Säänpelätin

Koitan löytää aina kaikesta niitä hyviä juttuja. Elämästä tulisi aivan liian synkkää, jos keskittyisin niihin huonoihin ja masentaviin juttuihin. Yksi isoin tekijä omaan mielialaani on tuo sää. Harmaata harmaan perään. Sitten sen lisäksi huomaan vielä pukeutuvani samaan väriin! Aivan kuin haluaisin vain kadota tuohon asfaltin ja sateen sekaan. No en halua! Kieltäydyn tästä. Tänään jutellessani ystäväni kanssa, kiinnitin samalla  asuihimme huomiota. Valkoista, mustaa ja harmaata. Molemmilla ja ihan kaikkialla! Ei mikään ihme jos masentaa hei. Haalin nyt siis kasaan värejä niin kadulle, kuin treeneihinkin. Jälkinmäisessä olen kyllä aika hyvä jo! 

Harvoin treenivaatteistani löytää mustaa. Tuntuu että siltäosin osaan hyvin kapinoida tätä Suomen ilmastoa vastaan, sillä olen aikamoinen maalaus usein salilla pomppiessani. Sama hihhuli olen lenkilläkin. Tässä taannoin ohimennyt mies huikkasikin, että makeet värit sulla. Vähän siitä tuli kiva mieli! Tuntuu että eihän suomalaiset ole noin suoria, varsinkaan lenkkipolulla. Siellä juostaan suut supussa ja tuijotetaan maahan. Varotaan katsomasta ketään silmiin ja väistetään melkein ojan kautta, ettei vaan olla liian lähekkäin.

Naama punaisena ja kirkuvan värikkäät trikoot jalassa pingon menemään säästä välittämättä. Värit jatkuvat varmasti sukkia ja vyölaukkua myöten. Ehkä ne karkottavat sen huonon sään? Se on minun aluettani, sen hallitsen hyvin. Kuosit ja värit on ihania ulkoiluvaatteissa ja ne piristävät kummasti heti. Olen säänpelätin.

Tänään minut sai hymyilemään muuan rouva, joka tepasteli vastaan iso hymy kasvoillaan ja päällään hänellä oli pinkki takki ja kirkuvan kiiltävät vihreät kengät. Eihän siinä voinut kuin hymyillä itsekin! Luvataanko ainakin hymyillä ja nauraa enemmän, jos noin rohkea pukeutuminen ei oikein innosta? Koitan myös ihan oikeasti pukea päälleni muutakin kuin mustaa ja harmaata, myös tuonne kadulle. 

Etsin pitkään tällaista välisään takkia, joka olisi riittävän lämmin, mutta ei liian kuuma. Oh, onnekseni sellainen viimein löytyikin ja olen kyllä todella onnellinen materialisti tällä hetkellä. Salille mennessä on nimittäin usein pientä (suurta) pulmaa tuon pukeutumisen kanssa, kun sää on keskivaiheilla. Onneksi minä en enää ole! Eipähän tarvitse hytistä kylmyyttä, eikä myöskään kylpeä hiessä. Pieniä iloja!

Tietäisittepä kuinka hankalaa aikaa tämä syksy on blogin tuottamiselle. Se on haastavaa ja aurinkoisena aamuna saa todellakin pompata sängystä ylös kamera sylissä. Pakko hyödyntää pienetkin valon pilkahdukset mitä meille siunaantuu. Haha, että semmoisia elämän murheita täällä 😉

Syksyn parhaat hetket liittyvät kuitenkin ehkä juurikin siihen pimeyteen. Tämä aika on jotenkin salaperäinen ja herkkä. Eilen kävelin täysin nuutuneena treeneistä kotiin, tottakai nälkäisenä kuin susi. Hengitin ja kuuntelin musiikkia. Se oli jotenkin siisti hetki, niin rauhallinen! Kynttilät ja teekupin kanssa sohvalle käpertyminen kruunasivat tämän päivän.

On tässä syksyssä hyviäkin juttuja <3 Kivaa viikonloppua kaikille -E

Kuvat Kira/ Blond Rivets