KIEROT TIPUTIKKARIT
Järjestimme pääsiäisenä kunnon tipujuhlat meillä kotona. Olimme ajatelleet taas yhdistää kolme isoa pöytää yhdeksi pitkäksi ruokapöydäksi, kuten teimme joulunakin. Yhtenäisen ilmeen saa helposti tehtyä samanlaisilla pöytäliinoilla. Pääsin myös silittämään näitä pellavaliinoja – siihen sai kulutettua sitten ihan oman aikansa. Juhlia järjestellessäni täytyy miettiä paljonko aikaa mihinkin menee ja siihen päälle kannattaa AINA varata se tunti extraa. Kaikki ei koskaan mene kuten on suunnitellut. Ei siis tälläkään kertaa 😀
Aloitin valmistelut pöytien kattamisesta jo edellisenä iltana/yönä. Olen joskus hieman rasittava jopa omasta mielestäni, kun on pakko tehdä asiat loppuun asti – ihan sama paljon väsyttää. Jos kunnon juhlia ei koskaan järjestänyt, ei varmasti osaa ajatella kuinka paljon kaikkeen suunnitteluun, siivoamiseen, kaupassa käynteihin, koristeluihin ja leipomisiin saa kulutettua aikaa! Se on aika hullua, mutta onneksi hyviä juhlia muistellaan pitkään. Yhteinen aika ystävien kanssa on kuitenkin täysin korvaamatonta. 
Nyyttäriteema toimii hyvin, koska ihmisiä on usein sen verran paljon. Kaikki pääsevät osallistumaan, eikä koko prokkis jää muutaman ihmisen harteille. 25 tuolia tai tuolin tapaista saimme mahdutettua pitkän pöytämme ääreen onnistuneesti! Dan otti vetovastuun karitsasta ja rosmariiniperunoista, minulle jäi tiputikkarit ja koristelu. Tiputikkari-reseptin bongasin Maku lehdestä hyvissä ajoin ja innostuin erityisesti siitä että resepti oli merkitty tekstillä “helppo”. Tämän mä teen! Toinen selkeä uusi juttu oli hankkia suosiolla kertakäyttöasiat. Tiskone kun sattui nyt juuri menemään rikki samaisella viikolla. Onneksi Ikeaan voi ehtiä vaikka kello näyttäisi 20.30...
Väsäsin jokaiselle oman pääsiäispussukan, joiden tekoon olin (onneksi) innostunut jo viikkoa aikaisemmin. Sattuipa nimittäin niin, että meille eksyi ensimmäistä kertaa virpojia! Hirveä tsägä. Olisi kyllä hävettänyt antaa lapsille proteiinipatukoita ja purkkaa. Tämä miinus kaksi pussia tarkoitti kuitenkin sitä, että näitä pupupusseja ja karkkeja saisi käydä metsästämässä lisää. Kävipä myös niin, että vieraslistakin hieman venyi ja aterimia sai keräillä kaappien perukoilta asti. Tässä oli taas hirveä mäihä, sillä viimeinen puuttuva lusikka löytyi ja kattauksesta saatiin yhtenäinen. Luulenpa myös että pupupussukoita ei välttämättä ihan hirveästi ollut jäljellä ja nappasimme viimeiset yksilöt.
Tiputikkarit. Reseptihän oli helpoksi listattu ja homma vaikutti simppeliltä. Todellisuus osoittautui kuitenkin hieman toisenlaiseksi kun sain uskomattomalla tavalla poltettua kaksi satsia valkosuklaata! Suklaa näytti juuri sopivalta mutta kun tähän sekoitti keltaisen väriaineen, meni suklaa aivan tökötiksi. En halua käyttää tässä enää koskaan mikroa. Aloin oikeasti itkemään, uskotteko 😀 Olin niin väsynyt! Siinä vaiheessa jalkoja särki ja tuntui että silmäluomet haluaisivat jotain ihan muuta kuin juhlia juuri nyt. Vinkki; älä kuromita itseäsi juhlien järjestämisellä super väsyneenä. Dan toimii näissä tilanteissa aina niin hienosti. Tyyppi riensi valkoisen ratsunsa kyytiin ja palasi 7 minuuttia myöhemmin uuden valkosuklaalevyn kanssa (tässä välissä olin kokeillut kaikkea korjatakseni suklaata:D) Nämä ovat niitä sellaisia aitoja rakkaudellisia tekoja näiltä nykyajan prinsseiltä! <3 Homma oli taas näpeissä.
Valkosuklaa onnistui lopulta, mutta seuraava ongelma tuli eteen kun dominokeksit (eli tipun päät) piti kastaa valkosuklaaseen. Kuulostaa helpolta, mutta ei onnistunut sitten millään. Dominokeksit levisivät joka kerta ja lilluskelivat kipossa erinäisissä osissa. Tämän upean valkosuklaakastikkeen olisi kuulunut olla kauniisti ja helposti keksin päällä. Ei ollut. Kumpikaan meistä ei onnistunut saamaan yhtäkään Dominoa ehjänä ylös. Luovutin ja kuorrutin keksit vain päältä. Sain siis huijattua näille tipuille päät pienellä oikomisella. Sanonpahan vaan, että näihin “helppoihin” resepteihin ei ole meikäläistä luotu. Kerrankin yritin tehdä jotain muuta kuin juustokakkua. Huomaatteko muuten yhtään mitään yhtäläisyyttä lehden tipujen ja näiden minun “luovien” tipujen kesken? Ei ihan mennyt putkeen, mutta ainakin niistä tuli persoonallisia ja monikansallisia!
Juhlat menivät kuitenkin hyvin. Meikäläinen suhasi paikalle niissä tutuissa pinkeissä trikoissa 10 minuuttia sen JÄLKEEN kun juhlat olivat jo alkaneet. Meillä päättyi nimittäin 8 viikon Fitness Warrior-bootcamp ja halusin tottakai olla paikalla ihan kaikkialla 😀 Linda (naispuolinen prinssini) riensi ulko-ovelle housujen ja hiuslakan kanssa ja noita saatiin juhlakuosiin 2 minuutissa. Hommahan meni siis lopulta kuin elokuvissa! Neiti Teittinen riensi halaamaan vieraita eikä kukaan ehtinyt ajatella että olin tosiaan juuri hetki sitten rallittanut kotipihaan aivan hiessä.
Eli vaikka kaikki saattaa näyttää täydelliseltä ja tänne blogiin päätyy kauniita kuvia, saattaa hässäkkää olla ihan riittämiin taustalla 😀 Kattauksen kuin kattauksen löytää Tiger-myymälästä, sillä roinan määrä on loputon! Se ei koskaan petä.
Ps. Voisiko joku muu kokeilla tätä reseptiä?
Rentoa pääsiäistä -E
Tiedän niin tunteen juhlien järjestämispuuhassa. Oon vielä aina niin keskittynyt leipomiseen etten muista siivota sotkuja välissä ja keittiö näyttää kirjaimellisesti pommituksen kohteelta vielä kymmenen minuuttia ennen kun vieraita tulee yms. Yritä siinä sitten saada ittes näyttää ihmiseltä, siivota keittiö ja vahtia ettei vikat herkut (tai koko keittiö) pala. :DD Ja aina ajattelee, että tällä kertaa oon ajoissa… :DD
Joo apua 😀 Toi on niin kaameeta. Ei, koskaan ei opi -E
I so feel you – ootapa vaan ku pääset lasten synttärijuhlia ja sen sellaisia viettää ? mä itken joka helvetin kerta, että en järjestä niitä enää koskaan, ja joka ainoa kerta mä ihmettelen miksi se oon taas minä joka sen kaiken järjestää. Niillä lapsilla on nimittäin myös isä, ja kaiken lisäksi sillä isällä on ammattikorkeakoulututkinto tapahtumajärjestämisestä ja kulttuurintuottamisesta – MIKSI minä oon se, joka vääntää juhlat kutsuista kakkuihin, tarjoiluihin, leikkeihin ja loppusiivoukseen, ja se mies hakee korkeintaan yhen sipsipussin kaupasta?! Mä en ymmärrä. Tässä miehessä ei ees oo minkäänlaista ritarin vikaa, ei puhettakaan että yrittäisi tai tarjoutuisi apuun.
Mun tyttäreni kokeili joskus samantyyppistä keksitikkarijuttua kavereiden kanssa, ei toiminut. Mekin vaan voideltiin ne suosiolla ? mutta mä lupaan kokeilla jos tässä innostun käymään kaupassa ?
Voi ei Minttu 😀 Mä aloin hikoilla jo ihan vaan lukiessani tätä! Ei käy kateeksi. Koita ens kerralla sysätä sille kaikki vaan to do listalla kyselemättä mitään 😉 Voit sitten sanoa lapsille että kysykäää iskältä onko teillä synttäreitä vai ei! he-heee. Ei se kehtaa kuitenkaan sanoa ei. Jotenkin lohduttavaa että joku muukin (vaikka sitten pienet lapset) epäonnistuu tässä suorituksessa 😀
-E
Eevi, se likka täyttää tänä vuonna 11v, se mikään pieni lapsi oo enää (ainakaan omasta mielestään) ?
Suosittelen käyttämään ens kerralla suklaan sulattamiseen vesihaudetta 😉 Vie ehkä hieman enemmän aikaa kuin mikro, mutta koskaan ei ainakaan mulla ole suklaa mennyt sillä tavalla pilalle 🙂
Joo mä niin uskon tuon Reetta – tuossa kohtaa iski aikapaniikki ja hylkäsin koko ajatuksen :/ -E
Moi! Oisin vähän kysynyt vinkkiä että jos haluaa kesää kohti vähän kiristää kroppaa, mitä osa-aluetta kannattaa muuttaa, ruokavaliota vai treeniä? Vai molempia? Koen olevani jo suht hyvässä kunnossa kilpaurheilutaustan myötä, mutta haluaisin kesää kohti vähän kiristellä kroppaa.
Moikka Ansku,
Isoimmat muutokset saat ruokavaliosta, mutta liikunta muokkaa kehoa haluttuun suuntaan ja kannattaa ehdottomasti olla mukana! Muistaisin siis molempien tärkeyden, sillä terveyshyödyt tuplaantuvat heti <3 -E
Sulla kyllä on kirjoittamisen lahja! Kiitos jälleen mukavasti soljuvasta ja opettavaisestakin tekstistä 🙂 . Joo juhlien järjestämisessä on monesti “pientä” säätöä. Kyllä se monesti itkettää, kun käyttää ensinnäkin jonkun leipomuksen työstämiseen tuhat tuntia ja aineksiiin on kulunu miljoona euroa ja lopputulos on floppi. Byääh sitä itkun ja raivon määrää toisinaan. Ei auta, vaikka mies kuinka yrittää keksiä leipomuksistani tuolloin positiivista sanottavaa… Olen kuin bakechilla ?
Bakechilla, ihan huippu ? mä oon käyttänyt itsestäni termiä wifezilla, mutta tää lisätään ehdottomasti arvonimien listaan jatkossa. Villi veikkaus että pääsee loistamaan ja osoittamaan mahtipontisuutensa kaikessa suuruudessaan noin kahden viikon päästä, kun tässä residenssissä juhlitaan taas kerran yksiä synttäreitä…
haha siis KYLLÄ 😀 tämmöinenkin voi meikäläisestä kuoriutua! Kerro miten meni 😉 -E
Bakechilla- ihan loistava ilmaisu 😀 ihanaa että joku muukin on kokenut saman, oli sen verran hullun muijan fiilis 😀 -E
Vinkkinä keksien pysymiseen tikuissa paremmin kastamisen aikana; laita keksit jääkaappiin niin, että täyte viilenee hieman. Sen jälkeen kasta pelkkä tikku ensin sulaan suklaaseen ja paina tikku keksin täytteeseen ja laita keksi tikkuineen jääkaappiin jähmettymään. Toista tämä kaikille kekseille. Näin suklaa muodostaa jähmettyessään tulpan, joka estää keksejä putoamasta niin helposti. Hommaa helpottaa myös, jos keksiä tikkuineen ei tarvitse lilluttaa aivan vaakasuoraan alaspäin, vaan suklaa-astiassa olisi tilaa pyöräyttää keksi enempi viistoasennossa suklaassa. Myös tikun koostumus vaikuttaa pysymiseen, kokemukseni mukaan paperitikku pysyy ohuita puutikkuja paremmin. Nämä vinkit on toiminut itselläni, tsemppiä mikäli päädyt joskus kokeilemaan uusintakierrosta tipujen kanssa! 🙂
Ihana, kiitos näistä! Pakko kokeilla uudestaan vielä näiden vinkkien turvin 🙂 *peukku! -E
Hei! Ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen mutta olen 15 v tyttö. Tykkään todella paljon liikunnasta, salilla käyminen ei kuitenkaan nappaa. Kaikki kaverini käyvät kuitenkin salilla. Riittääkö näin nuorelle n.1-3 krt viikossa kotitreeni, n.2 krt viikossa ratsastus ja 2-5 krt viikossa erimittaisia ja eri sykkeellä tehdyt juoksulenkit. Kiitos jo etukäteen jos vastaat tähän. Ja kuinka paljon tämmöinen kasvava aktiivinen tyttö tarvitsee ravintoa?
Moikka Emma,
Salille ei ole mikään pakko mennä 🙂 Kaikki liikkuminen on hyvästä ja sitä kannattaa tehdä mistä tykkää itse.
-E
hahaha..jotenkin tuttua! Toinen hauska pakko-oire kun on lähdössä reissuun niin kämppähän pitää puunata ennen lähtöö, et mukava palata puhtaaseen kotiin <3 Kerrankin heräsin automaattisesti kolmelta yöllä et kylppäri pitää siivota! Ajatus piinas vaan pakkohan se oli mennä siivomaan..miehen ilme ku tulee kurkkaan mitä toinen tekee " mitä hel*** sä teet ? 😀 Mut kivan näköset tikkarit!
Heippa Eevi,
Kiitos ihanasta tekstistä ja blogistasi!! sulla on niin hyvä tyyli kirjottaa ja tykkään blogistasi koska se on oikeasti aito. Tässäkin suurin osa meistä lukijoista pystyy samaistumaam tohon juhlien järjestys juttuun?
Heippa Heidi,
Kiitos ihanasta kommentista, kiva kuulla <3 -E