Hammaspeikkoja ja keijuja

*Yhteistyössä Oral-B

Minulla on jäänyt pienimuotoinen kammo hammaslääkäriä kohtaan. Uskon löytäväni täältä sielunsiskoja, joita kummittelee myös edelleen ne lapsuusajan hammaspeikot? Muut olivat innoissaan, kun minibussi tuli noutamaan meitä koulun pihalta. Minä olin kauhuissani, koska tänään se taas tapahtuisi. Se täti poraisi taas mun hampaita. Minulla on aina reikiä. Tämä johtui siis vain ja ainoastaan siitä, että pesin hampaani huonosti. Yksi asia siellä kuitenkin oli kiva juttu. Siellä sai laittaa aina ne makeat aurinkolasit ja piirtää liitutaululle väriliiduilla. Niin ja rohkeudesta sai aina sen kiiltävän eläintarran, jonka sai ylpeänä lisätä tarrakirjaan kotona. Ihania lapsen pieniä iloja! Myös hammaskeijun vierailu yöllä oli usein tuottoisa, ainakin 5 markkaa! Sillähän mentiin joko Tiimariin “tuhlaamaan”, tai kipsalle ostamaan 50 pennin karkkeja. Tällä palkalla suostuin luopumaan maitohampaistani. Lahjonta on ehdottomasti lapsenkasvatuksen viisauksia.

Kävin viimeisen kerran hammaslääkärillä 3-vuotta sitten. Sinnekin tuli mentyä vähän väkipakolla. Onnekseni minulta ei löytynytkään reikiä ja pääsin pois ilman hikilaikkuja paidassani. Kun sain tiedon mahdollisesta yhteistyötä Oral-B:n kanssa, olin toki innoissani, mutta samaan aikaan hieman kauhuissani. Luvassa olisi taas hammaslääkärikäynti. Ääk. Yksi positiivinen tarkastus takana ja turvana, uskaltauduin lähtemään haasteeseen mukaan. Kuten olen maininnut, hymy on ihmisen kaunein tai kauhein asuste. Halusin ottaa tämän yhteistyön vastaan, sillä suun hyvinvointi on tiiviisti yhteydessä meidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme.

Totuudenpaikka. Saavuin hieman hikisenä Kaivopuiston hammaslääkäriaseman vastaanotolle. Tämä pelokas tyyppi sisälläni sai kuitenkin väistyä nopeasti. Pelkoani laimensi huomattavasti ihastuttava henkilökunta, jotka ottivat minut ystävällisesti vastaan. Tuli olo, että he ovat aidosti kiinnostuneita minusta. Ehkä ne eivät satuta. Myös miljöö sai minut rauhoittumaan, sillä se oli kotoisa. Kaukana siitä steriilisestä, kaikuvasta tilasta vailla sielua. Siellä kuulin jonkun jopa nauravan! En juossut karkuun, vaan jäin jopa tyytyväisenä odottamaan vuoroani. Herranen aika, olenko jopa hieman innostunut?

Käynti hammaslääkärillä oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Jes, kaksi pyöreää nollaa putkeen – reikää siis. Olen oikeasti parantanut tapani hampaideni huoltamisessa. Huolellisuus kannattaa! Niin ja sitten kun sen harjauksen yhdistää vielä vessanpöntöllä istumiseen ja peilistä tuijotteluun, niin aika kuluu kuin siivillä. 

Oletko tarkistanut koskaan, kauan sinä peset hampaitasi? Olen nyt tässä viikon verran harjaillut Oral-B:n uudella Smart Series–sähköhammasharjallani ja tuijotellut tuota kelloa, johon ilmestyy harjausaikani ja hymiö – joko surullinen, tai iloinen. Olen saanut vastaan toistaiseksi vain hymyjä ja jopa silmäniskuja! Se kello on jotenkin palkitseva, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Tämä on nyt se minun liitutaulu värillisillä liiduilla! Taidan edelleen olla se pikkutyttö, jota innostaa pienimuotoinen palkitseminen. Hammaslääkärilltä ei tarttunut tällä kertaa mukaan tarroja, vaan iso kasa minikokoisia hammastahnoja! Tätä minä kutsuisin aikuisen palkitsemiseksi reippaudesta. 

Luulen että olen selättänyt sisäisen hammaspeikkoni vihdoin. Toivottavasti myös sinä olet pohtinut suun hyvinvoinnin vaikuttavan koko kehoosi. Kerron myöhemmin mitä muuta hammaslääkärikäyntini paljasti hyvinvoinnistani – tämä on mielenkiintoinen juttu, joten pysyhän kuulolla. 

Hymyile. Se tekee sinut ja hänet onnelliseksi <3 -E