kikka kolmonen

Tiedättekö mitä. Me ihmiset teemme asioista usein liian vaikeita, vaikka yksinkertaistamalla pääsisimme samaan lopputulokseen, tai lopulta jopa parempaankin.Tämä pätee aika usein niin treenien, kuin myös joskus ruokavalioidenkin suhteen. Kikkaillaan mitä ihmeellisempiä juttuja ja usein puolet toteutetusta treenimäärästä riittäisi saman tuloksen saavuttamiseen. Tai vastaavasti ostetaan kilokaupalla lisäravinteita ja härpäkkeitä, joiden hyöty voi lopulta olla jopa pyöreä nolla. Tehdäänkö me hommia vähän varman päälle? Joskus kyllä. 

Aloin ajattelemaan asiaa itseni kohdalla. Ennen pt:n koulutustani, kuuluin tähän samaan ylisuorittajien koulukuntaan. Onneksi olen näistä ajoista viisastunut ja vältän erilaiset sudenkuopat ja hutilyönnit helpommin. Osaan myös välttää erilaiset vammat ja kehon ylirasitustilat tänä päivänä. Tieto ei lisää tässä tapauksessa tuskaa, vaan lieventää sitä.

Minusta on tullut myös todella napakka ajakäyttäjä. Kun treenaan, käytän ajan viisaasti ja tehokkaasti. Silloin salillakaan ei tarvitse kukkua tuntia pidempään.Tärkein ruokavaliota koskeva seikka – vihaan nälkää. Perusperiaatteeni on, että se ei kuulu suunnitelmiini. Kokemuksesta myös tiedän, että kituuttava nälkä ei ole välttämättömyys mihinkään – paitsi sinne todella alhaiseen rasvaprosenttiin. Nyt ei kuitenkaan haeta sitä. Puhtaalla, tavallisella ruoalla kiristytään ihan varmasti, ilman että tarvitsisi puhua jatkuvasta nälästä. Hakusessa siis siisti kunto!

Kuitenkin sitä oman projektin sisällä sokaistuu joskus. Siksi minullakin on ollut oma valmentaja, joka pitää räpylät hallinnassa, ettei tule tehtyä liikaa. En tee ylitreenaamista sen vuoksi, että minulla olisi pakottava tarve hakata lisää lihasmassaa tai kiristyä. Usein se johtuu ihan vain siitä, että se on niin kivaa! Mutta oli kuinka kivaa tahansa, suunnitelma on hyvä olla. Liika ei ole hyväksi, riittävä on. Ihmettelen niitä, jotka tuntuvat asuvan siellä salilla. Ne on aina siellä, menit mihin aikaan tahansa! Samaan tulokseen pääsisi kyllä vähemmälläkin ajalla, kunhan treenaa tarpeeksi tehokkaasti ja järkevästi.

Uusi syysprokkis on startattu! Kyse on nyt lähinnä siitä, että haluan ylittää itseni ja päästä niiden omien haamurajojen läpi. Viimeisen projektin jälkeen minulla on ollut hyvin aikaa miettiä tätä ja huomasin, että pysähtyminen ei ole minun juttuni vielä. En ole vielä valmis. Arvaat varmaan jo? Paluu salille on tehty ja ai että taas tuntuukin hyvältä. Kuitenkin hyvää vastapainoa tähän haen edelleen TFW:ltä, koska siitä on muodostunut jotenkin todella tärkeä osa treenejäni. Se johtuu varmasti valmentajista, koska ne on niin makeita tyyppejä. Ammennan heistä paljon energiaa, sillä usein minä olen se joka antaa sitä muille. Se on minun paikkani latautua, ainakin päänsisäisesti. Siinä ilmapiirissä on jotain upeaa! Mutta tavoitteiden mukaan on treenattava, joten balanssi on oltava.

Vaikka suunnitelma onkin laadittu tammikuulle saakka, oloni on levollinen. Levollisempi, kuin ennen suunnitelmaa. Tiedän mitä teen ja miksi teen. Se tuo motivaatiota, sekä uutta intoa taas tähänkin neitiin! Asiat ovat nyt entistäkin yksinkertaisempia ja helppoja. Ruokavaliossa on tarpeeksi liukumaa, joten siihen en ehdi kyllästymään. Siellä on kaikkea tasapainoisesti ja myös asioita, joista en viitsisi mielelläni luopua. Banaania, marjoja, puuroa ja pastaa. Treeneistäkin löytyy kaikki ne elementit, joita siellä haluan olevan. Minun kaksi kultaista sääntöäni tälle projektille; suunnitelmallisuus ja yksinkertaistaminen. 

Kuten myös omien asiakkaideni kohdalla, pätee tämä myös minunkin kohdallani. On pääsääntöisesti helppoa treenata ja syödä okein, kun ohjeet ovat valmiiksi laadittuja. Haasteena onkin se pääkoppa ja oma mieli. Valmentaja auttaa pääsemään kaikkien niiden omien haamurajojen läpi ja näkee asioita, joita itse ei näe. Siksi minullakin on oma luottotyyppini, jonka puoleen käännyn vaikean paikan tullen.

Tänään ulkotreenit saatiin unohtaa, sillä sää ei ole ollut kovin suotuisa meille pieneen hetkeen. Päätimmekin matkata Kiran kanssa Elixia Kamppiin, koska se oli molemmille vielä täysin koskematonta aluetta. Kira oli kätevästi entuudestaan jo Satsin/Elixian jäsen, joten suuntasimme sateen ja lätäköiden keskeltä hikoilun pariin. Do it simple periaatetta noudattaen laadittiin tämänkin päivän treeni. Tein napakan ja nopean pepputreenin Kiralle kiertoharjoittelutyyppisesti. Treeni toteutettiin pelkästään hyödytämällä kahvakuulia. Treenin ja lisää meininkiä voit kurakata myöhemmin Kiran blogin puolelta. 

Harmautta karkuun treenaamalla + värikkäillä vaatteilla + naurulla 😉

T. Eevi & Kira

Kuvat Kira/Blond Rivets