Elätkö hyötyjien keskellä?
Muistan elävästi sanat “valitse lähipiirisi viisaasti, sillä joku voi käyttää sinua hyväksi”. Vuosia sitten kauhistuin tätä lausetta. Pidin sitä liioiteltuna ja hirveänä. Usko ihmisen hyvyyteen ja luottamus toiseen on ollut itsestäänselvää minulle. Ehkä joskus jopa siis liikaakin. Ymmärrän tuon lauseen nyt paljon paremmin. Hän tarkoitti hyvää ja oli myös oikeassa. Ihmiset eivät ole pahoja, mutta omaa etua tavoitellaan silti. Ei pahuuttaan välttämättä. Monet eivät edes ymmärrä rajojen olemassa oloa, tai tunnista toimivansa väärin. Kuten kaikessa, myös tässä voidaan törmätä näkökulmien eroihin. Ajattelumallit ovat hioutuneet jo lapsuudessa johonkin ja niiden tunnistaminen voi olla todella haastavaa. Toisaalta pahoinvoiva ihminen voi suoltaa toisten päälle mitä tahansa. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse sietää, sen olen todella oppinut. Vastuuta toisista ja heidän toiminnastaan ei voi ottaa.
En koskaan halunnut uskoa lauseita “se haluaa vain hyötyä susta”, vaikka se olisikin ollut päivänselvää paperilla. Soittaako hän aina silloin, kun haluaa itse jotakin? Puhutteko aina vain hänen ongelmistaan ja sinä autat aina? Oletko sinä se joka on aina auttamassa, mutta hänestä ei kuulu, kun sinä tarvitsisit apukäsiä? Päädytkö sinä aina maksamaan yhteisen illan viulut? Oletko sinä aina se, joka järjestää ja suunnittelee yhteistä aikaa? Usein nämä ihmissuhteet päättyvät niin, että kun omat hanat laittaa kiinni, huomaa toisen vain häviävän. Se on tavallaan myös hyvä (vaikka myös raaka) testi huomata, onko ihminen lähelläsi vääristä syistä. Pahin mihin olen itse törmännyt on varastelu. Olin niin järkyttynyt, että en ole vieläkään sanonut mitään asiasta. En ehkä halua uskoa, enkä edes tiedä kuinka asiani esittäisin. Päätin antaa asian vain olla, sillä en halunnut häpäistä toista. Eihän se ollut itselleni mikään iso juttu kuitenkaan. Näissä harvemmin onkaan suurta väliä materialla, vaan sillä, millaisen aukon se jättää pysyvästi luottamukseen. Kyseinen ihminen ei ole enää elämässäni.
Näistä jää aina sisäisesti jotenkin tyhjä olo ja sitä helposti miettii mitä itse teki väärin. Toisaalta olen oppinut tässä myös sen, että kaikessa ei voi mennä edes itseensä, koska hyvyyttä ei kannata mielestäni koskaan olla viljelemättä. Ihmiset jotka ovat avoimia ja sosiaalisia, kohtaavat usein enemmän ongelmia tämän asian suhteen. Jos koen yhteisen klikin, päästän helposti lähelleni. Toisaalta muuriani ei murreta kovinkaan helposti, vaan sen läpi pääsee vain tarraamalla minuun vuosiksi. Luottamuksen rakentuminen vaatii paitsi aikaa, myös tekoja. Mitä enemmän yhdessä koetaan ja käsitellään vaikeita asioita, sitä vankempi luottamus minulla toiseen muodostuu. Tiedän mitkä omista ihmissuhteistani kestävät läpi elämän – intuitioni kertoi sen jo kauan sitten.
Jotenkin sitä aina haluaa uskoa siihen, että ihmiset ovat elämässäni minun vuokseni. Siksi, että minä olet juuri minä. Olen valmis antamaan läheisilleni paljon, mutta näiden vuosien aikana olen myös opettelut siihen, että kaikkea ei tarvitse katsoa. Jos et saa mitään takaisin, onko se edes suhde silloin? Onko toinen vain ottamassa kaiken minkä irti saa, vai olenko minä liian antelias ja hyväuskoinen? Kyse voi olla rahasta, auttamisesta, tai läsnäolosta. Henkinen hyötyminen on ihan yhtä kuluttavaa, kuin rahallinenkin, vaikka se konkretisoituu usein vahvemmin.
Kuinka moni sinun läheltäsi auttaisi sinua ja olisi sinua varten mitä tahansa tapahtuisi?
Sinisilmäisyys ja luottamus ovat toisinaan kostautuneet, mutta en ole katkeroitunut. Elämä korjaa vääryydet, jonka vuoksi toisinaan olen kokenut helpompana vain jatkaa elämää eteenpäin – erityisesti silloin, kun tiedän ettei toinen edes tunne käyttäneensä minua hyväkseen. Toisaalta ilman kykyäni luottaa ihmisiin ja valmiuttani auttaa aina, kun joku heistä sitä tarvitsee , en olisi saanut sitä kaikkea hyvääkään. Siksi edelleen usko ihmisiin ja hyvään on olemassa, vaikka itsekkyyttä tähän maailmaan paljon mahtuukin. Hyvät ihmiset pitää vain löytää<3
Tätä tapahtuu meille kaikille. En kovettuisi kokemusten seurauksena, vaan ainakin itse olen oppinut näistä paljon. Kuinka nopeasti ihmisen oikeasti oppii tuntemaan ja kuinka oman edun tavoittelijat voivat viilata linssiin todella helposti. Erityisen paljon olen oppinut itsestäni. Aina minäkään en ole oikeassa, sillä asioissa on usein kaksi tulkintaa. Ne on hyvä purkaa, jonka jälkeen voi tehdä johtopäätökset. Tärkein minkä olen itsestäni oppinut, on kuitenkin oma intuitio, joka tuntuu aina olevan oikeassa. Sydän haluaa uskoa vain hyvää, mutta jokin ääni kuiskaa usein “ole varovainen, jotain on pielessä”.
Jos ikinä päädyn miettimään uudelleen “onko tuo ihminen lintu vai kala”, kertoo se minulle tänä päivänä paljon. Jos ihminen ei tiedä kuka on, voi heistä jäädä helposti tämänkaltainen vaikutelma. Silloin myös käytös voi olla ristiriitaista puheen kanssa. Se voi myös kertoa siitä vahvasta intuition voimasta, joka yrittää suojella meitä. Tärkeintä elämässä oli kuitenkin muistaa; me itse päätämme millaisia olemme ja millaisia ihmissuhteita elämässämme pidämme. Miten päätämme reagoida silloin, kun koemme vääryyttä? Millaisia ihmissuhteita haluamme ravita, sellaisia myös kylvämme.
Vanhemmat haluavat aina suojella lapsiaan ja ymmärrän isäni pointin parisuhteitani rakentaessani. Hän aina sanoo, kuinka oma tila olisi hyvä pitää. Hän siis viittaa tässä yhtälössä varallisuuteen. Vaikka sitä haluaisikin uskoa ihmisten hvyyteen, voi parisuhteetkin kärjistyä todella pahoiksi eron hetkellä. Eteen voi tulla mitä tahansa jopa ihmiseltä, jota rakasti eniten. Me käyttäydymme toisinaan todella hölmösti silloin, kun koemme että meitä on loukattu. Oman edun tavoittelu sattuu usein nousemaan pinnalle juurikin rahana. Kumpi saa ja mitä? Minun ääneni on toisenlainen kun puhutaan rakkaudesta. En osaa olla niin kylmäkiskoinen. Jos seuraavaksi hiljennät ulkoapäin tulevat neuvot, kannattaa ehkä miettiä vielä niiden syytä. Me emme aina itse kykene näkemään sitä, mikä on jollekin toiselle kirkasta.
On luontaista ajatella omia tarpeitaan ja halujaan. On kuitenkin eri asia tehdä sitä jonkun muun kustannuksella. Luulen, että tästä asiasta on riidelty business-puolella erityisen paljon, mutta se näkyy myös ystävyyssuhteissa, sekä parisuhteissa. Sen lonkerot menevät kaikkialle. Tätä tapahtuu meille jokaiselle ja sitä on mahdotonta päästä pakoon. Viisaammaksi sen kanssa kuitenkin voi tulla. Paras neuvoni; luota intuitioosi ja ota opiksesi elämän voimalta. Päätä olla hyvä, vaikka joku muu ei olisikaan. Silloin et ikinä häviä oikeasti mitään.
Rakkautta ja intuitiota! -Eevi
Kuvat – Puurovisuals
