Yksi vuosi lisää rakkautta

En edes muistanut omia syntymäpäiväni. Tai sitä siis että ne on tänään. Siinä vaiheessa kun toinen astelee ruusu ja lahjapussukka kädessä sängyn viereen muistan – tänään olen 26! Ei kriisiä, vielä.

Lahjapussista löytyi sheikkeri, riisiproteiinia ja proteiinikakku. Kyllä, täältäkin löytyy näköjään moista! Herasta valmistettu kakku, joka oli varmaan paras herakakku ikinä. Kostea koostumus ja tyrmäävän hyvä maku jäljittelivät ihan tavallisen kakun asemaa. Se oli ehkä jopa parempaa näin omien makunystyröideni mielestä. Olin onnellinen kakusta. Ja ruususta. Ja tästä miehestä.

Näin 26-vuotiaana on hienoa nähdä oma kasvunsa ihmisenä. On myös hyvä huomata, kuinka paljon asioita on tehnyt ja mihin on tullut. On äärinmäisen tärkeää arvostaa niitä ihmisiä, jotka ovat kulkeneet vierelläni pitkään, tai vähän vähemmän aikaa. Ne jotka kuuluvat lähipiirini, kuuluvat siihen aina. He eivät ole koskaan lähteneet, eivätkä lähde. On ollut myös niin tärkeää huomata, että elämässä voi vielä edelleen löytää sielunsiskoja. Aamulla avatessani puhelimeni itku ja nauru vuorottelivat. Ääniviesteistä instagram-kuviin ja sydänkuvioisiin viesteihin. Love you all. En voisi toivoa mitään enempää. Synttärit saavat minut aina niin tunteelliseksi. Vähän niinkuin joulukin.

Tänään olisi vapaasyönti. Viimeisiä sellaisia ennen dieetin starttia! Iik. Kohta ollaankin jo kisalavalla. Nopeasti tämä aika tulee menemään. Flunssa painaa vielä vähän edelleen, mutta onneksi se on ravistellut minua kuitenkin aika hellällä kädellä. Ajatteli varmaan antaa vähän armoa näin lomalaiselle ja synttärisankarille. Nyt ei tee oikeastaan mitään höttöä mieli. Erityisesti silloin kun olen sairaana, tekee vain mieli ladata kehoon mahdollisimman paljon terveellisiä juttuja. Eilispäivän aikana tulikin lipiteltyä tuorepuristettuja mehuja ja popsittua levää, inkivääriä ja marjoja. Tyhjennettiin apteekin luontaistuotehyllytkin. Jos minun Unkarin lukijoillani on hyviä paikallisia vinkkejä, vinkatkaa kiltit! Dan sanoi eilen, että olisipa kamalaa jos olisin mykkä. Tulipahan kerrankin ikävä minun jatkuvaa pälätystä ja hekottelua. 

Tämä onkin tämän vuoden ensimmäinen flunsssa. Olinkin jo täysin unohtanut sen olemassaolon. Kurkkukipu taltutettiin jo eilen, joten olo on sinällään vähän parempi. Tänään otetaan varmaan aika iisisti ja ehkä vähän shoppaillaan. Se on nyt parasta lääkettä, ainakin jos minä saan päättää! Yllättävän hyvät shoppailumaastot täällä, pääsin jo eilen hyvään vauhtiin.

Terkkuja kaikille! -E <3