KIINNI KILOISSA
Jos meiltä kysyttäisiin valitsisimmeko sen unelma kropan vai onnellisuuden, ei valinta olisi vaikea. Aloin tässä itse pohtimaan omaa elämääni ja sitä koska olen ollut onnellisimmillani ja koska elämässäni on ollut taas enemmän sadepilviä kuin aurinkoa. Asiaa hetken mutusteltuani löysin vähän vahingossa oman johtolankani onnellisuuteni lähteelle. Seuraavaa oivallustani ei pidä käsittää väärin, mutta minun itseni kohdalla tämä pitää paikkansa; olen onneton ilman yhtään vatsamakkaraa.
Kehomme pyrkii aina siihen normaaliin tasapainoon, joka meille jokaiselle on luontainen ja henkilökohtainen. Hyvinvointini on itseasiassa kiinni nimenomaan niistä vatsamakkaroista, mutta ei kuten usein asian miellämme – en voi nimittäin elää onnellisena ilman niitä. Pääkopasta lähtee nimittän kaikki, eikä mieli ole yhtä avoin, aktiivinen ja iloinen rasvojen ollessa liian alhaiset. Moni on varmasti kokenut dieetin aikana vellovat kiukunpuuskat, takkuavan ajatuksenjuoksun ja apean mielen?
Puhun nyt hyvinvointirasvoista, en ylipainosta. En usko että kenenkään keho toimii optimaalisesti ylipainoisena, mutta sopiva luontainen kehon rasva on välttämätöntä positiiviselle ajattelulle, onnellisuudelle ja hyvinvoinnille – eikä pidä unohtaa, että meidän naisten keho tarvitsee tietyn määrän rasvaa toimiakseen. Hormonitoimintamme on huomioitava ja sitä on kunnioitettava. Liian alhaisilla rasvoilla kituuttelu voi mahdollisesti heikentää tämän toimintaa huomattavasti, puhumattakaan muista mahdollisista terveysvaikutuksista pitkällä aikavälillä.
Kehon tasapainoinen tila ja luonnollinen rasvaprosentti ei vaadi kikkailua, tuplatreenejä tai laihduttamista. Se vaatii kehon hyväksyntää, lempeyttä, sopivasti laadukasta treenaamista, ravitsevaa ruokaa ja rentoutta! Pingottaminen ei auta, sillä emme jaksa kulkea sen rytmissä loputtoman kauaa. On myös hyvä sallia vähän huonompiakin asioita itselleen, eikä aina laatia sitä kiellettyjen aineiden listaa – umpikujaan päädytään kuitenkin aina lopulta, jos emme saa itse päätäntävaltaa asioistamme ja haluistamme. Vaikka elän keskivertoa terveellisemmin monien valintojeni kautta, en ole “hifistelijä”, koska sellainen ei tunnu omalta jutultani. Sallin ruokavaliooni asioita, jotka eivät välttämättä ole aina parhaita vaihtoehtoja terveydelleni, muuta ne kuuluvat tasapainossa pysymiseen. Iso kuva ratkaisee.
Kun päätämme pitää kiinni kireästä kunnosta tai laihdutus-projektista, joudumme väistämättä kieltämään itseltämme tiettyjä asioita ja toisaalta myös vaatimaan asioita, joita emme aina edes haluaisi tehdä. Jatkuva kieltäytyminen ei kuitenkaan ole pitkäaikainen ratkaisu. Onneksi näiden valintojen tekeminen usein helpottuu, sillä niistä tulee vähitellen tapoja. Poimimme sieltä meille ne aidosti tärkeät asiat ja tavat, joilla on väliä meille. Siinä piileekin tämän jutun juoni! Kun valinnat ovat muuttuneet tavoiksi, ei meidän tarvitse kokea enää luopumisen tuskaa. Sen jälkeen on myös paljon helpompaa hyväksyä oma keho sellaisena kuin se on.
Oma kehoni rasvaprosentti on hakeutunut aina takaisin suhteellisen lähelle lähtötilannetta kisadieettien välissä. Vaikka kykenisin olemaan pienissä rasvoissa itsekuriani venyttäen, en halua tehdä sitä hyvinvointini ja onnellisuuteni kustannuksella. Enkä haluaisi, että sinäkään pyrkisit kehosi kanssa tilaan, joka ei ole sille luontainen. Anna kehosi kertoa sinulle koska on hyvä. Hyväksy peilikuvasi sellaisena kuin se on tänne luotu! Se ei missään tapauksessa tarkoita, ettet kohtelisi sitä hyvin ja näyttäisi hyvältä! Kyse on lähinnä omalle keholle luontaisien asioiden hyväksymisestä, ei mistään muusta. Näytät sitäpaitsi aina hyvälle kun tunnet olosi tasapainoiseksi oman itsesi ja kehosi kanssa <3 Olemme kaikki yksilöitä syystä.
Hyvinvointia tai onnellisuutta ei mitata rasvaprosentin pienuudella -E
Todella hyvä kirjoitus!
Paljonko Eevi sun rasva prosentti on nyt? Olisi kiva myös tietää mitä luokkaa rasvat ovat bikini fitneksessä kisakunnossa, noin suurinpiirtein? Siihen sinun ei toki omaa tarvitse kertoa. Olen aina ollut rasva kammoinen mutta sun tekstisi sai nyt miettimään, mitä turhista pienistä jenkkakahvoista on haittaa kun voi olla murehtimatta niiden olemassaoloa 🙂
Suoraan sanottuna, en tiedä yhtään. Veikkaan nykyisen rasvaprosenttini olevan alle kahdenkymmenen.
Kisakuntossa rasvat pyörivät bikini kilpailijoilla jossain kympin pinnassa, mutta tämä on myös ihan yhtä villi veikkaus kuin tuo nykyinen rasvaprosenttini.
Hieno kirjoitus Eevi! ❤ Kiitos sinulle.
<3
Ihana kirjoitus. Tuli niin hyvä mieli. <3
Ja minulle myös ihanasta kommentistasi, kiitos!
Osuit niin asian ytimeen, huippu hyvä kirjoitus!
Voisiko paremmin enää asioita ilmaista, hieno teksti! :)) se, mikä minulla erityisen hyvin pisti silmään oli tämä: “Kun valinnat ovat muuttuneet tavoiksi, ei meidän tarvitse kokea enää luopumisen tuskaa. Sen jälkeen on myös paljon helpompaa hyväksyä oma keho sellaisena kuin se on.”
Viime vuosina olen alkanut erityisen paljon kinnittämään huomiota syömisiini, liikkumiseen ja yleisesti elintapoihin, sillä olen halunnut hillitä ärtyvän suolen oireyhtymän oireita. Olen joutunut opettelemaan hirvittävän määrän uusia tapoja, esim syö väh.4h välein ja pidä aina mukanasi pientä evästä esim.banaania/riisikakkuja sekä vesipullo (!!), liiku joka päivä edes vähän ja väh pari kertaa viikossa rankemmin (jotta stressi ei sekoita vatsaasi), älä hotki mutta älä myöskään napostele jatkuvasti, äläkä missään nimessä syö omenaa, herneitä, suklaata, karkkia, roskaruokaa ja juo alkoholia saman illan aikana… kaikkea mikä ehkä saattoi silloin tällöin kuulua “entiseen” elämääni. Olin tuolloin jatkuvasti epävarma itsestäni ja inhosin jatkuvasti turpoilevaa ja kipuilevaa vatsaani, joka ei koskaan näyttänyt hyvältä (eikä varmasti niissä vehnäsokerihuuruissa tuntunutkaan). Mielessä oli jatkuvasti, että nyt alan liikkua, jotta näyttäisin paremmalta.
Siirtyminen uuteen tapahtui vähitellen yksi asia kerrallaan..aloin käydä salilla poikaystäväni opastamana. Ruokavaliosta jätin ensimmäisenä pois omenat ja ei-laktoosittomat tuotteet, sitten sipulit ja vaalean leivän, lopulta myös ruisleivän jota rakastan (paitsi nyt kun on tullut kauppoihin niitä vatsaystävällisiä, jee!) Alussa olin kauhuissanj, etten saisi syödä enää mitään tuttua, turvallista ja hyvää, ja koin suurta luopumisen tuskaa. Mutta nyt kun ruokavaliosta ja liikunnasta on tullut minulle tapa, on vointini parantunut huomattavasti! Olen saanut ruuasta ja liikunnasta ihan uudenlaista energiaa, sellaista, jota tämänkaltaiset fitness-blogit hehkuttavat, mutta jota koskaan en olisi itselleni kuvitellut saavani. Ja niin vain kävi, että hyvinvoinnista tuli minullle tapa ja jossa kehityn jatkuvasti ja löydän uusia juttuja, joiden avulla voin voida vielä paremmin. Ja nyt osaan olla paljon tyytyväisempi itseeni sellaisena kuin olen, sillä enää en mene salille ennen kaikkea ulkonäkö vaan hyvinvointi mielessä. 🙂
Kiitos eevi myönteisestä, ajatuksia herättävästä tekstistä !
Ihanaa luettavaa!!! Jatka samaan malliin!
Huippuhyvä kirjoitus täyttä asiaa!! 🙂
Kiitos! <3
yllättävä kirjoitus, mistä idea tuli? tai ylipäätänsä ideat kirjoituksiisi? ovat välillä niin syvällisiä ja tunteita herättäviä, hyvällä tavalla<3 "Hyväksy peilikuvasi sellaisena kuin se on tänne luotu!" pitäisikö vaikka on ali- tai ylipainoinen ikään kuin sallia se? ja entäs jos se sikspäk oikeasti tuo onnea/itsevarmuutta? itselläni ongelmana toisten ulkonäkökateus. kun en ole tyytyväinen omaan kehonkuvaani ja salilla näkee timmejä terveitä ja kauniita naisia iskee huonommuudentunne. voisitko tästä kirjoittaa? tämä postaus kuitenkin herätti miettimään ja hyvä niin.
Ihana postitus, kiitos! ❤
Oon todella samoilla linjoilla sun kanssa näissä asioissa! Itse olin aikaisemmin hyvin tiukka siitä, minkälaisia ruokia syön ja kuinka usein syön yms. Sitten kun kyllästyin tähän ja päätin, että lopetan ruuasta stressaamisen ja syön enemmän fiilispohjalta. Nyt oon laihtunut monta kiloa vaikka herkuttelen säännöllisesti. Musta tuntuu, että kun sallin itselleni kaiken saa mut tekemään parempia päätöksiä ja oikeestaa herkuttelemaan paljon hillitymmin kuin jos kiellän itseltäni liikaa. Myöskin liikunnassa pyrin tällä hetkellä lähinnä siihen hyvään oloon ja en lähde liian väsyneenä salille. Musta tuntuu, että tällä tavalla musta on kokonaisuudessa tullut paljon onnellisempi ja painoa on tippunut oikeastaan huomaamatta! Kiitos sulle tästä blogista. Oon saanut tosi paljon motivaatio siihen oman tasapainoni etsimisen täältä sun blogistasi. 🙂
Monesti suorittamisen ja tavoitteiden keskellä unohtaa itsensä kuuntelun. Uusi tapasi suhtautua niinkin tavalliseen asiaan kuin syömiseen on selvästi tuottanut tuloksia ja ennen kaikkea ehkä henkinen puoli voi nyt 100 kertaa paremmin? Hyvinvointi ei suinkaan ole vain jotain sellaista jonka voi nähdä peilistä, vaan jotain jonka voit tuntea vain sinä itse. <3 Jatka samaan malliin ja ihanaa viikonloppua!
Moi! 🙂 Ihan kuin olisi tullut omasta päästä nää sanat. Olen pohtinut samankaltaisia juttuja viime aikoina. Itselläni olo on selkeästi parempi ja jotenkin luonnollisempi kun on se “vatsamakkara” tai vaikka kaksikin. Samaistun. Kiitos tästä postauksesta!
<3