Ja sun kuvat ovat aina niin ihania!
Haluisin kysyä, että mitä neuvoja antaisit tytölle, joka kärsii itsevarmuusongelmista parisuhteessa? Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta välillä jostain aivojen syvyyksistä tulee ajatuksia, etten ole riittävä tai tarpeeksi hyvä toiselle. Olen oppinut siihen, etten vertaa itseäni muihin enkä tunne enää, että olisin “huonompi” kuin muut. Siitä olen ylpeä, sillä vielä vuosi sitten oli vielä ihan tuskaa kun piti jatkuvasti olla vertaamassa itseään muihin. Mutta vielä on jokin polttava tarve toistuvasti kysellä mitä mieltä poikaystäväni on minusta. Vaikka tietoisella tasolla tiedän totuuden, enkä voisi parempaa poikaystävää toivoa. Siksi käy sääliksi, kun annan itsestäni kuvaa, etten arvosta tai usko toisen ihania sanomisia, kun pitää aina kysellä lisää. Ongelmia tästä ei meille ole tullut, hän on niin ymmärtäväinen, mutta itseäni sattuu kun nämä ajatukset/tunteet eivät lopu. Välillä niitä on enemmän ja välillä vähemmän. Tiedän, että pitäisi vain luottaa toisen sanaan ja uskoa itseeni, mutta tunnetasolla seon helpommin sanottu kuin tehty. Pahimpina päivinä mieleen on juolahtanut, että pitääkö mennä juttelemaan ammattilaiselle? Tai, että mikä minua oikein vaivaa, kun järki sanoo toista kuin mitä tunnen. Välillä vaikka järki sanoisi toisin -ja juuri niin kuin haluaisinkin ajatella, niin tulee tunne että on pakko ajatella tai toimia toisin (esimerkiksi juuri kysyä mielipidettä uudelleen ja uudelleen) tai muuten se tunne ei mene ohi.
Olen lukenut ja huomannut kuinka itsevarma ja vahva sinä olet ja ihailen sitä enemmän kuin mitään muuta. Joka päivä yritän kaikkeni, että tämä tilanne paranisi. Tuntuu vain loputtomalta odottelulta..
Ihana kommentti, kiitos Ansku <3Itselläni nuo samaiset ajatukset lähtivät pois ajan myötä ja varmasti myös oikea kumppani vaikuttaa asiaan.
On todellakin mahdollista elää parisuhteessa ilman tuota rasittavaa epävarmuutta. Se kuluttaa omaa jaksamista tosi paljon, tiedän sen itsekin hyvin.
Kovasti tsemppiä sinne ja riität juuri tuollaisena kuin olet! Muista se.
-E
Hyviä pohdintoja. Positiivinen elämänasenne on avain hyvään oloon. Yksi asia mikä tuo helposti negatiivisia ajatuksia: väsymys. Kunnon nukutut yöunet kirkastavat ajatukset ja olo on taas freessi. Siihen vielä aamutreeni päälle, niin johan elämä hymyilee. :))
Se on todellakin totta Sanna! Ehkä pahin kaikista. -E
Oli ihan hassua mutta samalla ihanaa tajuta että on löytänyt vihdoin rauhan,tasapainon jonka ympärille rakennetaan muu elämä. Pieni ylisuorittaja täällä elää edelleen ja tuskin poistuu koskaan, mutta kaottiinen impulsiivisuus ja rauhattomuus jossa aina painetaan jotain päämäärää kohti on kadonnut. Syykin tähän on aika selvä. Meni vain hetki tajuta minkälaisen rauhan se omalle mielelleen tuo. Meille syntyi tytär 5 kk sitten ja ollaan nyt perhe, jonka ympärillä elämä menee.Rauhallisemmin ja tasapainossa 🙂
Ihana tarina Kaisa, kiitos siitä <3 -E
Mistä ihmeestä oot löytäny tuon keltaisen adidas hupparin? ? Tahtoo samanlaisen.
Se löytyi ihan Stadiumista Helsingistä 🙂 Se on kyllä tosi kiva! -E