Oman elämän johtaminen

Johdanko minä elämääni vai johtaako elämä minua? Painava kysymys, mutta mielestäni aika osuva kysymys monille meistä. Vaikka koen olevani määrätietoinen ja aikaansaava ihminen, löydän minäkin itseni välillä tilanteesta, jossa huomaan ikäänkuin ajelehtivani. Tiedättekö sen ihmeellisen olotilan, jossa toinen päivä olet hyvinkin aikaansaava, mutta ehkä jo seuraavana päivänä saatat tuntea olevasi täysin hukassa elämäsi kanssa? No täällä yksi sellainen elämän ajelehtija. 

Ensiksi ajattelin epäonnistuneeni. Aika hälyttävää, että ensimmäinen tunnetilani oli noin negatiivinen? Tätä tunnetilaa kuitenkin hetken käsiteltyäni – okei se vei kuusi kuukautta – huomasin tämän olevan ihan normaalia ja jopa täysin sallittua! Vaikka elämäni onkin tähän asti ollut hyvin eteenpäin vievää ja olen tiennyt koko ajan mihin suuntaan porhaltaa, ei tämä väliaikainen ajelehtiminen yhtään huonompaa, saatikka laiskaa ihmistä minusta tee. Se ei määritä meitä millään tavalla. Se sen sijaan määrittää, annammeko tilaa itsellemme vai vaimennammeko vain sisäistä huutoa?

Olkoon tämä ehkä kriisiä kaikkien muutoksien tulvassa, mutta ehkä se johtuu myös iästä. Mikä minusta tulee aikuisena? Olenko rakentanut elämääni kuten olen halunnut? Olenko siellä missä haluan olla? Kuka minä olen? Elämän isot kysymykset ovat pyörineet mielessäni ja olen yrittänyt hahmotella elämääni uudestaan niin, että ymmärtäisin sitä edes hieman. Näiden kysymysten kannattaa antaa tulla ja niitä ei saa missään tapauksessa vaimentaa. Jos jotain olen oppinut, niin itseään ja syvimpiä tunteitaan on kuunneltava. Ne nousevat pintaan lopulta kuitenkin. Kaikkeen ei ole olemassa edes vastauksia.

Olen siis virallisesti se nainen, joka etsii tällä hetkellä omaa rooliaan ja paikkaansa tässä elämässä. Aikaisemmin olen ollut varma kaikesta, nyt tuntuu että en ole varma mistään. Olenkin puhaltanut itselleni väliajan ja antanut rohkeasti tilaa kaikille tunteille ja ajatuksille. Uskon myös tämän vaiheen kantavan eteenpäin, vaikka se siinä hetkessä ei siltä tuntuisikaan. Elämällä on tapana osoittaa suunta, kun on sen aika ja paikka. Uskallan siis tälläkin kertaa luottaa sen voimaan. Laakereille ei pidä jäädä makaamaan, mutta ehkä sitä omaa suorittamista on hyvä hidastaa ja antaa tilaa sisimmälleen. Johdan siis omaa elämääni, vaikka suunta onkin vielä tuntematon. Johtaminen ei aina elämässä tarkoita sitä, että tietää. Toisinaan se on vastuunottoa itsestään ja aidoista tunteistaan. Ota aikalisä silloin kun sinusta tuntuu siltä<3 

 Ps. Olen lauantaina 17.3 Turun Hansatorilla klo 12-14, jolloin voitte tulla vapaasti moikkailemaan ja juttelemaan. Toivottavasti näen teistä mahdollisimman monia<3

Pps. Niin ja hei! Tärkeitä uutisia. BLOGI täällä FF:llä loppuu tämän viikon lopussa, joten ensi viikolla jutut siirtyvät vihdoin omaan osoitteeseeni www.eeviteittinen.fi 

SEE U <3 -E