Muut tietävät aina paremmin

Muut tietävät paremmin. Jopa sinun asioistasi. He tietävät mikä on sinulle parasta ja mistä tulet onnelliseksi. Olen saanut lukuisia neuvoja elämäni aikana muilta ihmisiltä, kuten meistä varmasti kaikki. Useimmat ja parhaat neuvot ovat tulleet vanhemmilta – tosin nämä neuvot eivät usein lopu vaikka kuinka aikuinen olisikin. “Älä hanki parisuhdetta”. No sitten kun sellaisesta pysyttelee kaukana, kysellään onko ketään sulhasehdokkaita. Sairaan hullua eikö? Ne ei haluu, mut haluu kuitenkin. Mutta he haluavat aidosti meidän parasta, mutta haluavatko kaikki neuvoja tai mielipiteitään jakelevat sitä oikeasti? 

Me itse tiedämme olemmeko onnellisia ja mitkä asiat, tai ihmiset saavat meidät voimaan hyvin. Kukaan ei voi koskaan ulkopuolelta tietää koko totuutta, vaikka he usein niin luulevatkin. Me tiedämme, mutta miksi silti nämä muiden epäilykset saavat meidät epäilemään omia valintojamme? 

Asioistani tunnutaan tietävän paljonkin, vaikka todellisuudessa puihin menee ja kovaa. Olen saanut lukea lehtien sivuilta asioita elämästäni, jotka eivät pidä paikkaansa. Julkisuudessa työskentelyni vuoksi myös yksityiselämääni revitään toisinaan hyvin mielellään. Minulta ei kysytä, haluanko että minusta kirjoitetaan otsikoita. Sanojani saatetaan vääristellä, jotta otsikoista saadaan mahdollisimman mehukkaita. Sivulauseestani muodostetaankin päälause. Olen tehnyt jotain mitä en ole tehnyt. 

En tunnista itseäni monenkaan jutun takaa, mutta monet muodostavat minusta kuvan näiden perusteella. Eikä tämä ole kenenkään vika, itsehän olen työni valinnut. Toisinaan kuitenkin ajaudun tilanteisiin, joissa joudun puolustamaan itseäni ja valintojani. Perusteleminen tuntuu väärältä, mutta pakolliselta. Joskus on myös välttämätöntä antaa olla. Toisinaan sodat ovat sellaisia, joihin ei vain yksinkertaisesti kannata lähteä tuhlaamaan omaa energiaansa. Tämäkin on vahvuus itsessään, jos kykenee olla välittämättä.

Julkisuus on työkalu ja välttämättömyys omassa työssäni. En yksinkertaisesti voi päättää mitä asioita siitä otan, vaan se kaataa niskaan hyvän lisäksi huonoakin. Siinä on todellinen varjopuolensa. Muut luulevat tietävänsä, mutta eivät kuitenkaan tiedä. Olen hyväksynyt sen, ettei kaikkeen pysty vaikuttamaan – vaikka kyseessä olisikin minun elämäni.

Tärkeintä on kuitenkin aina tietää kuka itse on mitä edustaa, sillä kukaan muu ei kykene horjuttamaan meitä yhtä lujaa kuin me itse. Kaikkia et tule koskaan miellyttämään, joten toivottavasti miellytät ihmisenä itseäsi. 

Jos haluan tietää jotakin, kysyn. En turhaan painota lähimmäisilleni puhumisen ja kysymisen tärkeyttä. Kukaan ei voi tietää, jos ei puhuta. Väärinymmärryksiä ja sitäkin enemmän olettamuksia syntyy väärin perustein. Keskustelkaa niiden tärkeiden ihmisten kanssa avoimesti ja yhtälailla muistakaa kysyä. Näin rakennetaan kestäviä siltoja, joita pitkin kavutaan kaiken sen ikävän yläpuolella.

Tämä ilmiö koskettaa meistä ihan jokaista, olit sitten kuka tahansa. Käydessäni keskustelua aiheen tiimoilta, en osannut antaa kuin yhden järkevän selviytysmiskeinon; kuuntele ja luota itseesi. Jos asiat mitä teet tuntuvat oikeilta ja tekevät sinusta onnellisen, toimi niiden mukaan. Se on ainut keino selviytyä tästä viidakosta. Viidakosta kannattaa myös etsiä ne aidosti hyvät tyypit, jotka tukevat sinua tuli eteen mitä tahansa.

Rakkautta, E <3