Missä Fit-elämän noudattaminen yleensä menee pieleen? Monilla meistä on näitä sudenkuoppia, joihin tiedämme tipahtavamme aina välillä. Urheilemme, syömme terveellisesti ja noudatamme muutenkin suheellisen terveitä elämäntapoja. Kuitenkin tulee niitä hetkiä, kun vedetään alamäkeä polvet ruvella. Usein kuulee jonkun sanovan “kun nyt meni herkutteluksi, antaa mennä sitten kunnolla”. Vähän huono juttu kuulkaas. Onhan se vähän eri juttu syödä kaksi palaa suklaata kuin kaksi kiloa. Tästä “antaa mennä”-ajatuksesta olisi hyvä päästä pois, ja opetella hieman erilainen ajattelumalli. Kun ajatus päässä on se, että tämä tämä ja tämä on kiellettyä, tottakai haluat sitä. Sen sijaan ajatus, että kaikki on sallittua tuo jopa parempia tuloksia. Tässä se toki vaatii sen, että motivaatio on kunnossa ja omat valinnat järkeviä. Niille, joiden motivaatio ei ole alkuunkaan kunnossa, yleensä harrastavat tätä totaalikieltäytymistä – Se kestää hetken ja sitten menee taas pipariksi. Morkkis on paha vihollinen, joka syö sinut elävältä. Pohdi omaa ajattelumalliasi ja löydä tuloksia sitä kautta.

Naisilla vaakaan tuijottelu on myös vähän liian yleistä. Älkää oikeasti tuijottako niitä lukemia, katsokaa mieluummin meneekö ne shortsit jalkaan enää vai ei. Onko hyvä olla? Menee varmasti viimeisetkin motivaation rippeet siinä kun tuijotellaan jotain lukemia. Muistutuksena, lihas painaa enemmän kuin läski. Vaaka saattaa olla ihan ok esimerkiksi painonpudotus-projekteissa, mutta valitettavasti liian usein tämä ei ole kuitenkaan se. 

 Lasketko joka päivä syömäsi kalorit? Eikö se vasta olekin puuduttavaa?! Mikset mieluummin noudattaisi ruokavaliota, jossa kalorit on jo laskettu. Vähemmän stressiä ja päänvaivaa! Ja varmempia tuloksiakin. Monen on helpompi syödä oikein kun kaikki on tarkkaan määritelty ja paperilla. Tällöin, ei tule mitään vaihtoehtoja ruoan suhteen. Sitä syödään, mitä tässä nyt lukee. Toiset eivät laske kaloreita – koska ei tarvitse. Järkevät valinnat ja oma tieto-taito vie pitkälle tässäkin. Mutta kun sitä ei ole, on helpompaa tehdä niinkuin käsketään. 

Kesä alkaa olla kohta ohitse ja moni huomaa höllänneensä vähän liikaa kesällä. Kiloja on saattanut kertyä ja nyt niistä halutaan eroon. Kuntosalit alkavat taas täyttyä ja jumpissa ei riitä paikkoja kaikille. AH, ihanaa aikaa. Tämä norsulauman rynnistys tapahtuu kaksi kertaa vuodessa – syksyllä ja tammikuussa joulun jälkeen. Onhan tämä aika hassua? Onko painon hallitseminen oikeasti näin vaikeaa? Eikö olisi itselleenkin helppoa pysyä läpi vuoden suurinpiirtein ruodussa eikä vetäistä älyttömiä diettejä joita saa lukea taas kohta lehdistä. 

Kaikkihan lähtee sinusta itsestäsi. On aivan äärettömän helppoa sysätä vastuuta muiden niskaan ja kaikkeen löytyy aina hyvä selitys. Niin moni asiakas sanoo, että tarvitsee jonkun joka potkii perseelle. Joo, kyllä mä voin potkia, MUTTA. Personal Trainer antaa sinulle työkalupakin. Sinun tehtäväsi on käyttää niitä työkaluja, jotka sinulle on annettu. En minä voi ottaa pois ruokaa suustasi, enkä tehdä treenejä puolestasi. Kukaan muu ei voi rakentaa motivaatiota sinuun! Vimma näillä ihmisillä kestää muutaman viikon, mutta jossakin vaiheessa se karahtaa kiville ja kovaa. Jos sisäinen motivaatio ei ole kunnossa, ei hommasta tule yhtikäs mitään. Ulkoinen motivaatio on myös hyväksi, ja tukee tavoitetta. Mutta jos tavoitteet ovat ainoastaan ulkoisia, todennäköisesti epäonnistut. 

Sisäinen motivaatio vs. ulkoinen motivaatio

Sisäinen motivaatio on enemmän taito-, ja prosessisuuntautunutta toimintaa, joka keskittyy toimintaan ja käyttäytymiseen. Tämä keskittyy valmiuksiin ja prosessiin. Näistä asioista seuraa;

• Tuntuu hyvältä
• On hauskaa
• Minä haluan
• Minä opin
• Tässä ja nyt

Ulkoinen motivaatio sen sijaan on enemmän tulosorientoitunutta ja keskittyy lähinnä lopputulokseen eikä itse prosessiin.

• Terveydentila
• Painonpudotus
• Tulos myöhemmin
• Minun PITÄÄ/PITÄISI

Mitä luulette kummalla ajattelumallilla onnistuu todennäköisemmin? Ulkoisiakin motivaattoreita on hyvä olla, mutta painoarvo tulisi kuitenkin olla sisäisillä asioilla.

Naiset tekevät tätä usein. Pudottavat energiansaantia yhä pienemmäksi ja liikkuvat kuin hullut. Pystytkö tekemään tätä läpi elämäsi? ET. Siksi siinä ei ole oikeasti mitään järkeä, lähinnä kulutat itseäsi. Pyri siis tilaan, jossa voit olla läpi elämän. Aloitit juuri herkkulakon, kestääkö se koko elämäsi? Veikkaanpa että ei. Onko siinä siis mitään järkeä? Hae mieluummin kohtuus kaikkeen, äläkä heittäydy totaalikieltäytyjäksi aina joulun jälkeen. Läskit tuppaavat palaamaan bumerangina. 

Tekosyitähän meillä ihmisillä riittää. Katsoin jokin aika sitten sattumalta jenkkien Suurinta pudottajaa. Mies, jolla oli todella iso urakka edessään pelkästään jo painon pudottamisen suhteen. Puhumattakaan siitä, millaisia esteitä hänelle tuli vuoden aikana, jotka olisivat voineet todella hyvin pilata tämän matkan. Häntä ei kuitenkaan pysättänyt edes oman lapsen kuolema eikä työttömyyskään. Siitä miehestä voisimme kaikki ottaa mallia, millainen motivaatio ja asenne hänellä oli! UPEAA! Hän todella halusi pudottaa painoansa, olla terve ja onnellinen. 

 Kiitos kaikille lukijoilleni antamistanne palautteista! Toiveita on myös kirjailtu, joten niitäkin luvassa taas pian  😛 Mukavaa viikkoa kaikille!

– Emppu