Unohda itsekuri – se ei tuo tuloksia
Näin elokuun ja arjen koitettua näkyy lenkkipoluilla olevan ruuhkaa. Helteet ovat ohi ja ihmiset ovat selvästi nousseet ylös sohviltaan. Ihan sinällään ironista, että täällä uudessa asunnossa on ilmalämpöpumppu. Me ollaan hikoiltu vanhassa asunnossa puolet kesästä 35 asteen lämpötiloissa ilman ilmastointia ja koko kämppä täynnä mitä ihmeellisempiä viilennysvirityksiä. Molemmilla sängyn vieressä tuulettimet ja ikkunasta kiemurtelee jättimäinen putki, joka kiinnittyy puolitehoilla toimivaan ilmastointivehkeeseen. Näillä kyhäilyillä onnistuimme viilentämään makuuhuoneen 28 asteeseen. Aamutreeneissä porukka valitti siitä, kuinka he eivät ole nukkuneet kuumuuden vuoksi. Nyt sali ammottaa tyhjyyttään, sillä syysflunssa on iskenyt puoleen väestöstä. Hehe, ihan oikeasti. Vai onko se sitä stressiflunssaa…Työuupumusta?
Jospa sitten pääsisin asiaan. Siihen itsekuriin, jota monen muun mielestä minä omaan paljon. Oikeasti, en tiedä mitään itsekurista. Minähän olen se joka sanoo kaiken välillä oikein oksentamalla päin naamaa. Minä olen se, joka ei osta kotiin herkkuja, jotta ne ei huutaisi nimeäni. Olen se, joka tökkii kaupassa pullapitkoja ja testaa mikä on tuoretta. En pysty pitää näppejäni erossa. Enkä pistä näitä edes itsekurin piikkiin, vaan perustelen nämä ihan järkipäätöksillä. Ehkä voisimme unohtaa jo koko itsekuri sanan ja siirtyä mieluummin puhumaan järkeistämisestä? Jooko, pliis. Kisadieetti on itsekuria aina välillä, mutta ei tavallinen elämä.
Järkevät valinnat ovat nimittäin niitä, jotka ratkaisevat ja muodostavat sen tärkeimmän osan siitä, onnistuuko kilojen karistaminen tai ihannepainossa pysyminen. Itsekurin puutteeseen vetoamisen voisi minusta unohtaa, sillä eihän näillä asioilla ole mitään tekemistä sen kanssa. Itsekuria tarvitaan ihan muihin juttuihin kuten siihen, pysyykö tuolissa paikoillaan, saako pidettyä suunsa kiinni kun tekee mieli laukoa kaikki ulos, onnistuuko hermostuksissaan hillitsemään itsensä, tai kykeneekö pysymään hereillä vaikka palaveri olisi kuinka tylsä.
Mitäpä siis jos lähtisit liikkeelle ihan vain siitä, että mietit mikä on järkevää ja hyväksi sinulle? Tee valintoja kaupassa, töissä, kotona ja vapaa-ajalla. Syöt aamiaisen, koska se tekee sinulle hyvää ja sitä kautta se saa sinut toimimaan paremmin. Tehokkuutesi paranee ja se vaikuttaa töihisi. Kaupassa valitset uusia kasviksia ja saatat jopa innostua kokkailuista kotona. Kokeile uusia asioita ja pidä mielesi virkeänä. Hae ruoasta hyvää fiilistä! Palaverissa et jää mistään paitsi jos et nauti pullakahveja, vaan voit aivan yhtä hyvin valita raikkaan smoothien, jolla taas kerrytät omaa hyvän olon pankkiasi. Panostat jokaisella hyvällä teolla omaan itseesi kokonaisvaltaisesti. Ruoka ei ole koskaan vain valintoja, kuten ei ole urheileminenkaan. Ne ovat elämyksen luojia, fiiliksen nostattajia, itseensä panostamista ja laadukasta aikaa. Näiden ohella tulevat myös hyvinvointi ja terveys. Näytät (ja olet) juuri siltä millaista elämää elät – ja tähän vaikuttaa juuri ne päätökset joita teet joka päivä. 
Tämä järkeistäminen liittyy ihan kaikkeen, myös herkkujen syömiseen. Ei tarvitse kaataa ämpäri kaupalla herkkuja kurkusta alas, sillä ne, eivätkä himosi näe loppua, vaikka kuinka yrittäisitkin. Ne tulevat taas sen pahan olon jälkeen, usko pois. On siis hyvä muistaa sekin, sillä itsekuri ei ole vaatimassa mitään, mutta järkesi on. Eikä aamulenkeillä ravaaminen joka päivä ole missään tapauksessa fiksua. Jos olet uraputkessa, kotona valvottaa pieni lapsi ja uni on kortilla, ei tämä ole oikea pää nipistää. Söisit mieluummin fiksusti ja treenaisit esimerkiksi 3 kertaa viikossa töiden jälkeen. Saisit tuuletettua päätä ja hetken omaa aikaa. Se tekisi sinusta varmasti paljon energisemmän. Keskity siihen mikä on milläkin hetkellä elämää oleellista ja tärkeää.
Meillä on oltava juuri meille toimivia motiiveja tehdä asioita. Jos ajattelemme ne väärin, tai yritämme pakottaa itsemme johonkin, sisäinen kapina alkaa välittömästi. Suosittelen siis järkeistämistä ihan kaikessa. Sopiiko tämä?
Love E <3 Voikaa hyvin!
