Summer up (or down)

Olen kuullut voivottelua elämäntavastani paljon ja se on saanut minut hyvin hämilleni. On nimittäin selvästikin jokin olettamus, että kärsisin päämääräni vuoksi jotenkin. Kesäni on oletettavasti pilalla treenieni ja dieettini vuoksi. Siis hä, mistä ne kaikki oikein puhuu? Luovunko elämästäni kisojen vuoksi? Olenpa hullu – Onko minulta mennyt jotakin todella ohi?

Tätä saa kuulla aika paljon, tai vähintäänkin pystyn lukemaan sen rivienvälistä. En otaksu kaikkien todellakaan ymmärtävän, mutta ihan kaikkien ei tarvitse edes yrittää ymmärtää. Tosiaankin, minulla on intohimo ja päämäärä, joka saa minut keskittymään ja laittamaan aikaani siihen. Kokeeko ihminen silloin jäävänsä jostakin todella paitsi?

Oma elämäni ei ole ainakaan pysähtynyt mihinkään ja asenteella korjataan kaikki nekin hetket, kun tuntuu että joutuu passaaman jotakin. Koska hei! Usein jos jostakin luopuu, jotain muuta tulee tilalle. Itse voin ainakin allekirjoittaa tämän. Mitään ei ole viety pois pysyvästi ja elämä on valintoja täynnä. Pitää osata kuunnella sitä omaa sisintään ja sitä mitä oikeasti lopulta haluaa eniten. Hetken nautinto vai jotakin pysyvämpää mikä on itselleen tärkeää?

Matkasimme lauantaina Even kanssa Lahteen Summer Up-festivaaleille dieetistä ja tipattomuudesta huolimatta. Myönnän ehdottomasti heti alkuun, että tämä festarikokemus oli todellakin erilainen. Hauskuutta ja ihania muistoja siitä ei kuitenkaan puuttunut tipan vertaa. Sain myös viettää ihanaa aikaa Danin kanssa samalla.

Munakassi junamatkalla ja Herbamaret ikkunalaudalla. Hotellissa vakuumipakatut riisit ja kanat, bäkkärillä nautitut Novellet. Eikö kuulostakin kuivalta ja toooodella tylsältä? Siistimpää olisi jos listalta löytyisi valkoviiniöverit, burgerisoossit naamalla ja yöuinti vaatteet päällä? Sanotaanko näin että molemmissa on puolensa. Tämä viikonloppuinen kokemus tuntui varsin eksoottiselta ja oli myös varsin mukavaa herätä ilman jyskyttävää pamppua takaraivossani. Varsin raikasta etten sanoisi.

Oikeastaan olosuhteet eivät ole se juttu, vaan se seura. Sanoinkin, että tämä kananmussutus tuntuisi todella tylsältä jos seuranani ei olisi ollut ihanaa ystävääni Eveä. Nauroimme koko tilanteelle, koska olihan se todella epänormaalia! Kuka syö kylmää ruokaa vakuumipussista festareilla? Niimpä. Idioottimaisen hauskaa, koska tilanne sen nyt vain vaati. Sekoilemme tarpeeksi ihan selvinpäinkin, joten ei meillä kyllä tylsää ole.

Voisin vetäistä yhdet jos toisetkin selvinpäin festarit plakkariini lisää! Ei kyllä sunnuntaisella aamiaisella paljon ketään muita näkynyt… Meidän hölmöily ei tosiaan loppunut siihen lauantaiseen vaan suuntasimme auton nokan kohti kotia ja sunnuntain lepopäivää. 

Ps. on tämä tie kyllä paljon kevyempi tallustaa kun on tämmöinen sielunsisko käsikynkässä. Puhumattakaan Danin tuesta. Läheiset ovat korvaamattomia, mutta haluan myös kiittää teitä lukijoitani. Olette olleet todella isona tsemppinä siellä, kiitos siitä jokaiselle!

Eläkää itseänne varten <3 -E