Nainen ja paino
Katson vanhaa kuvaani. Kuvaa, joka on otettu silloin, kun ajattelin olevani liian löysässä kunnossa – eli vähän lihava. Lihava määritelmänä on vaikea, sillä meistä jokainen määrittää sen omalla kohdallaan hyvin eri tavoin. Toisilla se liittyy painorajaan, jonka yli ei voi yksinkertaisesti mennä. Toisilla taas siihen, että farkuista tursuua sivukahvoja vähän joka puolelle. On hirveää, kuinka kehonkuva muuttuu ja vääristyy. Se tuskin koskaan pysähtyy tilaan, jossa kokisimme täydellistä tyytyväisyyttä ulkomuotoamme kohtaan jokaisessa hetkessä. Onneksi se edes tasapainottuu iän myötä. Usein sen taustajoukoissa piilee terveellisemmät elintavat, liikkuminen, työ josta nauttii ja hyvät sosiaaliset suhteet. Kaikki liikunta tuottaa myönteisempää ajattelua ja saa näin myös oman kehonkuvan muuttumaan positiivisemmaksi. Myös salliminen, hyväksyminen ja arvomaailma ovat asioita, jotka kehittyvät iän myötä.
Olen se nainen, joka laihtuu aina eron tullen. Silloin ei tee mieli ruokaa, varsinkaan mitään sokeripitoista. Alitajuista “paremman ulkomuodon” havittelua tai ei, se tapahtuu aina. Tämän voi nimittäin havaita vanhoista valokuvista. Eron jälkeen tulee tasaisempi vaihe, tai vaihtoehtoisesti uusi suhde. Uusi suhde on aina lihottava! Miksi? Koska silloin nautitaan uudesta rakkaudesta ja syödään yhdessä. Vietetään siis todennäköisesti liikaa aikaa kotona ja mukavoidutaan. Tässä vaiheessa aletaan käyttämään farkkujen sijaan löysiä housuja. Murhaava mukavuusalue SOS! Sitten jossakin vaiheessa katsotaan valokuvia ja ahdistutaan ei halutusta muutoksesta. Esiin astuu kuntokuuri. Se kestää kovaa kyytiä ehkä viikon, kunnes siirrytään hieman kevyempään vaihteeseen. Homma kuitenkin parhaimmassa tapauksessa etenee, hitaasti mutta varmasti. 
Missä vaiheessa löytyy sitten se vaihe, kun ei tarvitse miettiä painoa? Se löytyy silloin, kun asiat ovat tasapainossa. Sillä ei ole mitään tekemistä edes painon kanssa, tai niiden farkkujen. Jos päässä hyppii pelkästään iloisia emoji-naamoja, näkee itsensä positiivisemmassa valossa – jopa sovituskopissa. Mitä tästä seuraa? Jopa hieman salakavala laihtuminen! Siis kyllä, silloin kun emme yritä hallita mitään, vaan hillumme sateenkaarien ja mehiläisten keskellä. Nauti siitä. Se ei kestä ikuisuutta.
Myös hyvä, salliva, läsnäoleva ja aito parisuhde on yksi tärkeimmistä, kehonkuvaa positiivisesti kehittävistä asioista. Pahimmillaan se voi myös tuhota yhden ihmisen verran. On siis hyvä toisinaan pohtia syitä sille, miksi oman painonsa kanssa kamppailee? Onko parisuhteessa tai elintavoissa vikaa, vai pitäisikö suosiolla uskoa olevansa S koon sijaan M-kokoinen nainen. Oravanpyörä pyörii, halusit tai et. Kaikki ei mene kuitenkaan parisuhteen piikkiin. Yksin oleminen rakentaa meitä enemmän kuin uskomme. Yksin voi kuitenkin olla myös parisuhteessa. Omaa tilaa ei tulisi koskaan kadottaa, koska sillä on valtava voima henkisen tasapainon suhteen. Kaikki ei olekaan kiinni siitä, mitä milloinkin suuhumme laitamme ja paljonko liikumme. Nainen, me olemme paljon monimutkaisempia. Voisin veikata että vain mies toimisi näillä ohjeilla…
Olin sitten missä kunnossa tahansa silloin kun yritän, en ole koskaan täysin tyytyväinen. Silloin taas kun en yritä, vaan annan vain mennä, tapahtuu eniten. Naisen mieli on HULLU. Nyt se on todistettu. Syömme siis tunteisiimme ja saatamme myös liikkua tunteidemme vallassa. Ajattelemme myös pähkähulluja asioita. Kun puhutaan naisesta ja painosta, ei siinä ole useinkaan mitään järkeä. Meistä jokainen käy samoja pääkopan sisäisiä kamppailuja aina välillä.
Olemme toisinaan hyvinkin itsekriittisiä. Toimimme vielä täysin itseohjautuvasti! Jos olet juuri ennen kuvan ottamista syönyt pelkkää höttöä, saatat muistaa kuinka pidit itseäsi tuolloin hieman lihavana. Nyt kun asiaa ajattelet, eikö asia olekin aivan päinvastainen? Herranjestas näytät hyvältä! Niinpä. Nainen ja paino = ei merkitystä. Nainen ja mieli = Hullu / Tasapainossa / Mielettömän ihanaa ainakin pari päivää!
On niin ihanaa olla nainen <3 Koittakaahan relata näin joulun aikaan -E
Hyvä kirjoitus! Tosin ristiriitainen siihen nähden että kerroit vasta olleesi mehupaastolla ja jonkin sortin kevennyksellä.
Sun postauksista huokuu epävarmuus nykyisin. Ehkä se on ihan luonnollista isojen elämänmuutosten jälkeen. Muistathan hengähtää ja pitää huolen itsestäsi!
Häiritsevää tapasi yleistää oma toimintasi ja ajattelusi koskemaan kaikkia naisia.
Kaikkea ei kannata ottaa niin kirjaimellisesti. Voi hyvin kirjoittaa yleisellä tasolla, muttei se silti tarkoita sitä, että aivan jokainen olisi kuvaillun kaltainen. Älkää takertuko lillukanvarsiin!
Just näin! Sen olen huomannut, että kun pääkopassa on rauha ja elämä on pääosin positiivista, myös kroppa toimii, tulee syötyä terveellisesti ja satunnaiset herkuttelut eivät näy yhtään missään. Kärsin jokunen vuosi sitten käsittämättömästä painonnoususta ja olin aivan paniikissa siitä mitä kehossani tapahtuu. Lääkärit eivät löytäneet mitään vikaa, ja olin todella tuskastunut, koska söin terveellisemmin kuin koskaan, liikuin paljon enkä ollut ennenkään kerryttänyt kiloja mitenkään helposti. Kun nyt katson itsestäni ihan vaan pelkkää kasvokuvaa tuolta ajalta, tulee paha mieli, koska jo silmistä näkee etten todellakaan voinut hyvin. Tein hyvinvointialalla toimivan ystäväni vinkistä täyskäännöksen, jolloin vaihdoin raivokkaan salitreenin kävelylenkkeihin ja söin määrällisesti enemmän. Pikkuhiljaa vyötärö kapeni ja mieli kirkastui. Lääkäridiagnoosia tästä ei ole, mutta uskon että mitä luultavammin kehoni reagoi kokemaani surulliseen ajanjaksoon kovalla stressireaktiolla. Tästä opin kantapään kautta, että mielialalla on ihan todella iso merkitys fyysiseen terveyteen ja omakuvan muodostamiseen. Vaaka on pölyn peitossa, koska peilistä näkee kokonaisuuden paljon paremmin. Muutama kilo sinne tai tänne ei haittaa, jos fiilis on hyvä! Onhan niitä “huono naama/tukka/kroppa”-päiviä edelleen, mutta huumorilla ja armollisuudella pääsee pitkälle 🙂
Tää oli aika sekopäinen postaus 😀 Luitkohan mitä kirjoitit? Vedit kyllä mutkat rullalle ja siitä suoraksi, tässä kirjoituksessa ei oikeesti ollut punaista lankaa, ja jos totta puhutaan, se oli jopa aika vähättelevä (mm. “naisen mieli on HULLU”, no ei ole :D)