Kulissien takana
Saan itseni aina välillä kiinni tavasta, josta haluaisin meidän kaikkien pääsevän eroon. Huomaan tekeväni haparoivia johtopäätöksiä ja sitä kautta tuomitsevani ihmisiä sen perusteella, mitä saatan nähdä tai kuulla jossakin. Puhun nyt sosiaalisesta mediasta ja siellä tapahtuvasta tulvasta. Pysäytän itseni usein juuri siihen hetkeen, sillä tiedän kuinka vääränlaisen kuvan ihmisestä voi saada näin pintapuolisen tulkinnan perusteella. Se on joko huonompi tai parempi, mutta joskus se kohtaa myös todellisuuden. Harvemmin kuitenkin, sillä kukapa ei haluaisi viestiä ulospäin vain hyvää? On tärkeää näyttää maailmalle olevansa hyvä ihminen ja elävänsä onnellista elämää. On tärkeää näyttää hyvältä ja ponnistella koko ajan uusien saavutusten perässä. Oletko koskaan miettinyt kuinka monta naamaria sinulla on kaapissasi? Kuinka naamarit vaikuttavat muihin ihmisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin?
Meidän pitäisi oppia näkemään toiminnan taakse niin mediassa, kuin ihan tavallisessakin elämässä. Helppoahan se ei ole, mutta ehkä tärkeintä on kuitenkin muistaa olla tuomitsematta ketään esimerkiksi otsikoiden perusteella. Olen tehnyt päätöksen joskus, etten ota kantaa muiden tekemisiin niin kauan, kun en niistä oikeasti mitään tiedä. En halua muodostaa ennakkoasenteita tai mielikuvaa ihmisestä näiden perusteella. Tiedän millaista ryöpytystä ihmisistä saa aikaiseksi ja kuinka sanoja, tilanteita tai tekoja voidaan värittää monella eri kynällä. Perustan mielipiteeni mieluummin siihen, kuinka joku on minua kohdellut.
Se että hyväksyy itsensä ei tarkoita sitä, että pitäisi itseään täydellisenä, vaan itseasiassa se on ihan päinvastoin. Sitä tiedostaa hyvin omat heikkoudet, mutta ei anna niiden hallita, vaan hyväksyy niiden olemassa olon. Täytyy osata käyttää omia vahvuuksia ja olla aito oma itsensä. Jokainen on keskeneräinen ja tulee olemaan sitä aina. Tärkein huomioni on se, ettei koskaan voi miellyttää kaikkia. Miksi siis olisit jotain muuta kuin olet oikeasti? Onko naamarin päälle vetäminen edes kannattavaa? Kulutat itsestäsi energiaa turhaan, etkä välttämättä koe saavasi olla oma itsesi koskaan. Pahimmassa tapauksessa ympyröit myös itsesi “väärän tyyppisillä ihmisillä”, vaikka se ei kuitenkaan tarkoita kenekään olevan vääränlainen. Se vain on huomio siitä, että saatat olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät palvele sinun hyvinvointiasi kovin hyvin. Oikeiden ihmisien parissa saat olla sellainen kuin olet, koet arvostusta, saat hyväksyntää ja energiasi paranee.
Sanotaan että ihminen voi olla kahdessa tilanteessa täysin oma itsensä. Nukkuessaan ja ollessaan yksin tyhjässä huoneessa. Jos näin olisi, tarvitsisin ihan hirveästi aikaa tuolla tyhjässä huoneessa, tai vastaavasti minun pitäisi nukkua ihan hirveästi. Onko minulla siis asiat ihan kivasti? Onko lähelläni heimolaisia jotka ymmärtävät? Teenkö töitä ihmisten kanssa, joiden kanssa koen voivani olla oma itseni? Onko perheeni minua kohtaan rohkaiseva ja salliva? Sanoisin, että enemmistö on heitä. Siksi tasapaino on helpommin säilytettävissä.
Huomaan nopeasti energiatasojen laskevan, jos joudun pukemaan päälle naamarin, jota en haluaisi. Toisinaan taas pukiessani tilanteeseen sopivan naamarin, saattaa olo kummasti myös parantua. Ehkä jujuna on se, kuinka niitä käyttää; fiksusti vai itseään kuluttavasti? Koska se on korrektia ja tilannetta palvelevaa, koska taas vain ja ainoastaan oman itsensä huijaamista? Epäaitous ja esittäminen loppuvat aikanaan, joten mitä sitten jää jäljelle?
Persoonani on mitä on, osaa siitä pystyn ohjailemaan, toisia piirteitä taas en. Se on vaikeaa erityisesti silloin, kun toivoisi kykenevänsä olemaan jossakin tilanteessa toisenlainen. Jotenkin sen on kuitenkin oppinut hyvin pienin askelin hyväksymään, ettei se ole aina mahdollista. Olen erilainen kuin joku muu. On myös hyvä muistaa, että myös minä kykenen johonkin mihin hän ei.
On hyvä pohtia onko naamarisi aina hyvä asia. Koska se on välttämätön ja koska se taas kannattaisi mieluummin laskea alas? <3
