Pohjalta korkeuksiin

“Vedät puoleesi sitä mitä lähetät”. Taitaa olla aika tuttu lause meille monille, mutta silti sen huomaa konkreettisesti vasta, kun jotain muuttuu. Olet varmasti kuullut myös sen, kuinka emme voi valita sitä mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita kuinka näihin reagoimme. Tämä on ainakin itselleni ollut isoin oppi ja sysäys muutokseen. Aina voi syytellä ulkopuolisia, tai vierittää vastuu lauseelle “miksi aina minä”. Harvemmin nämä marttyyrit lauseet kuitenkaan auttavat. Jos jotain haluaa muuttaa, on otettava vastuu itse. Vastuu omasta onnellisuudesta, omasta menestymisestä ja vastuu siitä, miten itse reagoi asioihin. Kaikkea tapahtuu koko ajan ihan kaikille. Toisille enemmän, toisille vähemmän. Silti niiden ei kuuluisi määrittää mitään. Reiluutta ei kannata jäädä odottelemaan, eikä toisaalta sitä pelastajaa oven takana. On ryhdyttävä toimeen ja ihan itse rohkaistava itseään. Koska kun päättää ottaa vastuun ja määrätä oman tiensä, alkaa tapahtua. Niin käy kerta toisensa jälkeen. Ihan sama kuinka pohjalta, mutta vaihtoehto on.

Jokainen meistä joskus turhautuu ja kokee olevansa riittämätön. Joku toinen vieressä tuntuu menestyvän kaikessa mihin ryhtyy ja toisinaan se tuntuu epäreilulta. Sitä saattaa ajatella itse tekevänsä kaiken ja silti räpiköivänsä paikoillaan. Voi pojat olenkin yrittänyt! Viime vuosi oli minulle juurikin tätä aikaa ja tottakai se tuntui väärältä. “Miksi minulle?” Ikuiseksi uhriksi heittäytyminen ei kuitenkaan palvele ketään, sillä se ei vie eteenpäin. Se ei kasvata henkistä kanttia, tai omaa valoa.

Aloin systemaattisesti muuttaa omaa suhtautumistani ja reagointiani asioihin. Tunnen pitkästä aikaa ottavani oikeasti vastuun omasta elämästäni, parisuhteestani ja menestymisestä työssäni. Koska kaikki on ollut kiinni minusta. Vuosi 2018 oli kohtalaisen kammottava ja henkisesti todella rankka. Ilman sitä, en olisi kuitenkaan tässä missä olen nyt. Tuo vuosi tuntui vievän minulta kaiken, millä oli merkitystä. Kyllästyin siihen, että koin olevani niin lopussa ja toisaalta taas lähtöpisteessä. Mistä itse muutos sitten sai alkunsa? Minäpä kerron.

Selviytyjät oli minulle tärkeä matka. Vaikka matkan tarkoitus muuttuikin nopeasti kohdallani, koin sen menneen juuri kuten kuuluikin. Sain pitkästä aikaa olla itseni kanssa ja kuunnella mitä minulla oli oikeasti sanottavana. Löysin tasapainoa, jota olin kaivannut pitkään. Olin ollut jotenkin kadoksissa. Sen aiheutti paitsi vaikeat ja rankat asiat elämässä, mutta myös elämä, joka ei ollut omani. Tuntui kuin olisin elänyt jonkun muun saappaissa. Olin hukassa ja mietin paljon mitä minä haluan? Mietin teenkö asioita vääristä syistä. Kyseenalaistin kaiken, jolloin pystyin vasta aloittamaan uuden rakentamisen. Piti luopua ja kasvaa. Toisinaan me ihmiset unohdamme mikä on meille aidosti tärkeää – joskus voimme mennä todella harhaan sen kanssa. Mitä muut odottavat sinulta ja vielä pahempi; mitä yhteiskunta odottaa sinulta? Tullessani kotiin kuukauden päästä, koin olevani taas oma itseni. Jokin oli löytänyt taas paikkansa ja tiesin, että nyt muutan elämäni suunnan. Se oli minulle herätys. Kuuntelin sydäntäni ja aloin luomaan asioita siitä käsin. Luotto itseeni oli taas siinä.

Löytömatkani sai jatkoa viime vuoden puolella, kun päädyin vähän jopa vahingossa Life Coaching koulutukseen. Innostuin siitä heti ja ilmoittauduin mukaan ryhmään. Se tuntui jotenkin omalta jutulta, eikä tämä voinut olla sattumaa. Näillä asioilla on merkitys, aina. Se on muuttanut ja vahvistanut jo nyt elämäni muutosta. Koen taas pystyväni, olevani hyvä, sekä riittävä.

Olen myös tänä vuonna oppimatkalla itseni kanssa. Lupasin olla rohkeampi ja avoimempi. Olen pitänyt nämä kaksi asiaa mielessäni ja huomaan löytäväni itseni tilanteista, joihin en olisi päätynyt ilman näitä kahta ohjetta. Sinä todella saat sitä, mitä itse lähetät. Valheellinen hyvyys tai muu, ei tule koskaan saavuttamaan oikeita mittasuhteitaan. Aitoudesta, hyvyydestä ja intohimosta taas…siihen ei ole rajoja! Helposti sitä päätyy ajattelemaan, ettei itsellään ole riittävää osaamista toteuttaa jotakin. Mutta oikeasti, itse ei tarvitse edes osata kaikkea! On taas tärkeää muistaa hypätä boksin ulkopuolelle, sillä sieltä löytyy usein apu ja vastaukset. Jos kulkee sokeana omaa polkuaan, jää näkemättä niin paljon. Ennakkoluulot ja pelot hidastavat ja estävät meitä aivan varmasti, ellemme tiedosta niiden vaikutusta omassa elämässämme. Vastuu on aina meillä itsellämme ja voimme muuttaa juuri sen kaiken, minkä haluamme. Koska kun osaa pyytää, saa itselleen. Kun osaa antaa, saa takaisin. Mitä sinä manifestoit elämääsi?

Vuosi sitten tunsin olevani passiivinen ja laiska. Nyt näen sen olleen sysäys kohti tätä hetkeä. Tämäkin aikajakso oli tarpeellinen, vaikka koin sen turhauttavana. En kokenut olevani oma itseni. En ollut onnellinen. Selviydyin ja räpiköin, mutta silti jotenkin luotin siihen, että vielä täältäkin noustaan. Niin onneksi kävi, mutta se ei tapahtunut itsestään. Tulee risteyksiä, jotka antavat uuden mahdollisuuden. Loppu on kiinni meistä itsestämme. Halusin kaiken muuttuvan ja tämä muutosmatka tuntuu älyttömän hyvältä. Helppoa se ei ole, mutta aina mahdollista. Muutos vaatii aina aikaa.

Olen löytänyt itseni paikoista, jotka ovat yllättäneet minut positiivisesti. Olen saanut tavata ihmisiä, jotka ovat kumonneet ennakkoluulojani ja asenteitani. Avoimuus on tuonut todella paljon elämääni tänä vuonna. Olen monesti saanut itseni kiinni ajatuksesta “minähän en oikeasti tiedä paskaakaan”. Se on minulle positiivinen lause, sillä se auttaa minua näkemään elämän mahdollisuudet vieläkin laajemmin. Omat uskomukset rajoittavat enemmän kuin yksikään ihminen, tai asia täällä.

Paljon on tapahtunut sellaisten asioiden seurauksena, joita olen todella pelännyt. On niin mahtavaa huomata, kuinka omia pelkojaan ja rajoituksiaan kannattaa AINA kumota. Ne voivat viedä aikaa, mutta kun niihin pääsee käsiksi, alkaa tapahtumaan. Nämä kolme kuukautta vuodesta 2019 ovat antaneet enemmän kuin koko viime vuosi yhteensä – ainakin siltä minusta tuntuu. Sisäinen maailma on mennyt ylösalaisin. Vai olenko siellä, missä olen oma itseni? Niimpä.

“Olet muuttunut jotenkin”. Lause, jonka olen kuullut tämän vuoden puolella jo monesti. “Niin olen, elän itselleni”. Jokaisella on täällä oma elämäntehtävänsä. Ne ovat jokainen aivan yhtä tärkeitä! Sinullakin on omasi. Toiset löytävät sen nopeammin kuin toiset, mutta tärkeintä on, että siihen uskoo. Silloin etsii, eikä pysähdy. Silloin luo oman elämänsä tarinaa ja kirjoittaa sen itse. Vaikka visio, tai tavoite tuntuisikin olevan kaukana, on aloitettava. Aloite tarkoittaa jo sitä, että nyt alkaa tapahtumaan. Kun pysyy liikkeessä, ei voi välttyä hyvän tapahtumiselta. Olen myös opettelut päästämään irti vanhasta hyvästä, sillä se on osa eilistä, ei nykyhetkeä. Ja sitten vielä loppuun tärkein; Kun kaikki tuntuu ahdistavalta, on muutos aina kulman takana. 

ps. me osaamme ja olemme kyvykkäitä tekemään niin paljon enemmän, mitä uskomme. Kaikki on mahdollista, jos haluaa tarpeeksi.

Ihanaa perjantaita! <3

Asu – Dots Store / Meikki – Anniina Ääri / Kampaus – LuxHuone

-Eevi