Sinä tunnet minut
Olen pohtinut paljon sitä, kuinka elämäni on muuttunut viimeisien vuosien aikana. Tuohon aikaan on mahtunut enemmän muutoksia, kuin koskaan. Vaikka muutokset tapahtuisivat omasta tahdosta, voivat ne silti olla kuluttavia. Olen onnekas kun sain asua ystävieni kanssa, vaikka tuohon aikaan mahtui toki paljon myös vaikeitakin asioita. Muistoihin jää kuitenkin lopulta ne kaikkein parhaimmat ja opettavaisimmat hetket. Opin tytöiltä hirveästi niin itsestäni, kuin myös heistä ihmisinä. Kun puhutaan ystävistä, kuinka monen kohdalla voit sanoa tuntevasi jonkun? Tunnetko, vai tiedätkö vain hänet? En koskaan joutunut kokemaan yksinäisyyttä heidän kanssaan ja siitä saan olla kiitollinen. Olemme täällä maassa aika omiin koloihin vetäytyjiä ja vieroksun sitä itse aika paljon. Turku vaatii vielä itseltäni opettelua, mutta kaikkein eniten energiaa minulla tuntuu kuluvan ystävien ja perheen ikävöimiseen. En usko että siihen voi tottua koskaan, eikä ehkä pidäkään <3
Muodostimme Minnan kanssa ystävyyssuhteen, jollaista ei helposti saa kokea. Saan olla heikko. Tiedän kuinka pidän kaiken huonon helposti sisälläni, koska tiedän selviäväni. Mutta ei meidän oikeasti ole edes tarkoitus kantaa kaikkea yksin. Sen ymmärtäminen on vaikeaa, mutta opettelen. Jotenkin Minna oppi vähitellen vuosien saatossa kaivautumaan syvemmälle kuin muut. Puhuimme paljon. Sen parantavaa voimaa ei kannata koskaan aliarvioida. Harva meistä on toisilleen oikeasti läsnä. Kaikki on kiinni hyväksymisestä, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Jokainen on jollakin tavalla keskeneräinen.
Jokaisella meistä on asioita, joista muut eivät tiedä. Niistä on kuitenkin hyvä puhua, sillä emme usein itse nää omaa selviytymisseikkailuamme. Emme näe kuljettua matkaa kuten muut. Siksi he ovat täällä kertomassa meille asioista, joita me emme itse kykene näkemään. Meille kaikille on tapahtunut asioita, jotka osoittavat vahvuutemme. Heikkouden ja haavoittuvuuden näyttäminen on myös vahvuutta. Se on sydämen avaamista toiselle. Se on luottamus, jollaista ei ole jaossa. Kuka on sinun lähelläsi se ihminen, joka tuntee sinut jopa paremmin, kuin sinä itse? <3
Se mitä näemme, on vain pieni prosentti siitä mitä emme tiedä. Somemaailma luo illuusioita täydellisyydestä. Se ei ulotu pelkästään ulkonäköön, vaan myös arkeen, parisuhteisiin, perheeseen ja ystävyyteen. Mikään ei ole kuitenkaan ikinä täydellistä, ei edes meillä. Ollaan siis aidosti tässä, eikä edes yritetä samaistua asioihin, joita ei ole olemassa. Jokaisella on historiansa, ongelmansa ja itkunsa itkettävänä. Paljon on kuitenkin kiinni omasta uskalluksesta muutoksien edessä, luottamisesta itseensä, rohkeasti elämisessä ja positiivisien asioiden löytämisessä. Jokainen meistä kokee samoja tunteita elämän erilaisuudesta huolimatta. Hymy ei hyydy, vaikka elämässä tulisikin vastaan ongelmia. Asenne ratkaisee, mutta myös sillä on merkitystä uskaltaako heittäytyä elämään?
Toisen ihmisen ikävöinti kertoo siitä, että he ovat oikeita ihmisiä elämääsi. Rakastakaa, E <3
Housut – Tommy Hilfiger / Pipo – Asos / Takki – Ted Baker / Neule – Kappahl / Kengät – Björn Borg
Aivan ihana teksti ja hyvää pohdintaa! 🙂 Rauhallista joulua!<3
Ihana, kiitos <3 Samoin sinne! -E
Täydellisesti kirjoitettu! Kaikkea hyvää, ja ihanaa joulua etenkin! <3
Hei samoin sinne Vilhelmiina <3 -E
Oon jo kauan kuulunut Blogisi vakio lukijoihin, ja muutos on ollut havaittavana täällä. Näitä kirjoituksia joissa pohdit ja avaat ajatuksiasi, on niin ihanaa lukea, niihin on helppo samaistua ja mukavaa huomata, että eri elämäntilanteessa ihmiset pohjimmiltaan miettivät samoja asioita.
Rauhallista ja lämmintä joulua teille! ❤
Hei Eevi, olipas rehellinen ja aito, mutta samalla motivoiva sekä positiivinen kirjoitus. Joudun itse ainakin (parantuvana täydellisyydentavoittelijana) ajoittain muistuttamaan, että täydellisiä asioita ei ole olemassakaaan. On totta, että jokainen koemme samanlaisia tunteita erilaisuudesta huolimatta (toiset aikaisemmin- toiset myöhemmin) ja haavoittuvuuden näyttäminen on ehdottomasti rohkeutta- mielestäni myös tänäpäivänä melko “tarvittua”. Oma asenteemme tosiaankin ratkaisee ja voimme itse päättää jäämmekö tuleen makaamaan vai nousemmeko entistä vahvempina!
Rakkaudentäyteistä jouluviikkoa,
Jenni
https://jennimarianna.com