Epänormaalia

*sisältää mainoslinkkejä

Maanantai ja sähkökatko. Olin viisaasti ajatellut nukkuvani edellisen yön univelkaa pois. Kevyt 11 tuntia unta joka vastasi vatsalaukulleni aikamoista paastoa. Nälkä kurni ja lompsin tyytyväisenä keittöön valmistamaan aamiaista. Öljyt pannulle ja jäätyneet pinaattikuutiot mikroon sulatukselle. Sitten kaikki hiljenee. Hitto, meniköhän mikro rikki. Ei sentään. Talossamme oli tosiaankin sähkökatko, jonka hämärästi muistin lukeneeni jostakin. Oliko pakko just nyt! Sähkömies ei haluaisi tänään tavata minua ja nälkäkiukkuani. Ei ainakaan ennen aamiaista. Koska siinä nälässä ei paljon tv-ohjelmista tai muusta nautittaisi, päätin suunnata Kisahallille tekemään hiittiä. 

Olen tässä matkustellut ympäriinsä jonkin verran työmatkojen ja lomankin tiimoilta. Tultuani muutama viikko sitten mökiltä päätin lähteä vielä salille tekemään selkätreeniä. Etsin sykemittariani tunnin ja sain onnistuneesti käännettyä koko huushollin ylösalasin tässä omassa pienessä aarteenmetsästyksessäni. Ei piru. Olin varma että olin hävittänyt kelloni, vaikka en koskaan ikinä missään olosuhteissa hävitä mitään. Voitte siis kuvitella kuinka typertynyt tästä kaikesta olin.

Soitin Lappeenrannan Sokos hotelliin ja seuraavaksi kuntosali Sykkeelle. Ei tulosta. Seuraavaksi soitin Kolin Sokos hotellille ja tiedustelin olisiko kello siellä. Dan oli jäänyt vielä mökille ja sai tehtäväkseen tutkia auton ja mökin perinpohjin. Olinhan unohtanut myös kotiavaimet sinne ja sain hakea vara-avaimet Danin vanhemmilta. Ei tulosta kellon osalta. Onneksi sentään pääsin kotiin.

Seuraavana päivänä nappaan treenireppuni ja alan pakkaamaan sitä tuttuun tapaan. Käteeni osuu tämä kello. Mitä?! Miten tämä eilen etsimäni kello voi olla täällä repussa. Se ei ole mahdollista. Ilmeisesti tämä pieni hetki elämästäni on pyyhkiytynyt täysin aivoistani pois sillä en vieläkään muista laittaneeni kelloa sinne. Olin siis tosiasiassa toiminut automaatiolla ja kun tämä automaatio oli kytkeytynyt pois päältä, luulin että en ole pakannut vielä kelloani. Tästä opittiin että dieetillä kannattaa toimia pelkällä automaatilla, suoria rutiineja. Mitään ylimääräistä ei kannata ajatella saatikka joutua puuhastelemaan. Esimerkiksi matkatavaroiden purku voi olla avoille jo tässä kohtaa liian haasteellista 😉 Kovasti sitä haluaisi tehdä kaikkea…

En osaa välillä puhua. Sönkötän Suomea jotenkin niin että se kuulostaa vähän jopa Virolta. Sanoja joita suomenkielessä ei edes ole olemassa pulppuaa suustani ja ilmeisesti myös sanajärjestys on mennyt uusiksi aivoissani. En myöskään löydä sanoja ihan perinteisille asioille. Voin ihan tuntea aivojeni ylikuumentuvan erityisesti silloin kun löydän illalla likaisen paistinpannun tiskialtaasta vaikka olin itse sen varmasti viimeksi tiskannut. Kotitonttu?

Kaikista näistä tilanteista huolimatta tunnen olevani varsin virkeä ja joskus jopa yli energinen. Sunnuntain lepopäivä tuntui siltä että en olisi millään malttanut vain makoilla elokuvan parissa. Edes tätä ennen toimitettu Ikea reissu siskoni lasten kanssa ei saanut energiavarastojani tyhjenemään.

Olen suunnitellut viime päivät vimmatusti uutta kotiamme ja en osaa varmasti pysähtyä ennen kuin olemme pääseet muuttamaan sinne kunnolla. On niin paljon hankittavaa, ajateltavaa ja tehtävää. Silti kaikki tuntuu siistiltä ja ihanalta! Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan äärinmäisen mielenkiintoista aikaa itselleni. Vaikka tuntuu että eihän tämä kisapreppi tunnu missään, niin kyllä ilmassa on pieniä epänormaaleja tapauksia 😉

Toppi – Bia Brazil TÄÄLTÄ / Housut – Blue Fish TÄÄLTÄ / Pitkähihainen – Peak

8 viikkoa kisoihin!!! -E