Miksi naiset kääntyvät toisiaan vastaan?

Olen tässä pohtinut naisten välisiä suhteita ja sitä kuinka me toisiimme suhtaudumme. Meillä on pyrkimys ja tarve nostaa naisten asemaa ja näyttää, kuinka me pystymme myös menestymään siinä missä miehetkin. Halusta huolimatta yksi asia tuntuu menevän silti pieleen. Ammummeko itseämme nilkkaan tajuamatta sitä? Monet naiset ovat hyvin itsenäisiä ja tuntuvat jopa painottavan sitä ehkä liikaakin. Toisinaan se saattaa mennä yli ja kääntyä itseään vastaan. Sitä saattaa kokea jäävänsä yksin niin töiden, kuin vapaa-ajankin osalta. Muiden on vaikea lähestyä, jos toinen tuntuu liian itsenäiseltä. Miksi tukea on vaikea ottaa vastaan, tai jopa antaa sitä?

Tässä asiassa me emme ole yhtä avoimia kuin miehet. Me haluamme liian usein tehdä asiat yksin, koska liitämme sen helposti pärjäämiseen. Oikeasti meidän pitäisi ottaa hieman mallia miesten toiminnasta tässä kohtaa; olla kaikkien kaveri ja hyvä tyyppi. Auttaa toisia ja nostaa toisiamme. Tehdä yhdessä. Siinähän miehet ovat todella hyviä! He myös puhuvat paljon suoremmin toisilleen. Kyllä, me olemme jotenkin monimutkaisempia.

Viimeaikoina on ollut paljon pöydällä naisten välinen kilpailu ja erityisesti kateus. Meistä jokainen on syyllistynyt näihin joskus, mutta jokainen tietää kuinka turhanpäiväistä se on. Se ei anna mitään kenellekään, vaan aiheuttaa ahdistusta ja itseluottamuksen laskua. On hyvä muistaa, kuinka toisen tukeminen ei ole koskaan sinulta itseltäsi pois. Ei edes silloin, jos tavoite elämässä olisi sama. Isot asiat tehdään yhdessä. Kukaan ei ole oikeasti menestynyt yksin.

On väärin ajatella itsenäisyyden olevan sama asia kuin yksin oleminen, tai tekeminen. Itsenäisyyteen kuuluu myös uskallus jakaa asioita. Oikeasti vahvat naiset eivät tee asioita yksin, vaan yhdessä. He ovat usein avoimia ja pelkäämättömiä. Usein myös kokemus on tuonut varmuutta, joka näkyy ulospäin. Epäonnistumisesta on tehty myös liian vaarallista – mitä sillä sitten on lopulta väliä?

Pelkäämmekö me hylkäämistä ja torjutuksi tulemista? Onko se syy siihen, miksi olemme hieman arkoja toisimme kohtaan. Lapsena meidän ei tarvinnut pohtia tällaisia asioita, sillä silloin tiesi varmasti kuka on kaveri. Olemmeko saaneet nenillemme liikaa ja kyynistyneet?

Maailma ei mene eteenpäin sillä, että teemme yksin asioihin. Eikä edes sillä, että rakennamme muurin ympärillemme. On varma, ettei siitä tule kukaan läpi, mutta on myös aivan varmaa, että paljon hyviä asioita valuu hukkaan. Meissä on yhdessä paljon enemmän. Miksi silti liian usein kateus ottaa vallan ja toimimme juuri päinvastaisesti mitä aidosti haluaisimme? Vai pelkäämmekö ehkä toisiamme? Heräsi niinkin hassu kysymys ; Mitä jos miehiä ei olisi? Olisimmeko enemmän sovussa ja vähemmän kateellisia? Puhaltaisimmeko helpommin yhteen hiileen? Siinäpä vasta pohdittavaa.

Tämän ajatuksen voimin olen tehnyt paljon muutoksia tänä syksynä. Eilen illalla julkaisin IG-tililläni kuvan, jossa hain treenikavereita Turun alueelta. Halusin perustaa avoimen treeniryhmän, jonne kaikki naiset ovat tervetulleita. Meistä vain harva haluaa treenata yksin, joten mikä olisikaan parempi tapa inspiroida ja innostaa toisiamme kuin treenit muutaman kerran viikossa! Ihan yllätyin, kuinka paljon innostuneita, upeita naisia laittoi tähän hakuuni vastauksia<3 Olen vastannut 43 viestiin aivan fiiliksissä!!! Ehkä nämä pienet jutut on niitä, joita voisimme viljellä useammin.

“BEHIND EVERY SUCCESSFUL WOMAN

IS A TRIBE OF OTHER SUCCESSFUL WOMEN, WHO HAVE HER BACK”

<3 -E